Hei!
Eilen oli pihatalkoot, joihin osallistuin. Sen jälkeen oli grillausta, jonka hoidin. En halunnut juoda, mutta mua yllytettiin relaamaan. Join pari siideriä. Myöhemmin vielä lisää ja vodkaakin oli. Eli kaikkea sekaisin.
Porukalla ensin paikalliseen ja sitten taksilla kauemmaksi, jossa mulle tuli pahaolo. Naapuri lupasi huolehtia mut kotiin, mutta veikin omaansa.
Pyörryin pahasta olosta lattialle. Naapuri riisui minut ja vei sänkyyn. Olin lähes tiedottomassa tilassa enkä pystynyt vaikuttamaan, mitä tapahtui. Useaan otteeseen heräsin, kun naapurin kädet kosketteli rintoja ja jalkoväliä. Olin järkyttynyt, että mulle käy taas näin. Sanoin EI. Mutta naapuri vain yltyi ja tunki väkisin kalunsa mun sisään. Luulin kuolevani. Niin tapahtui monta kertaa.
Mulla on nyt hyvin häpeällinen ja syyllinen olo. Miksi join? Miksi luotin? Olisin ennemmin kännissä kävellyt 5km kotiin niinkuin aioin. Nyt en ainakaan anna koskea itseeni kenenkään. Mulla on paikat kipeinä ja hellinä. Kai pitäisi lääkäriin mennä. Kävin kyllä jo suihkussa. Olen likainen ja saastainen. En uskalla kertoa asiasta kenellekään, kun on oma vika. Miksi minä?
Hei!
Todellakaan tapahtunut ei ole sinun syytäsi tai vikasi. Ei ole rikos pitää hauskaa tai olla humalassa. Luotit tuttuun ihmiseen, mutta hän teki väärin. Käytti hyväkseen tiedotonta tilaasi. Hän kyllä tiesi mitä teki ja senkin että et pystyisi puolustamaan itseäsi. Hän teki väärin et sinä.
Mene ihmeessä lääkäriin ja tekemään poliisille rikosilmoitus. Vaikka se on vaikeaa näin jälkeenpäin, mutta se kannattaa tehdä. Mikäli sinulla on joku jonka voit pyytää tueksi se on vähän helpompaa.
Itse olen joutunut pahoinpidellyksi. En seksuaalisesti, mutta muuten. Tiedän että siitä syyttää ensin itseään että on joutunut siihen tilanteeseen, vaikka toinen ihminen on koskenut sinuun luvatta. Ilmoituksen tekeminen poliisille ei ole mikään helppo asia. Itse jouduin jopa oikeudessa käymään asiaa läpi ja näkemään pahoinpitelijäni. Siitä kyllä jää ikuiset traumat, mutta asia kannattaa käsitellä.
Hei!
Heti paikalla lääkäriin!! Sinä et ole syytetty, muista se!!
Minut raiskattiin ollessani 9-vuotias eikä asialle tehty mitään ja nyt 40-vuotiaana haudon ja harjoittelen itsemurhaa. . . .
HETI LÄÄKÄRIIN JA YHTEYTTÄ TUKINAISEEN!!!!!!!!!
RAISKAUS EI OLLUT SINUN VIKASI!!!!!! EI OLLUT!!!
Heippa!
Oletko pystynyt kertomaan terapeutillesi tästä uudesta ikävästä tapahtumasta?
On hyvä että sinulla on tämä terapia suhde nyt ja olet jo kerinnyt luomaan luottamuksellisen suhteen.
Voimia sinulle ja muista ettei tämäkään tapahtuma ole ollut sinun vikasi. Olen tukenasi🙂👍
4 vrk raiskauksesta. Meninkin jo täksi yöksi töihin, mutta fyysinen kipu voitti psyykkisestä nyt puhumattakaan.
Menin maanantaina päivystykseen ja ilmoitin tulleeni raiskatuksi. Pääsin naislääkärille, joka kysyi, mitä oli tapahtunut. Kerroin, mitä pystyin ja muistin. Lääkäri kysyi, saako hoitaja olla läsnä. Juu saa. Sitten he kertoivat, että poliisi toisi "raiskaustutkimuspktin", että naispoliisi toisi. Odotin käytävällä. Näin kaksi virkapukuista poliisia tulevan. Molemmat miehiä. Minun tähden. Suosittelivat tekemään rikosilmoituksen.
