Telkkarisarjat

En enää ihan tarkalleen muista miten tuo raastekohtaus meni, mutta tulkitsin Annelin käytöksen kumpuavan syvästä turhautumisesta, mahdottomien vaatimusten ahdistuksesta ja työpaikan tulehtuneesta ilmapiiristä. Eihän se ole rakentava tapa käyttäytyä, mutta pidän sarjan ansiona sitä, että hahmot ovat inhimillisiä kaikkine ongelmine ja heikkouksineen. Kun on ahtaalla, niin valitettavasti se järkevä toiminta on silloin usein vaikeaa, nimimerkillä kokemusta on. 😔 Anneli kyllä yrittää ratkaista tilanteen, mutta voimat eivät riitä, keinot ovat huonoja ja yhteistyö muiden kanssa on aikamoista vastavirtaan uimista.

Ei ole sen kummempia ajatuksia Ali Jahangirista, kuin että hyvin roolinsa veti. En tiedä onko hän ennen tehnyt tällaisia rooleja ja jos on, niin ovat menneet minulta täysin ohi. Hahmo (kuten myös se sänky- ja vuodevaateliikkeen myyjän hahmo) tarjosi tärkeää tasapainoa TE-toimiston työntekijöille, joista ainoakaan ei voinut hyvin. Ei sarja luonnollisestikaan keskittynytkään työkkärin ulkopuolisiin hahmoihin. Ehkä päähahmot tykkäävät ruokailla ko. ravintolassa koska se edustaa kirjaimellisestikin oman työpaikan ulkopuolista maailmaa, ja kun ongelmat työpaikalla alkavat karata käsistä, niin ne myös leviävät ravintolan seesteiseen pakopaikkaan? 🤔

Polkupyöräretki kuulostaa ihanalta!

Katsoin minäkin sitä kohellusta ja ylinäyttelemistä. Ehkä se oli tehokeino vetää överiksi kaikin mahdollisin keinoin. Jotenkin ne asiakkaat saivat sen luuserin leiman. Oliko se tahallista vai tahatonta. Iso lauma ihmisiä, jotka eivät sopineet mihinkään ja työntekijöille vain painolasti ja harmituksen aihe. En ole asioinut työvoimatoimistossa. Onko se joku häpeän aihe samoin kuin leipäjonossa asioiva, sitä mietin.

Hantzki kirjoitti:
Jaahas se tarvitseekin toimiakseen Netflixin. Ei siis sitä.

Hei, jos sinulla on lapsi/lapsia/muu läheinen/läheisiä joiden kanssa onnistuis esim. niin että kun se Netflix esim.on ~ 10 e/kk, jos sovitte että jaatte tuon summan ja sovitte siis se jonka nimiin tuo netflix-sovelluksen käyttö tulis (kenen sähköpostin kautta) se liittäis esim.sinutkin käyttäjäksi, antais sulle käyttäjäosoitteen ja salasanan, niin voisit sinäkin omalta koneeltas/laitteeltas katsella tuota tarjontaa. Toimiva systeemi on. (Siinä taitaa olla mahdollisuus 2 - vai 3 lle käyttäjäprofiilille?)

The Crown olisi varmasti hienoa katsottavaa.

Suoratoistopalveluttomana minua harmittaa juurikin kivojen sarjojen ohi meno, ei niinkään elokuvien. Harmittaa esimerkiksi Hesarin uutuussarjojen esittelyjä lukiessa, kun ehdin jo innostua ja sitten vasta tulen katsoneeksi, että sarja alkaakin HBO:lla tai Netflixissä. Mutta kun en edes nyt tunnu ehtivän katsoa kaikkia haluamiani sarjoja - tai elokuviakaan - vapailta kanavilta ja lisäksi en tarvitsisi yhtään lisää ruudun edessä istumista, vaan ennemminkin päin vastoin.

