Vaivana epämääräiset oireet.. Argh.

Vaivana epämääräiset oireet.. Argh.

Käyttäjä ketkuli aloittanut aikaan 12.12.2017 klo 21:37 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä ketkuli kirjoittanut 12.12.2017 klo 21:37

Moikka!

Olen 27v., fyysisesti perusterve nainen ja 10 vuotta tullut painiskeltua erilaisten mt-haasteiden kanssa VAIKKA KAIKKEA MUUTAKIN ELÄMÄSSÄ ON TAPAHTUNUT (tätä haluan aina itselleni ja muille painottaa, sairaus ei ole kaikki kaikessa). Olen esimerkiksi valmistunut yliopistosta, saanut hyviä työpaikkoja, on kavereita ja orastava parisuhde.

Kaikki ihan mallillaan paitsi että ei ole.

Kokoajan taas seurana kauheet itsesyytökset, kokemus siitä että mulla ei ole pohjaa elämällä (jonkin sortin arvovaje?), huoli ja stressi liittyen tulevaisuuteen, omaisiin ja heidän terveyteen sekä omaan jaksamiseen.
Väsyttää paljon ja ihan kokoajan. Mielenkiinto asioihin on häilyvää.

Lisäksi ystävät ympärillä alkaneet jo tuottamaan jälkikasvua, ottamaan asuntolainaa ja tekemään muita aikuisen elämän isoja päätöksiä. Itse olen niin kesken, hujan ja hajan että tuollaiset tuntuvat ihan todella utopistisilta jutuilta.

Kokemusta masennuksesta, pakkoajatuksista, jumituksesta ja ahdistuksesta. Joskus mulla epäiltiin kaksisuuntaista ja/tai aaltoilevaa mielialahäiriötä mutta enpä tiijä.. Tuntuu että kaikki pohjautuu perusluonteeseeni (lapsesta lähtien mua on sanottu herkäksi, oon tosi tunnollinen, empaattinen, kiltti, vaivun helposti omiin maailmoihin ja maalaan helposti kaikki pahimmat pirut seinälle, mulla on paha tapa kritisoida kaikkea, pelätä muutoksia sekä vaipua epätoivon alhoon –> piirteitä jotka altistaa jos sun millaiselle mt häikälle).

Yksi viikko vietetty Auroran avoimessa noin puoltoista vuotta sitten ja enää en ikinä halua joutua tuollaisiin. Ei muuten, hlökunta oli osaavaa ja kokemus ei jättänyt traumoja tms mutta tekee itsetunnolle huonoa ajatella jälkikäteen että sellaiseenkin olen joutunut. Terapeutin mukaan olen itselleni liian ankara ajatuksissani, niin varmasti olenkin.

Ohhoh tulipas avauduttua. Toivottavasti joku jonkun kommentin jaksaa heittää. etenkin liittyen tuohon että mikä auttaisi väsymyksessä.

Hyvää talvea kaikille 🙂

Käyttäjä Hygge kirjoittanut 06.01.2018 klo 21:55

Hmm... Eipä taida väsymykseen auttaa oikein kuin elää hetki kerrallaan. Olen itsekkin etsinyt ja toivunut löytäväni sen katkaisijan jolla tämän väsymyksen, ahdistuksen ja masennuksen saisi pois.

Mutta mitä väliä vaikka oot käynyt avolla oot hengissä kuitenkin.
Mitä kuuluu sinulle kuluu nykyään?

Käyttäjä Neola kirjoittanut 06.01.2018 klo 23:49

Moiks!
Halusit kommenttia erityisesti tohon, et mikä voisi auttaa väsymykseen.. niin tässäpä joitain mun ajatuksia:

Ihan ensin tuli mieleen, että onks sulla diagnosoitu koskaan ihan masennusta? Siihenhän esimerkiks voi liittyy voimakastakin väsymystä.. ja jos on sellaista vaivaa, niin varmaankin jonkinlaisesta hoitokontaktista ja oikeesta lääkityksestä vois olla apua?🙂

Itse kiinnittäisin ainakin huomion valokeilan myös siihen, et onko ihan perusasiat kunnossa?
Esim...
-Saatko tarpeeksi unta ja millä tolalla sun päivärytmi on?
-Syötkö säännöllisesti ja tarpeeks? verensokerien heittely voi aiheuttaa väsymystä.
-Harrastatko liikuntaa?
-Onko mielekästä tekemistä tarpeeksi?
-Ulkoiletko, vai meneekö aika sisällä?
-Onko veriarvojasi tarkastettu milloin viimeksi? mm. anemia voi aiheuttaa voimakastakin väsymystä ja vetämättömyyden tunnetta.

Väsymys voi liittyy niin moneen juttuun, et on vaikee lähtee arvailemaan.
Mut ensisijaisesti varmaan toi perusasioista huolehtiminen ois hyvä ensiaskel kehon sekä mielen hyvinvointiin ja jaksamiseen.

Tsemppiä päiviisi🌻🙂🌻