Sitten se tutkimus. Olin kuin ruumis CSI-sarjassa paitsi elävä ruumis. Kivulias ja niin nöyryyttävä! Papakoekin on leikkiä tämän rinnalla. Raiskaajalle olisi paras rangaistus joutua killisillään tepastelemaan ja joutua piikitettäväksi.
Nyt saan pari viikkoa pelätä, jos mulla on joku sukupuolitauti. Minä joka en seitsemään vuoteen ole ollut sukupuoliyhteydessä. Minut otetaan väkisin ja monta kertaa ja käytetääm mun tiedotonta tilaa hyväksi. Voin sanoa, etten enää ikinä halua, että minuun kosketaan siten sinne.
En kyllä voi syyttää kuin itseäni. Häpeäni on yksin oma. Tämä kipu on pahin.
Hei,
En edes saata kuvitella kuinka ikävä juttu tuo itse tutkimuskin on. On upeaa, että jaksoit käydä sen lävitse ja toimit aktiivisesti, jotta rikollinen saadaan kiinni.
Koen asian niin, että te kauheuksia läpikäyneet naiset, jotka vielä jaksatte puolustaa oikeuksianne, olette sotilaita eturintamassa tässä sissisodassa - osoittamassa, ettei nainen ole miehen leikkikalu, naiselle on päätäntävalta omaan ruumiiseensa. Jokainen raiskausilmoitus on taistelu itsemääräämisoikeuden puolesta. Kunnioitan äärettömästi teitä ja olen niin kiitollinen siitä, että jaksatte!
Paljon voimia sinulle - ja muista: jos kävelee humalassa kadulla ja tulee hakatuksi, se ei ole oma syy. Eikä myöskään se, että on humalassa ja toinen pahoinpitelee seksuaalisesti - SEKÄÄN EI OLE OMA SYY.
Olen samaa mieltä Jassen kanssa. MIKÄÄN TÄSSÄ KAUHEUDESSA EI OLE SINUN SYYTÄSI!!! Älä missään nimessä syytä itseäsi, syytä syyllistä, eli sitä kieroutunutta tunnevammaista pa*****sta, joka sinua satutti!! Tapahtuipa raiskaus sitten miten tahansa, niin syyllinen on aina raiskaaja, ei ikinä uhri!!! Minua todella raivostuttaa, kun kuulen jotain juttuja "lieventävistä asianhaaroista" kun kyse on raiskauksesta, esim. "nainen oli pukeutunut minihameeseen ja muutenkin viettelevästi". Tai kun raiskaaja selittää "luulleensa että hän (uhri) halusi sitä". Ei ole olemassa mitään lieventäviä asianhaaroja eikä mitään mistä voisi syyttää uhria!!!
Omista kokemuksistani... Minut on yritetty raiskata kaksi kertaa. Molemmilla kerroilla olen onnistunut puolustautumaan. Sekin on kuitenkin ollut jo niin traumaattinen kokemus. Sinun tuskasi on varmasti paljon suurempi. Syytin joskus itseäni siitä että minun kimppuuni käytiin, kun liikuin yksin. Myöhemmin olen tajunnut,että tässä maailmassa jokaisella on vapaus liikkua vapaasti ja elää elämäänsä ilman väkivallan pelkoa. Välillä mieleeni kuitenkin tulee jotain tunteita omasta syyllisyydestä ja häpeästä. Osaan kuitenkin nykyään kanavoida ne tunteet vihaksi niitä kimppuuni käyneitä k***päitä kohtaan. Toivon että sinäkin pystyt siihen vielä.
Kerroit täällä foorumilla myös muista väkivallan kokemuksistasi. Tuntuu pahalta, että olet joutunut kokemaan niin paljon kaikkea pahaa. Älä jää yksin. Hae apua esim yhdistyksistä, jotka tarjoavat vertaistukea ja myös muuta apua. Rikosilmoituksen teko on varmasti rankkaa ja vaatii voimia. Hyvä että kuitenkin jaksoit tehdä sen! Minulla on hyviä kokemuksia Rikosuhripäivystyksestä. Sieltä sain apua kun rikosta selvitettiin ja myös psyykkistä tukea ahdistukseeni. Siellä minua todella ymmärrettiin ja tuntui että he todella tekivät kaikkensa auttaakseen minua. Suosittelen sinuakin ottamaan yhteyttä sinne. Sieltä voi myös saada oman tukihenkilön joka tulee mukaan kuulusteluihin, oikeudenkäyntiin jne. Tukihenkilö myös auttaa sinua hakeutumaan eri yhdistyksiin vertaistuen piiriin. Suosittelen lämpimästi. Laitan sinulle tähän linkin Rikosuhripäivystyksen kotisivuista
http://www.riku.fi/fi/etusivu/
Voimia ja jaksamista sinulle!