Onko Netflixissä, HBO:lla tai joissain tarjolla animea, tietääkö joku? Minä, kohta 40 vee, olen jo vuosia kaivannut hyvää animea. 😅 Tai oikeastaan siihen tutustumista, nykyinen kosketus animeen on ollut ohut, mutta aivan mahtavia elämyksiä sieltäkin on tullut.

masha2, minusta överiys kuului ja sopi hyvin sarjaan. Makuasioita, toki. 🙂

En tiedä onko TE-toimistossa asiointi suoranaisesti häpeä, mutta työttömyyteen liittyy aivan valtava stigma. Työttömät niputetaan yhdeksi kasvottomaksi massaksi, josta tehdään aivan valtaisia yleistyksiä, esimerkiksi että työttömien tukirahat menevät viinaan ja tupakkaan. Tai että työttömyys on yhtä leppoisaa anteliaiden tukien mahdollistamaa joutenoloa. Ja kenties tällaisista mielikuvista johtuen työttömyyden hoitotoimet ovat aina työttömiä syyllistäviä, kuten aktiivimalli tai tuleva aktiivisen työnhaun malli. Ikään kuin työttömyys olisi vain siitä kiinni, etteivät työttömät vain viitsi mennä töihin, joita on muka runsaasti tarjolla.

Jos työttömiltä itseltään vaivauduttaisiin kysymään, mitä kukaan ei koskaan tee, niin kokemus olisi varsin toisenlainen: hakemuksiin ei aina edes vastata, yhtä hanttihommaakin voi tavoitella kymmenittäin tai peräti sadoittain hakijoita, ikäsyrjintää, aivan ylimitoitettuja vaatimuksia, TE-toimisto on vain kyttää ja rajoittaa... Ja että se työtönkin voi olla aivan normaali, kaikin puolin terve ja työhaluinen ihminen, joka nyt vaan on syystä tai toisesta joutunut työttömäksi.

Sitähän tässä pähkäilin, että auttaako tuollaisten "hupisarjojen" teko ja näyttäminen yhtään niitä työvoimatoimistojen asiakkaita. Ovatko he edelleen se kasvoton "luuserijoukko", joihin ei usko kukaan. Ei edes se henkilökunta, joiden pitäisi olla avainasemassa. On paljon ihmisiä, jotka eivät koskaan astu siitä ovesta sisään ja heillä ei ole päällimmäisenä asiana  kuin ne avustukset, joita työttömät saavat. Ehkä huumoria voi repiä kaikesta mahdollisesta mitä vain keksii.

Minä koin, että Sisäilmaa nimenomaan nosti esille nykyjärjestelmän kertakaikkisen toimimattomuuden. Sarjassahan oli mahdollistamismalli, joka korvautui ensin supermahdollistamis- ja sitten hypermahdollistamismallilla, vaikka TE-toimiston työntekijät pitivätkin jo alkuperäistä älyttömänä. He tuskastelivat sen kanssa, ettei asiakkaita ehdi kohdata asian vaatimalla tavalla, saati sitten auttaa.

Eivät työttömät tarkoituksella ole työttömiä, vaistoin tiettyjen tahojen propagandaa, eivätkä varsinkaan luusereita, jos näin karkea ilmaisu nyt edes on osuva. Ongelmia voi kyllä olla, kuten ihan kaikilla ihmisillä työllisyysstatukseen katsomatta. Kuten sarjakin osoittaa, niin järjestelmä on se, joka ei toimi, eikä siinä mahdollistamismallit auta, vaan toimenpiteet pitäisi suunnata sen perusteelliseen korjaamiseen - tai ei edes korjaamiseen, vaan uudistamiseen. Ihan omasta kokemuksesta voin sanoa, että esimerkiksi sivutoiminen opiskelu on tehty aika hankalaksi ja koko selvitysprosessi on varsin kafkamainen kokemus, vaikka kaiken järjen mukaan opiskelut ovat minulle hyödyksi.

