Jaakko Heinimäki: Kamppailu Jumalasta : 12 erää uskosta. Kirjassa Suomen Vapaa-ajattelijoiden pj. Kisailee Heinimäen kanssa Jumalan ja Kristinuskon peruspilaareiden olemassa olosta. Aika jännä kirja.

Taisin joskus lukea sitä jonkin verran. On jotenkin vaan vaikea uskoa Jumalaan, kun elämässä joutuu kärsimään niin paljon... Että minkä takia Jumala olisi luonut ihmisen vain kärsimään? Voihan se olla niin että luonnonvoimat on vain sellaiset että ne luo olioita maailmaan, jos olosuhteet sen sallivat? Toki on outoa, että miten luonnonvoimat voivat luoda tietoisuuden?

Useille ihmisille Luonnonvoimat edustaa Jumalaa. Ja luonnon voimista moni uskonto on saanut alkunsa tai luonnon voimia mainitaan Jumalan aikaan saamina.

Niin, sehän on kai sitä panteismia, että tavallaan ajatellaan että maailmankaikkeus on Jumala. Ja luonnonvoimat. Einstein ajatteli kai sillä tavalla myös. Ja Spinoza.

Voisihan sitä ajatella niinkin että Jumala ns. käynnisti maailmankaikkeuden. Vaikka monet tiedemiehet sitä mieltä että tapahtui jokin kvantti-muutos jonka seuraksena tapahtui alkuräjähdys. Mutta mistäpä sitäkään tietää...

Taas ajatukset pyörineet siinä asiassa tänään, että voisiko elämä olla parempaa jos jotenkin vain turruttaisi itsensä? Siis jos lääkäri vain määräisi jotain lääkettä, millä saisi itsensä siihen tilaan? Toki sitten voisi mennä toimintakyky ja se olisi kamalaa. Mutta kun elämä on niin hemmetin rankkaa nyt. Onnen hetket kestää vain niin pienen ajan ja muuten elämä on vain tylsää ja kärsimystä. Mutta kun alkoholikin on niin pirun vaarallista ettei voi sitä juoda. Mitään lääkkeitä ei voi käyttää. On vaan tämä iän ikuinen kärsimys. Tuntuu välillä ettei mistään tule mitään. Ainakaan kun ei pääse opiskelemaan, ei ole työtä. Rahaa on hyvin vähän. Kaikki niin kallista. Ei tässä auta välillä muu kuin seurata vain kellon etenemistä. Enää ei voi rellestää niin kuin nuorempana. Kaikki on vaan tällaista odottelua. Todella tylsää. No ei voi mitään...

• Muokattu kirjoittajan toimesta 1 vuosi, 9 kuukautta sitten. Syy: korjailu

Ei kaikilla lääkkeillä mene toiminta kyky joskus lääkkeet auttaa. Tosin ei hirveesti auta minulla nyt. Välillä on siedettävä päivä, ja toisinaan kaikkea muuta kuin siedettävä.
Tää elämä on kärsimystä sitä ei käy kieltäminen. En usko kärsimyksen jalostavan ketään vaikka jotkut niin väittävät?
Koitetaan elää taas minuutti kerrallaan, ja hengitellään...ei kai muuta ole tarjolla?

Mä oon varmaan jonkin lainen panteisti. Toisaalta jos Jumala loi ihmisistä oman kuvansa, niin sitten persoona pitäisi löytyä Häneltäkin?
Mainitsemani kirja 12-erää uskosta pudottaa kyllä pohjan evankeljumeilta, siis niin että neljässä evankeljumissa ei ole kovinkaan paljon todellista pohjaa Jeesuksen tekemisistä.
Uskoisin kyllä Jeesuksen olleen historiallinen henkilö joka opetti taivaan valtakunnasta, ja jota seurasi määrä x-opetuslapsia.
Mutta mitä evankeljumien kirjoittajat ovat pistäneet Jeesuksen suun sanoneeksi on kovin vaikea todistaa mitenkää. Mua rupes harmittaan kun olin uskonut että puheet olisivat edes osaksi totta. Evankeljumien totuus perustuu uskoon kuten Jumalakin.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 1 vuosi, 9 kuukautta sitten. Syy: Lisäys
• Muokattu kirjoittajan toimesta 1 vuosi, 9 kuukautta sitten. Syy: Korjaus

Niin, kyllä ihmisellä on oikeus uskoa Jumalaan vaikka todisteet on mitä on. Jos se tekee ihmisen elämästä paremman ja arjesta helpompaa, niin mikäs siinä. Kunhan se ei aiheuta turhia hankaluuksia elämässä. Itse en osaa sanoa että uskonko Jumalaan vai en. Oikein mitään päteviä todisteita ei Jumalan olemassaolosta ole. Pahimmassa tapauksessa usko Jumalaan voi tuhota elämän. Parhaassa se voi pelastaa elämän. Kaikki on niin pirun monimutkaista maailmassa. Mikään ei ole musta valkoista. Sen takia elämä onkin niin vaikeaa.