Hei!
Itse olen kokenut saman. Tapahtuneesta on nyt 3 vuotta ja voin sanoa, että se ensimmäinen vuosi oli kaikkeista pahin.
Sinun täytyy vain muistaa, että sinä ET ole tehnyt mitään väärää! Raiskaaja on tiennyt mitä on tekemässä, hän on täysin vastuussa tekemisistään! Kukaan ei koskaan, ei koskaan saisi koskea henkilöön joka on puolustuskyvytön! Kukaan ei koskaan saisi koskea ihmiseen, jos toinen sanoo EI!
Suosittelen, että otat yhteyttä juuri tuonne Rikosuhripäivystykseen. Sieltä saa erittäin hyvää palvelua! 🙂
Asiat järjestyvät kyllä. Sinun täytyy nyt vain puhua asiasta läheisille ihmisille ja ystäville. Niitä sinä tulet tarvitsemaan..
Paljon voimia sinulle! Et ole yksin! 🌻🙂🌻
Hei!
5vrk raiskauksesta. Tää muistuttaa jo raiskauspäiväkirjaa. Kiitos rakkaat ihmiset kannustuksesta. Musta tuntuu erityisen pahalta. Olen tähän asti ollut ihmeellisen tyyni.
Rohkenin tänään menemään poliisilaitokselle keskustelemaan asiasta. Vaikka raiskaajani myönsi tiistaina, että hän taisi raiskata mut. Sitä on vaikea näyttää toteen oikeudessa. Siinä on sana sanaa vastaan eli ollaan taas lähtöruudussa. Eikä mua houkuta oikeudenkäynti.
Pelkään tätä miestä. Väkivallattomana ihmisenä tein sen virheen, etten raapinut.
Tapahtunutta en ole itkenyt. Sain kyllä käsittämätön raivokohtauksen nyt illalla ja viilsin itseäni ensin käteen ja sitten kaulaan. Ymmärrän, etten saisi tehdä sitä, enkä tiedä syytä siihen tai mitä haen sillä.
Musta on tullut rohkeampi veitsen kanssa. Pelottavaa. Mulla ei ole keinoa purkaa sitä pahaa oloa pois.
Olen kyllä tosi tyytyväinen terapeutista. Meillä on joku yhteys.
Tämän yön koitan nukkua ja seuraavaksi yöksi töihin. Olen niin loppu. Pelkään välillä jopa nukkua. Tää kuulostaa hullun puheelta. Anteeksi, mutta MUHUN SATTUU!
Hei pala lasia,
Voit saada apua ja tukea myös Raiskauskriisikeskus Tukinaisesta. Lisää tietoa Tukinaisesta löydät osoitteesta http://www.tukinainen.fi. Heillä on myös netissä toimiva palvelu Nettitukinainen. Tämä löytyy osoitteesta http://www.nettitukinainen.fi.
Terveisin Kata
Hei!
6vrk raiskauksesta. Olen juuri tullut töistä yövuorosta. Toissa yönäkin vritin, mutta en kivulta kyennyt. Olen niin väsynyt.
Kiitos Kata otan yhteyttä heti maanantaina Raiskauskeskus Tukinaiseen. Liikaa porukkaa kotona nyt viikonloppuna. Pennut on koulussa maanantaina ja meillä on vuorollisesti vapaa päivä.
Tuntui pahalta tulla ikkunoiden ohi, jossa raiskaus tapahtui. Mä nyt kirjoitan tunteita tähän. Saa moittia. Ensimmäinen ajatus, kun herää: raiskaus, pitkin päivää hiipii muistikuvien muodossa ja viimeisenä, kun käyn nukkumaan. Muistin, että pyrin pakoon jossain vaiheessa, mutta pakoreissu tyssäsi vaakatasoon permannolle. Siinä taisin loukata kylkiluita.