Annelin valetyöpaikoilla tai työllistämistoimenpidepaikoilla viitattiin mielestäni hienosti nykyiseen, väittäisin jopa vallitsevaan työllisyyden hoitotapaan, jossa ns. suppea työllisyystilasto on se työn kohde, eivät ne työttömät asiakkaat. Sen tilaston pitäisi olla vain mittari, ja sellaisenakin vain yksi muiden joukossa. Mutta niinpä vain esimerkiksi "Pirkanmaan työllisyysihmeessä" työttömät laitettiin kantamaan halkoja nuotiopaikoille ja sitten oltiin tyytyväisiä, kun tilasto näytti hetken aikaa paremmalta. Mutta kun kokeilu loppui, niin myös tilasto palautui lähtökohtaansa. Eli oliko mitään todellisuudessa saavutettu? Onko "ihmeen" vastaiset mielipiteet ja kokemukset otettu huomioon, nyt kun vastaava kuntakokeilu on laajentunut uusiin kuntiin? Uskallan vastata: ei ole.

Olen kokenut sekä työttömyyden, osa-aikatyön eli osa-aikatyöttömyyden kaikkine selvitysrumbineen ja Kelan kanssa painimisineen plus nyt vielä koronatyöttömyyden ja koen vahvasti, että sarjan huumori on sekä osuvaa että tarpeellista. On ollut helpottavaa, että sarjan tekijät ovat nostaneet näitä asioita esille ja että sarjan viesti on ilmeisesti resonoinut monien kohdalla. Että joku ymmärtää nykyjärjestelmän mielettömyyden ja uskaltaa kyseenalaistaa sen! 💓 Jos jotain, niin toivoisin enemmänkin keskustelua asiasta. Lisäksi on ollut suorastaan terapeuttista päästä käsittelemään työttömyyden kipupisteitä ja suoranaisia traumoja taiteen ja huumorin keinoin, myös työelämä kohtuuttomine vaatimuksineen saa aivan oikeutetusti osansa piikittelystä.

Lisää tällaista! 👍

Sain uuden sarjavinkin. SYKEttä alkaisi katsomaan. Sarja on tullut jo käsittääkseni monta kautta, mutta vasta eilen aloin miettimään että oisko se sitten se. Näistä nykyajan sarjoista siis. Kauhee ihankuin olisin joku mummo joka sanoo "sillon entisaikaan kaikki oli paremmin" tutisevalla äänellä ilman hampaita. Kiikkustuoli kyllä kelpaisi! Istuissakin olisi nimittäin kiva olla liikkeessä välillä.

Minäkin olen myös sitä mieltä että hyvä että tuollaisia sarjoa tehdään kuten Sisäilmaa. On myös ollut tyydyttävää keskustella sarjasta. Täytyy muistaa että se on kuitenkin fiktiota. Mutta jos yhtäön kokee oman elämänsä yhtä mustavalkoisena puun ja kuoren välissä olemisena niin siitä saa kyllä vertaistukea tilanteeseen. Minulla on nyt esimerkiksi sellainen olo että en haluaisi mennä huomenna töihin. Tuntuu myös siltä että minä en saisi tällaista sanoa koska kaikilla mahdollista työpaikkaa haluavilla ei sellaista ole. Työpaikoilla yleisesti on pyörinyt nyt talvilomat/hiihtolomat. Nyt kaikki ovat ne pitäneet meilläkin. Seuraavaksi aletaankin miettimään kesälomia mutta se on toinen tarina se. Ihan super hassua sanoa näin mutta minä jönnitin töissö lomalta palaavaa tekijää. Siihen liittyy sellaisia ajatuksia kuten toinen reippaus ja oma väsymys. Siihen liittyy myös sellaista kuin oma masenteleva mieli jonka on lähes mahdotonta kuitenkaan päästä masentumaan kun se työntekijä pyyhältää aina jostain hyräillen tai vihellellen tai puhuen itsekseen. Eihän näissä ole mitään vikaa! Ja mistä minä valitan edes! Kun pitäisi positiivosuuden kautta mennä! Mutta oli jo vähän kyynärpäät kipeät päivän tekemisestä! Onneksi meillä on taas nuori harjoittelija. Mietin tosin kuinkahan kauan se jaksaa olla siellä. Minä olen jo ihan täti ihminen tai täti ikään tuleva kun ajattelen näin että on mukava nähdä että nuori on työssä (harjoittelussa) ja pyrkii elämässä eteenpäin. Hän on niin tottelevainen ja kiltti ja arkakin. Ihan erilainen kuin minun sukulaislapsi kun hän on täällä yökylässä. Hän on vielä niin nuori! Mutta toisaalta sitten taas iällä ei ole väliä. Minä voisin aivan yhtä hyvin olla jossain koulussa ja olla jossain harjottelussa. Ja olla yhtä arka! Iän tuomat kokemukset vain voivat olla vähän toista luokkaa. Voi joku joutua kohtaamaan nuorenakin paljon asioita. Ei voi tietää! Eikä olettaa!