Olen itse lukenut niin paljon tiede artikkeleita että on alkanut usko horjua. Kun näyttää siltä ettei sielua ole olemassa, niin putoaako pohja koko kristinuskolta? Että jos ihmisen aivot vain ovat sellaiset että ne hamuavat dataa maailmasta ja että kaikki on vain dataa. Nollia ja ykkösiä. Ja ihmisen aivoissa on sellaisia osia jotka reagoivat uskonnollisiin asioihin. Tämä nyt on tietenkin spekulaatiota. Se näkemyshän on dataismia, että kaikki on dataa.

Ajattelin noista lääkkeistä, että joku opamox voisi toimia tai ketipinor. Ketipinor kai kuitenkin väsyttää aika paljon. Ei toisaalta viitsisi aloittaa mitään uutta lääkettä, kun niistä voi tulla sitten ties mitä haittavaikutuksia.

Päivän laatu tuntuu riippuvan unen määrästä ja ulkoilusta, mun kohdallani ainakin. Itse usein nukun liikaa tai liian vähän, harvoin sopivasti. Liikunta on auttanut viime aikoina, että elämä on sentään vähän siedettävämpää. Ja sitten se ettei syö enää herkkuja juuri yhtään. Noita perus juttuja. Mun mielestä kaikkein tärkein asia on että elämä on edes joskus laadukasta jollain tavalla. Ei sen tarvitse olla sitä koko ajan, mutta että niitä hetkiä tulee edes välillä, kun on edes vähän tyytyväinen. Vaikka tuntuukin siltä että se on lähes mahdotonta. Mutta aina voi yrittää...

Mua ei tavallaan kylmä-tiede horjuta, siis tieteen kuvalehti ym. Mutta jos joku kertoo useamman tutkimuksen osoittavan suuntaan x, niin kyllä mä mietin sitä x vaihtoehtoakin. Edellinen ei nyt varmaan poikkea tieteellisestä näkemyksestä.

Aivot ei ole ihan niin "yksinkertaiset" kuin nollat ja ykköset kun aivoihin vaikuttaa ne kytkennät, kemia, ja menneisyys. Jos aivot olisi pelkkää dataa niin ne voisi sähköllä korjata. Mutta se sähkö shokki ei toimi läheskään kaikissa tapauksissa.

Tiede ei tule pudottamaan pohjaa uskonnoilta, koska uskonnot pohjaa uskoon ei tieteellisiin factoihin. Uskontoja tulee varmaan syntymään jatkossakin esim. Skietologia ei ole kovin vanha järjestelmä. En edes tiedä minkälainen uskonto skietologia on? Jotain istuntoja järjestetään joissa on mukana laatikko johon toinen istuja on kytketty. Laatikossa on jonkinlainen mittari joka "värähtää" kun siihen kytketty ihminen "tuntee jotain" puhuessaan?

Liikkuminen on aikamoinen lääke. Sitäkään ei liian kanssa, niin ei mene maitohapoille. Elämä taitaa muutenkin olla hyvää kun mitä kenelläkin on sopivassa suhteessa, ei mitään liikaa eikä mitään liian vähän. Mun mielialalle on hyväksi tietty määrä herkkua aika ajoin. Painoa olen saanut alaspäin myös sillä että syön aamusta ilta 18 mennessä mitä syönkin. Iltapalaksi viilin tms.pienen syömisen. Eli iltasyömiset tuntu lisäävän masentunutta oloa seuraavana päivänä, nyt kun olen ne jättänyt, on yksi syy olla tyytyväinen itseen.

