Halfa kirjoitti 27.4.2016 17:23

Hei!
Olen muuttanut vastikään Rovaniemelle löydettyäni ihmisen joka oikeasti miusta välittää. Nuoresta iästäni huolimatta takana avioero joka veti maton jalkojen alta. En tunne Rovaniemeltä oikeastaan ketään. Tiedän että entinen luokka kaverini asuu miltein naapurissa muttemme ole nähneet vaikka niin olemme suunnitelleet. Appivanhempien lisäksi en tunne muita kuin helluni veljet joiden kanssa olen vähän tekemisissä.

Jos miulle ei ole hommia (autan appivanhempiani heidän kotona ja työpaikalla milloin milläkin pikkuhommalla), jotka suoritan melko paljolti yksin, olen yksin kotona. Ainoa sosiaalinen kontaktini on nykyinen miesystävä. "Töissä" olen yksin, kotona olen yksin.
Jollain tapaa se syö sisältäpäin. En uskokkaan että olen yksin tämän asian kanssa. Yksinäisiä varmasti tästäkin ryhmästä löytyy?

Ethän kuitenkaan ole muuttanut sinne pakoon omia ratkaisemattomia ongelmiasi? Itsellä on, valitettavasti, kokemuksia tältä saralta. Itse olen myös yksinäinen parisuhteessa, mutta se ei ole päällimäisin ongelma, vaan ehkä lähinnä oire.

Tiedän tunteen. Uusia ystäviä on vvälilä vaikea saada, varsinkin uudella paikkakunnalla, jossa ei tunne muuta kuin kumppaninsa. Kumppanin aktiivisuus on tärkeää tutustumisen kannalta, sekä erilaiset harrastukset, koulu tms sosiaaalinen ryhmäytyminen helpottaa uusiin ihmisiin tutustumiseen..näin kerrottiin minulle...

Näistä tiedoista ei minulle ollut apua. Olen käynyt kaksi koulua, ja asunut täällä omalla uudella kunnassani 7vuotta,enkä tunne miehen ja hänen perheen lisäksi kuin "hyvänpäivän tuttuja"

Yksinäisyys on raastavaa.
Paljon voimia sinulle ja toivottavasti olet jo löytönyt ystäviä

Hei, Halfa!
Olen elänyt ja asunut monilla eri paikkakunnilla ja minulla on usein ollut samoja tuntemuksia kuin sinulla. Kaikista eniten minua on auttanut se, että ei jää neljän seinän sisään kotia. Ja se ei tarkoita, että etsii väen vängällä seuraa -Se vain ainakin minulla lisää ahdistusta. Voit vaikka ottaa pientä evästä ja hyvän kirjan ja mennä rannalle, metsään tai puistoon rentoutumaan ja vähän seuraamaan muiden ihmisten menoa. Myös kotona tanssiminen, radion kuuntelu ja laulaminen auttavat. Ensin voi tuntua hassulta tanssia, mutta alkuun voi vain nousta ylös ja heiluttaa vähän peppua 🙂. Television katselu saa minut tuntemaan oloni yksinäiseksi - en tiedä minkä vuoksi.

On hienoa, että sinulla on pientä puuhaa sukulaisten kanssa ja jos olette läheisiä niin voisit vaikka kutsua heistä jonkun illanviettoon. Meillä on aina välillä jonkun sisaren kanssa viini ja leffailta. Olisi tärkeää löytää rentouttavaa tekemistä, ettei yksinäisyys täytä koko päätä. Yksi ehdotukseni on, että menet vaikka kirjastoon selailemaan kirjoja ja lehtiä tai luet netistä mokailupalstoja. Tällaiset asiat minua piristävät yksinäisinä hetkinä.

Joskus on myös olo, että kaikki kaatuu ja pää on täynnä ahdistusta, eikä kykene tekemään mitään. Silloin puristan tyynyä ja itken oikein kunnolla. Sen jälkeen olo on usein parempi. Toisten nähden itkeminen on ollut minulle iso opettelun paikka ja vasta tänä vuonna olen ensimmäistä kertaa ikinä itkenyt äitini nähden. Voisit yrittää ottaa asian puheeksi poikaystävän kanssa. Omista tunteista puhuminen auttaa, vaikka aluksi voi olla vaikeaa.
Toiselle paikkakunnalle muutto on iso muutos ja alkuun olisi tärkeää yrittää opetella viihtymään omassa seurassa. Se voi olla hankalaa, mutta pikkuhiljaa olotila paranee. Näin ainakin minulla ja nykyisin en ahdistu suuresti yksin olosta. Sosiaaliset kontaktit ja ystävät ovat tietysti tärkeitä ja toivon, että löydät jonkin yhteisön sieltä Rovaniemeltä johon liittyä. Toivottavasti saat kirjoitusestani jotain apua.
Aurinkoista kesää sinulle Halfa!

Olen keskustellut miesystäväni kanssa asiasta. Hänellä ei vain ole aikaa miulle eikä meille. Töissä menee kevyesti 10-12 tuntia. Perheyritys kyseessä. Siksi olen "töissänikin" yksin. Muut ovat oikeissa töissä. Näen miestäni ehkä sen viisi tuntia päivässä. En voi kuulemma auttaa häntä hänen töissään kun on kuulemma helpompi tehdä työt yksin. Hän kulkee myös melko paljon kavereidensa kanssa ilman minua. Tuntuu ettei hän haluakkaan minua mukaan. Olemme nyt seurustelleen yli puolivuotta ja olen nähnyt kolme hänen kaveriaan yhtenä iltana. Siinä kaikki.
Yksinäisyyteeni hän ehdotti eroa. Hän valitsee työn ja miun väliltä työn. Ei kuulemma halua aiheuttaa mielipahaa mitä hän kokoajan tekee.