Ihana kun aurinko paistaa. ☀️ Sitä on turvallista katsoa täällä kotona lasin läpi. Ulkona kun taitaa olla aika melkonen pakkanen ❄

Tuli mieleen että kun ohjaajat ja sarjan kirjoittajat miettivät että mihin miljööseen perustaisivat sarjan. Niin ei ole tullut sarjaa esimerkiksi jonka miljöö olisi kauppa. Koska miten sitä saisi dramatisoitua? Näpit jäivät väliin kun laski jotain laatikkoa? No hylly voisi kaatua. Ja kaikki murot ja säilykkeet lennellä pitkin lattioita. Mutta olisi se siinä tapauksessa aika huojuva. No myymälävarkaus siihen sarjaan tietysti kirjoitettaisiin. Kommandopipoinen henkilö tulee kauppaan aseen muotoinen juttu taskussaan ja vaatii tiskistä rahaa ja tupakkaa. Ei, ei siitä se isompaa draamaa saisi aikaiseksi kuin esimerkiksi sairaalamiljöössä.

Toivottavasti Syke nappaa. 🙂 Minä en ole sitä katsonut, vaikka aikoinaan Teho-osaston myötä paljon sairaalasarjoja katsoinkin. Myös Housesta tykkäsin kovasti, samastuin hahmoon, vaikka en suinkaan ole yleisnero tai (toivottavasti) niin hankala ihminen.

Se, ettei töitä aina jaksa on yksi työelämän suurimmista tabuista, vaikka ihan varmasti ihan kaikkia joskus tympii. Ja ihan varmasti joskus kaikille tulee hetkiä, että keksisi mielekkäämpääkin tekemistä. Toisten työintokin saattaa joskus ahdistaa. Toivoisin, että näistä voisi avoimesti puhua ilman, että tulee leimatuksi työstä kiinnostumattomaksi tai välinpitämättömäksi. Moneltakohan työuupumiselta voitaisiin välttyä, jos ei tarvitsisi ylläpitää järkkymättömän motivaation kulissia?

En tiedä onko fiktiosarjoja tehty kauppoihin, mutta eikös joskus lähiaikoina ole alkamassa (on jo alkanut?) dokusoap-tyylinen sarja K-kauppiaista?

Tänään keskiviikkona alkaa minun guilty pleasure -sarja 9-1-1 uudella tuotankokaudella. Kömpelö ja turhauttavakin sarja, mutta jollain kummallisella tavalla myös tavattoman viihdyttävä aivot narikkaan -nollauksen tarjoava pläjäys.

Unelma Lapista -sarja vaikuttaisi mielenkiintoiselta. Kunhan vain saisi aikaa alkaa katsomaan sitä... 😅 Ihailen suuresti ihmisiä, jotka ovat valmiita suuriin muutoksiin ja uskaltavat tavoitella unelmiaan.