Mä en ymmärrä, miksi jollain on pokkaa maata väkisin tiedoton/puolustuskyvytön henkilö. Nyt on karvaasti koettu omakohtaisesti, että niin voi käydä. Mulla meni paljon sisältä rikki. Luottamus miehiin sai kolauksen ja pelko kasvoi suuremmaksi. Nukkuessani on uusi asento: jalat ristissä kippurassa. Ihan kuin se jotain suojaisi.
Ei tässäkään taida olla mitään järkeä. Haluaisin vaan päästä tuskasta, kivusta, häpeän ja syyllisyyden tunteesta irti. Mun täytyy jotenkin olla huono ihminen. Olen jotenkin tyhjiössä, josta ei pääse pois. 😯🗯️
Hei!
En ole vielä herännyt tästä painajaisesta, vaikka niin toivonkin. Sain tänään varattua lääkärille soittoajan niistä labrakokeista. Toivottavasti niistä ei löydy mitään.
Soitin tänään Raiskauskriisikeskus Tukinaiseen. Ensin oli vaikea aloittaa puhe. Melkein änkytin. Sitten rauhoituin. Onneksi ei ollut mikään näkopuhelin. Muuten olisi näkynyt mun vapina. Puhuttiin melkein puoli tuntia. Puhelun jälkeen tulivat kylmänväreet. Tuntui hyvältä jutella.
Todella hienoa, että sait soitettua tukipuhelimeen. Se ei varmasti ollut helppoa. Ja kirjoita vain tännekin, jos siltä tuntuu. Se on järkevää, jos se vähänkään helpottaa oloa.
Ja totta kai sinuun sattuu, sinua on satutettu, hirveällä tavalla. Tuskan tunteminen ei tee sinusta mitenkään huonoa, se vain osoittaa, että ole normaali, tunteva ihminen. Et huono ihminen. Sinua on kohdeltu huonosti vaikka et halunnut ja vastustitkin.
Kaikkea hyvää sinulle.
-R
Kiitos kun olet kirjoittanut tänne!! ☺️❤️
Raiskatuksi tulemisestani on 8vuotta. Muistan vieläkin ne oman ymmärrykseni epäilykset, miten yritin kyseenalaistaa kaikki havaintoni raiskaajan hyväksi. Yritin ymmärtää häntä, en itseäni. Onnekseni silloin oli töissä kiireistä, sysäsin tapahtuneen pois mielestäni toistuvasti.
Onnekseni en nähnyt häntä vähään aikaan ohimennenkään. Joudutko sinä? Toivoisin sinulle monen viikon matkaa aurinkoisille hiekkarannoille, jossa voisit levätä ja eheytyä. Olet esimerkillinen 🙂🌻
Voimia ja kiinan muurin verran tukea elämääsi!
Hei!
On hienoa, että läpikävit rankan tutkimusvaiheen ja sait soitettua tukinaiseen. Olet rohkea kaiken tapahtuneen keskellä. Nämä ajat ovat sinulle rankkoja ja toivotan paljon voimia. 🌻🙂🌻
Hei!
Kiitos Ruttuinen ja maisa78 viesteistänne! Puran tänne pahaa oloa.
11vrk raiskauksesta. Tunnollisena olin eilen ja tänään töissä. Tänään olin tutulla lääkärillä. Ennen vastaanottoa hän katsoi koneelta, olinko käynyt viime ja tämän käynnin välissä vastaanotolla. (1vrk raiskauksesta, kun kävin terkkarilla ennen sairaalaa). Lääkäri sanoi järkyttyneensä: miksi juuri Sari? Tässä tuskan keskellä lämmitti mieltä. Ja vielä mieslääkärin sanomana. Hän kirjoitti mulle sairaslomaa perjantaille, lauantaille ja koko ensi viikolle. Sain lähetteen myös psykiatrille.
En oikein syö enkä nuku. Sitten kun saan nukuttua, uni on levotonta. Ja se PELKO, joka on vallannut mut ja ITSEINHO. Anteeksi, kun mä kirjoitan tänne, mutta ainakin mä hetkeksi rauhoitun.
Ajattelin aamulla, eikö meille raiskatuillekin naisille pitäisi olla joku kynttilä. Onhan meistä pala sisältä kuollut pois.