Terapian lopettamisen vaikeus-terapeutti ei päästä lähtemään helpolla
Olen käynyt viisi vuotta terapiaryhmässä (psykoterapia). Yksi ryhmä tuli viime keväänä päätökseen ja meitä, jotka halusimme jatkaa, oli muutama. Tämän takia perustettiin uusi ryhmä, joka koostuu muutamasta vanhasta ja muutamasta uudesta. Tilanteeni muuttui uuden ryhmän alun jälkeen niin, että sain töitä uudelta paikkakunnalta. Tämä oli ollut jo pitkään ilmassa, olin elänyt kumppanini kanssa etäsuhteessa ja olimme jo vuoden verran pohtineet yhteiselle paikkakunnalle muuttoa. Pian uuden ryhmän alettua sitten näin kävikin minun saatuani töitä paikalta, jonne kumppaninkin oli helppo muuttaa. Aluksi jatkoin terapiassa matkakten kerran viikossa paria sataa kilometriä edestakaisin, mutta nyt se on alkanut tuntua niin kukkarossa kuin jaksamisessakin. Kesätauon päätteeksi laitoin terapeutille viestin, että minun on mahdoton jatkaa, en halua mennä matkakustannusten vuoksi luoton puolelle ja ajanhallinnankin kannalta tämä on hankala tilanne. Nyt tuntuu, että terapeutti ei päästäisi minua lopettamaan. Hän pyytää viesteissään, että jatkaisin koska meillä on sopiomu (totta, mutta siihen kuuluu kahden kuukauden irtisanomisaika), että ryhmä kaipaa minua ja että hän odottaa minun saapuvan ensi kerralla, jolloin voimme ratkaista ongelman. Minä en vaan halua. ☹️ Haluaisin ennemmin etsiä uutta terapiaa nykyiseltä asuinalueeltani.
Jatkan vielä hieman. Tilanne keväällä oli siis se, että viiden vuoden ryhmässä käynti päättyi, ryhmä loppui. Yksityiselämässä oli jo ollut ilmassa ajatuksia puolison kanssa yhteisen paikan etsinnästä. Tässä vaiheessa muutama ryhmäläinen minä mukaanlukien halusi jatkaa ja sovimme, että parin kuukauden tauon jälkeen alamme kokonaan uuden ryhmän. Tauon aikana sain työpaikan ja asunnon uudelta paikalta ja ajatus siitä, etten aloitakaan ryhmää, kypsyi. Ilmoitin tästä terapeutille ja hän sanoi, että minun on tultava ekaan tapaamiseen sanomaan asia toisille ja että ryhmälle on kohteliasta sanoa heihei. (Ryhmässä oli kaksi uutta, joita en ollut tavannut.). Näin tein, mutta tuolla kerralla terppa sanoikin, että jospa kävisin etänä. Ajatus tuntui hyvältä, toisaalta en osannut sanoa ei. Nyt kesätauon aikana olen päättänyt, että en vaan halua. En jaksa kulkea viikoittain 400 km ja maksaa terapian lisäksi matkoista. Haluan löytää terapian nykyiseltä paikkakunnalta. Mutta terapeutti ei tunnu antavan lopettaa. Tottakai ymmärrän, että äkkinäisiä päätöksiä ei ole hyvä tehdä, että hän kenties näkee minun kaipaavan terapiaa, että ryhmä tulee ottaa huomioon. Mutta tässä tilanteessa minusta voisin tehdä oman päätöksen, etenkin viiden vuoden maksamisen jälkeen.