Mikähän siinä kiehtoo niin kauheasti siinä Lapissa? Minä en ole ikinä käynyt enkä usko, että menenkään. UKKn kansallispuistoon tai Sallan päälle tai Pallaksen päälle. Kauhea kipuaminen 😅 mutta kuulostaahan se hyvältä. Unelmia on hyvä ihmisellä olla.

No ei se napannut se syke. Keskityin vaan siihen että tekeeköhän tuo tuon oikein ja onko ne tarpeeksi seuranneet lääkärien töitä että pystyvät eläytymään rooleihinsa. 4. Kausi kyllä alkaa ihan vetävästi ei siin mitää. Nuori nainen on kokenut trauman, vaihtanut työpaikkaa/työtehtäviä ja koittaa ilmeisesti selvitä traumansa (ilm.työkaverin kuolema) ja työtehtäviensä kanssa. Ja muuta draamaa oli heti alkuunsa, kolari ja hirveästi verta laitettu päälle ja komplikaatioita ilmene ambulanssissa.

Kaveri kyllä sanoi et ihan koukussa kys.sarjaan mutta en nyt tiiä sitten oliko se nyt niin totta. Mutta liikaa ilmeisesti draamaa minulle enkä ehdi keskittyä siihen.

Joo, sinä löysit heti kauppasarjoja, minä mietinkin että kuitenkin saattaa niitä olla. Elokuviin laitetaan kauppoja. Ollaan jumissa kaupassa tai kauppa ryöstetään tms.

Joo, ehdottomasti pitäisi puhua enemmän siitä että "nyt ei huvita nämä jutut ollenkaan" "mutta hoidan ne silti". Minullahan on uupumus, olen aika varma siitä. Minulla oli se jo ennenkuin menin tonne töihin. Enkä esittänyt työhaastattelussakaan mitään ylipirteää heppua enkä ollut oikeastaan ollenkaan sellainen että "tämä on minua varten, tämä on unelmieni kohde". Minusta tuntuu vähän pahalta kuulla pomoltakin vähän semmosta että "no ei sillä ole niin väliä" ja "ei se oikeen kummosta ole" sanoo siis meidän omasta tekemisestä. Tai hänen tekemisestään. Se tommonen välinpitämättömyys voi tarttua. Siksikin olisi tosi hyvä et puhutyais avoimesti et nyt ei jaksa mutta teen silti. Väheksymättä firman juttuja. Jos kotona on jotain isoa meneillään niin vaikuttaahan se työpaikkaankin ilman muuta eihän sitä voi kieltää ja aivan vapaasti saa puhua minun mielestäni. Mut et ne firman asiat on silti firman asioita ja ne on erikseen oli meillä hyvä vai huono päivä tai hetki elämässä. Ne ei muutu miksikään, ne on samanlaista hommaa oli sulla hyvä tai huonl hetki. Joo, sanoinkohan tarpeeks monta kertaa. 😀

Läheinen jäi masennuksen takia sairaslomalle ja on sitä mieltä että ei enää aijo palata työpaikkaansa.

Ai että, ihanaa että alkoi sarja. Aivot narikkaan sarjoja minullekkiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiìiiin kiitos kiitos kiitos kiitos. Joo syke ei ainakaan ollut semmoinen.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 1 kuukausi sitten. Syy: Kirjoitusvirhe, lisäys

Minä mietin tässä semmoista että kuka kaipaa draamaa telkkarista kun elämässä on jo tarpeeksi samoja tunteita? On ahdistusta, iloa, surua, pelkoa. Itkuisuutta. Onko se tunne?