keskustelua kirjoitti:
Liikkuminen on aikamoinen lääke. Sitäkään ei liian kanssa, niin ei mene maitohapoille. Elämä taitaa muutenkin olla hyvää kun mitä kenelläkin on sopivassa suhteessa, ei mitään liikaa eikä mitään liian vähän. Mun mielialalle on hyväksi tietty määrä herkkua aika ajoin. Painoa olen saanut alaspäin myös sillä että syön aamusta ilta 18 mennessä mitä syönkin. Iltapalaksi viilin tms.pienen syömisen. Eli iltasyömiset tuntu lisäävän masentunutta oloa seuraavana päivänä, nyt kun olen ne jättänyt, on yksi syy olla tyytyväinen itseen.
Ei illalla oikein tukevasti voi syödä ainakaan mitään huonosti sulavaa. Et ole kertonut että tiputat painoa. Onko sinulla jokin tavoite painon hallinnassa? Joidenkin lääkäreiden mielestä illalla olisi hyvä syödä hiilihydraatteja, niiden pitäisi parantaa unta. Ahdistusta hiilarit tuskin poistaa.

Tieteenkuvalehdessä sanottiin, että lähitulevaisuudessa tulee rokote ahdistuneisuutta vastaan. Maailma mennyt siihen että annetaan rokotteita rokotteiden perään...

Itse kyllä luotan ennen kaikkea tieteeseen. Koska se tuntuu olevan paras systeemi ymmärtää todellisuutta. Vaikka se aika karuja faktoja esittääkin.

Aivot on monimutkainen hermoverkosto. Monimutkaisin asia koko maailmankaikkeudessa kai. Osaksi ainakin aivoissa ns. dataa, mutta sitten mitä tietoisuus on, on jo suurempi kysymys. Jotkut tiedemiehet väittää, että tietoisuus on vain aivojen sivutuote. Jotkut taas sitä mieltä että tietoisuus on maailmankaikkeuden olennaisin asia. Panpsykismi on sitä, että oletetaan tietoisuutta olevan kaikkialla. Teorioita on monia, ehkä joskus vielä arvoitus ratkeaa, jos ihmiskunta säilyy pitkään.

Se mitä syö, on ehkä kaikkein tärkein asia hyvinvoinnin kannalta. Pienet asiat parantaa elämänlaatua. Pitää keskittyä usein juuri pieniin asioihin. Itsekään en enää iltaisin mätä hirveästi ruokaa. Leipää iltaisin ja aamulla puuroa.

HerKaramazov kirjoitti:

Ei illalla oikein tukevasti voi syödä ainakaan mitään huonosti sulavaa. Et ole kertonut että tiputat painoa. Onko sinulla jokin tavoite painon hallinnassa? Joidenkin lääkäreiden mielestä illalla olisi hyvä syödä hiilihydraatteja, niiden pitäisi parantaa unta. Ahdistusta hiilarit tuskin poistaa.

Tavoite on elämäntapamuutos, numeroina vielä 15kg ainakin vähentämistä.

Pitäisi itsekin muuttaa vähän elämän tapaa, mutta auttaako se elämän ongelmaan? Kun kuolema kyttää joka nurkan takana. Silkkaa selviytymistaistelua koko ajan. Eksistentiaalista tuskaa, kun aivot tarjoaa itsemurhaa ratkaisuna. Mutta se olisi lopullinen tappio. Suurin moka kaikista. Pahin ns. synti. Koska jos me ollaan vain biologisia organismeja, niin meidän on kaikilla mahdollisilla tavoilla vältettävä kuolema. Vältettävä tuho. Kaikessa on kyse vain selviytymisestä. Kaikki muu tulee vasta sen jälkeen.

Kaikista virheistä joutuu maksamaan, luulen. Pitää vain itse luoda jokin tarkoitus elämälle, kun mitään syvempää tarkoitusta ei kai ole. Kunniakasta on kestää pakolliset kärsimykset.

Aina pitäisi olla elämän puolella, vaikka se tuntuukin vaikealta...

Sitten vielä se että ns. kaverit aukoo päätä niin paljon, ettei rajaa. Koko ajan ne vain testaa mun sietokykyä. Aina kun niitä tapaan. On tämäkin sitten elämää. Pelkkää testiä kaikki. Aamusta iltaan...

• Muokattu kirjoittajan toimesta 1 vuosi, 9 kuukautta sitten. Syy: Lisää tekstiä

Sitten sekin vielä että on mahdotonta löytää naisystävää. Aivan mission impossible. Vaikka olen tinderissä jutellut todella monien kanssa, niin harvoin haluavat tavata ja kerran kun tapasin yhden, niin ne treffit oli ihan karmivat.

Kai sitä on parempi sitten olla yksin. Vaikka toisaalta ei saisi luovuttaa...