Sodan pelkoa ei nuoret sukupolvet ole joutuneet kokemaan. Se on varmasti kova pelko, että jonain päivänä kaikki romahtaa yhteiskunnassa ja siitä selviävät vain rikkaat, ovelat ja vahvat.

Hei! Olen myös herkkä, kuten ajattelen sinunkin olevan, aloittaja. Olen joutunut karsimaan ikäviä juttuja, esim. uutisia en katso kuin harvoin, koska ne ovat niin pelottavia. Ohjelma/uutiset, joissa eläimille on käynyt huonosti, jätän nopeasti katsomatta/lukematta. Minun on ollut pakko tavallaan tehdä näin, koska muuten suren asioita ihan liikaa ja ne pyörii ja valtaa mielen. Takana monta vuotta masennuslääkettä. Lopetin viikko¨sitten lääkkeen itsenäisesti ja menen sen kohta kertomaan lääkärille ja keskustelen muutenkin tunteista, joita hiljalleen löytyy.
Esim. liikutuin aivan mielettömästi siitä, että suomalaiset sukeltajat kävivät nostamassa ystävänsä sieltä Norjan luolastosta. Se kosketti syviä tunteita. Teko oli niin kaunis ja rohkea, viimeinen palvelus ystävälle ja heidän perheilleen.
Illalla sitten nauroin aivan älytöntä, mutta hauskaa Suomen surkein kuski, nauroin yksin ja pitelin mahaa (leikattu hiljan), kun sattui.
Ei ole huonoa olla herkkä ja pelätä. Se on hyvä tiedostaa itsessään.

Mä olen kans tosi herkkä kaikille ja liikutun helposti vaikken sitä näytä.
Varmaan olisi viisain heittää uutisten katselu pois ja netin käyttö mutta helpommin sanottu kuin tehty 🙂 , sitä vaan ottaa liikaa maailman murheita itselle surettavaksi joihin ei voi mitenkään vaikuttaa.
Jotenki kai siitäkin voi pois opetella, varsinkin kun itsellä on pieniä lapsia kaikki uutiset missä on lapset joutunut kärsimään tuntuvat todella musertavilta ja jäävät vaivaamaan.