Hercule Poirot on edelleen ainut sarja jota jaksan katsoa joka tarjoaa kaikkia mahdollsia tunteita. Poirotin hienovarainen käden kosketus auttaessaan naista portaita alas, lakin lierin hipaisu hyvästellessä, hänen ymmärrys sekä lempeä ohjaus. Hän suhtautuu kaikkiin asioihin psykologisesti. Hän käyttää psykologiaa apunaan. Hän tutkii ihmismieliä. Silloin sitä alkaa miettimään asioita ja etsimään aivan arkipäiväisestä asiasta johtolankoja. Ajatellaampa vaikka semmoista tarinaa missä murha tapahtuu lentokoneessa. Siellä lentää ampiainen jossain vaiheessa. Poirot jää miettimään ampiaista. Hänen kanssaa murhajuttua tutkiva Japp vain toteaa että ampiainen oli. Tai ei ollut. Mutta ei sen enempää pohdi asiaa. Japp on vastapainoksi suoraviivainen joka ei tykkää psykologiasta mutta hän antaa tunnustusta Poirotille joka auttaa selvittämään jutun. Noh, onhan noista Agatha Christien romaaneista paljon parempiakin arvosteluja. Vieläkin on ihmisiä jotka suhtautuvat pään, mietteiden, tunteiden tutkimiseen "humpuukina". Eivätkä suostu esimerkiki psykologille. Minä olen sitä mieltä että ihan kaikkia asioita ei kannatakaan kaivaa esille. Mutta jos haluaa selvittää esim.ahdistuksen syyn. Mutta jos syntyy nyt vaikka ahdistusta niin aluksi se voi olla sellaista että ei keksi mistä se kehkeytyy. Minun nyt ei pitänyt alkaa jaarittelemaan näin mutta kun vauhtiin pääsin... Minä heräsin tänä aamuna esimerkiksi epämääräisessä olossa. Niin paljon kuin haluaisin sanoa, että näin sunnuntaiaamuna nukuin pitkään ja lepäsin vielä peiton alla herättyäni, niin en tehnyt niin. Halusin joogata. Sitten en halunnutkaan. Halusin kahvia sitten halusin sittenkin teetä. Olin puhelimella sitten lähdin ulos. Raitis ilma virkisti. Muistin että paketti pitää hakea postista. Saisin siis vielä liikuntaa, jes. Sitten peitto houkutteli ja mietin että menisinkö takaisin peiton alle! Peiton alla miettiessä tajusin että epämääräinen tunne on ahdistusta. Tajusin että en pysty nukkumaan vaikka yrittäisin. Tai pystyisin kyllä mutta se ei lähde pois. Piti nousta ja alkaa vaan tekemään jotain. Aloin vaihtaa lakanoita. Muutenkin siivous hyvä keino ahdistukseen. Saa tehtyä jotain. Saataahan se ahdistus siitä lisääntyäkin mutta se että tekee jotain voi auttaa. Mutta siis pointtini oli se että minua auttoi jo se että tunnistin et tunne on ahdistus. Vaik se ahdistus tunteena ei ole kylläkään kiva. Mutta että tajuaa että tämä se on. Vielä voisi tutkia että mistä se johtuu jos jaksaa. Vai onko se vain semmoista epämääräistä koko päivän ajan iltaan asti.

Tunnehan on semmoinen että se tulee ja menee. Se ei ole jatkuvasti päällä vaikka se kyllä tuntuu siltä juuri nyt. Perjantaina oli hyvä esimerkki ahdistuksen tunteesta joka on ja sitten se hellittää. Kun työpaikassa työtilanne muuttui siten että osa työkavereista poistui niin koin aluksi aivan jäätävää ahdistusta. Puristi kehosta ihan vietävästi. Tein töitä kuitenkin koko ajan, ei sitä huomaa silleen. Sitten huomasin jossain vaiheessa että jooh, no nyt se ahdistuksen tunne helpottaa. Pystyin esimerkiks hengittämään vapaammin. Joo, tunteet tulevat ja menevät.

Löysin uuden telkkarisarjan. Tosi tv-sarja Rekkakuskit jäällä. Viti, siitä ei jännitystä puutu..! En tiedä sitä maata missä ne ajavat mutta isot rekat ajavat jossain korvessa jäisiä ja lumisia teitä. Jossain kohtaa tie on semmoinen että se jatkuu järven yli jäätä pitkin. Sitten se tie on semmoinen että se on sulanut jä jäätynyt uudestaan jotenka se on luonnollisesti ihan röpölöinen ja railoinen. Semmoisia on nyt pyöräteilläkin kun menee tuolla ulkona, mutta ei se ole mitään verrattuna tohon telkkariohjelmaan 😂 yks kerta katsoin myös lautailua kakkoselta vai mikä kilpailu siinä oli just menossa. Ja täytyy vaan ihailla sitä kropan käyttöä että mihin se pystyy. Niihin hyppyihin ja tulee alas sieltä vielä pystyssä. Keskivartalostahan se lähtee, luulisin, olettaisin. Samoin kun hulahulahula vanne, jos osais semmosta käyttää siis, niin olisi aika hyvä keskivartalon hallinta. Hetken voi ihailla et tolleeki saa tehtyä

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 1 kuukausi sitten. Syy: Lisäys

Minä en kyseistä sarjaa kyllä suosittelisi. Muutama vuosi sitten tuttu nuori ajoi jäätieltä sivuun ja auto upposi ja hän kuoli. Tällaiset sarjat innostavat joitakin valopäitä kokeilemaan omia taitojaan ja se on vaaraksi itselle ja muille. Paljon ovat varsinkin nuoret ajaneet kovia ylinopeuksia ja vaaratilanteet todellisia. Vaaran tunne näyttää houkuttelevan...

No minulla on omat syyni katsoa rekkaa työkseen ajavia ihmisiä. He ovat nimenomaan TYÖKSEEN isoa autoa ajavia henkilöitä. Maassa missä ohjelmaa kuvataan välimatkat korpikylien välillä näyttävät olevan noin 400km. Näille kylille rekat kuljettaa sitten välttämättömiä ruoka- ym.tarvikkeita. Jos ne ammattikuskit eivät niitä veisi niin kyläläiset jäisivät ilman ruokatarvikkeita tai sairaalatarvikkeita. Kys. ohjelmassa kuskeilla reitti kulkee tai voi kulkea järkyttävän puolijäisen (ilmastonmuutos) järven yli, heillä ei ole muuta tietä. Ilmastonmuutos on vaikuttanut heidänkin työhönsä pitäen sulempana vesistöt jotka ennen olivat umpijäässä ja kestivät rekkaa ja kuormaa. Koko ajan saa jännittää kun rekkakuski ajaa järven jäällä että putoaako ne veteen. Ihan järkyttävää puuhaa, koska kuulee miten siellä se jää halkeilee rekan alla. Kun semmonen alkaa vajoamaan niin siinä on leikki kaukana. Olen siinä samaa mieltä että rekkakuskit turhan kevyesti kokeilevat jään kantavuuden ja liian heppoisin perustein lähtevät ylittämään vesistöä. Siinäkin alalla näkee miten annetaan mahdottomampia tehtäviä suorittaa ja rekkakuskit ottavat nämä tehtävät vastaan ja aikovat suorittaa ne. Rekkakuskit vaarantavat näissä ylityksissä paitsi oman niin myös kuvausryhmäläisen hengen. Mietinkin että miltähän mahtaa tuntua istua mukana ja kuvata hommaa. Katsoin myös että rekan joka nurkkaan he ovatkin ehtineet kamerat asentamaan. 😀 Eivät he lähtisi kuitenkaan huvikseen ylittämään näitä paikkoja. Nuoriin valopäihin, jotka huvikseen rälläävät ja keikuttelevat (mopoilla yms. Nyt jo ärsyttää kun ne tulevat mopoineen ja moottoripyörineen koulujen pihoille) näitä ei voi verrata vai mitä? Otan osaa menetykseesi. En tiedä mikä on alunperin ollut tarkoitus kun tällainen tosi tv sarja on aloitettu.