Ihan totta, ajattele!
Minä tiedän, että on julkinen puoli ja se ikioma pimeä puoli, toista pidetään piilossa ja toinen leuhottaa maailman tuulissa ja ihmisten edessä.
Olisiko mitenkään mahdollista lähentää näitä kahta toisiinsa, sanoa joskus ihan suoraan julki, vituksensa ja pahan olonsa, eikä pantata sitä omien seinien sisään.
Ei silti, olen itsekkin osannut ja jotenkin tiedän tuon tunteen...tai no, mitäpä sitä kiertelemään, muutama arpi on muistona, niistä pimeistä päivistä, jolloin elämä murjoi, vitutti ja tuntui, että kaks metriä multaa naaman päällä olisi parasta, mitä toivoa.
Mutta, elämän tilanteet muuttuu ja niitä voi jopa itsekkin hiukan sorvailla, vaikka kuinka tylsillä vehkeillä, mutta muutokset on mahdollisia, vaikka kuinka seinät kaatuis päälle ja valoa näkyisi pienenä pisteenä, kilometrien päässä.
Suurimmaksi osaksi me ryssitään itse, omaa elämäämme pois raiteilta, tehdään huonoja valintoja, osaksi ihan vääriä, eikä luonto anna periksi myöntää, että ite, ihan ite... sitten pohjalla kyyhöttäessä ei ole enää voimia, mutta silloin pitäisikin kerätä ne viimeiset voiman rippeet, nousta ja muuttaa, mitä muutettavissa on.
...joten jaksa ja katso eteenpäin.

Heippa!
Olen pahoillani että yritit satuttaa itseäsi. Uskon sinun tietävän mitä oikeasti pitäisi tehdä mutta sinulla on kauhea kynnys lähteä toteuttamaan sitä.
Olen jo itsetuhoisuuden konkari joka vasta näin vuosien jälkeen on lähtenyt hakemaan apua. Se ei ole ollut helppoa ja hanskat olen tässä matkalla meinannut monta kertaa läiskästä tiskiin. Perjantaina tein taas todella tyhmästi ahdistukseni kanssa: koska ylpeyteni on edelleenkin suurin ongelmani yritin turruttaa tuskaani alkoholilla vaikka tiesin siitä vain tilanteen pahenevan. Niin kävikin ja soitin itselleni apua ennekuin aloin todella taas satuttaa itsenä. Sairaala keikasta ei tullut helppo ja henkisesti kapinoin sitä vastaan kynsin ja hampain ollen ajoittani jopa lapsellisen agressiivinen vaikka tiesin tehneeni avun soittamisen itseni takia ja oman hyvinvointini ja turvatakseni omaa elämääni.
Olen pahoillani taas käytöksestäni millä purin pahaa oloani varsinkin psykiatriin joka minua tuli katsomaan. Mutta olen samalla tyytyväinen että sain estettyä itseäni satuttamasta itseäni. En nyt tiedä mitä halusin sanoa tällä kertomuksellani mutta varmaankin sen että apua kannattaa hakea. Se ei ota jos ei annakkaan mutta on ehdottomasti kokeilemisen arvoista koska kun olet tuossa tilassa sinulla ei ole tässä mitään menetettävää. Minulla on nyt menossa arviointijakso mtt:ssä morkkikset ovat kovat näin ensikertaa ajatellen kun sinne menen. Tieto asioistani ja tapahtumista on mennyt sinne varmaan yhdellä klikkauksella. Kuitenkin pointi on että tältä sairaala keikalta palasin kotiin ehjänä ilman tikkejä joten jotain edistystä on tapahtunut vaikka morkkikset ovatkin nyt aivan pilvissä.
Itsensä viilteleminen on riippuvuus siinä missä muutkin riippuvuuden ja vain äärimmäisen huono opittu keino ratkaista sisäistä ahdistusta ja tuskaa. Kuitenkin kun aikansa viiltää alkaa siitäkin jollain tapaa hiipua teho ja pahimmillaa alkaa homasta tulla epätoivoista ja viilloista aina vain syvempiä. Yksi tai kaksi pientä ei enään riitä. Pitää olla enemmän ja sen jälkeen syvempiä .lopputulos on kuitenkin sama. Arvet ja entistä pahempi mieli. Se on vain hetkellinen helpotus ja hemmetin huono sellainen. Avun hakeminen on siis ensisijaisen tärkeää että pääsee käsitelemään niitä. Kiinni oikeanlaiseen hoitosuhteeseen ja näin sille tielle että olo alkaa helpottua, asiat järjestyä ja vaikutus ei jää vali aikaiseksi kuten viiltämisessä vaan pitempi aikaiseksi ja eheyttävämmäksi. Ähh nyt tätä tekstiä alkaa tulla jo kuin jotain uskonnollista mantraa. Lopettelen siis. Voimia sinulle, toivon että rohkaistut hakemaan apua. 🙂🌻

Hei Aune,

olet selvästi pahasti itsetuhoinen. Sisälläsi velloo tunteita, joita et osaa purkaa kuin viiltelemällä. Se on paha merkki!

Kysyt, mitä pitäisi tehdä. Mene päivystykseen, jos sellaisen löydät paikkakunnaltasi. Mene niin pian kuin vaan voit. Saat keskusteluapua ja mahdollisesti muutakin apua. Ammattilaiset auttavat sinua. Älä epäröi turvautua heidän apuunsa.

Jos joku ystävä haluaa tulla mukaan, ota hänet mukaasi, mutta aivan hyvin voit mennä yksinkin. Usein pitkien pyhien aikana tilanteet kärjistyvät ja kriisit puhkeavat. Mutta kaikesta voi selviytyä. Aina se ei onnistu yksin!

Pidä kiirettä. Hae apua, ennen kuin käy vielä huonommin. Usko minua, tiedän, mistä puhun. Hae apua, ennen kuin tuska käy ylivoimaiseksi, soita vaikka hätänumeroon. Sieltä saat lisää ohjeita. Tsemppiä!

Heippa
Niin minä toivoisin sinulle että menisit käymään lääkärissä sillä mielestäni
tarvitsisit ammattiapua.
Niin saisit varmasti apua ja helpottas eläämääsi.
Mutta miksi sinulla on niin paha olla että viiltelet itseäsi???
Onkos sinulla ketään ystäviä / kavereita jolle voisit kertoa iloja ja suruja???
Se helpottas kanssa elämää ja varsinkin nyt kun on elämässä heikko hetki niin et
saisi jäädä ongelmien kanssa yksin.
Tuli itsellenikin huono hetki olen koko pääsiäisen työskennellyt metsässä ja puita ajanut
traktorilla oli sit märkä paikka mut ajattelin et viellä yhden kuorman kestää mut siihen jäi
kiinni niin soitin parhaalle naapurille et tule vähän auttamaan on traktori upoksissa niin
miten upea olo oli kun toinen auttaa ja taas päästiin maanpäälle siinä sitten pitkä tovi
kaikenlaista asijaa juteltiin.
Mutta toivon että et ikinä viiltelisi itseäsi etkä ikinä ajattelisi mitään itsetuho ajatuksia
mutta jos tuntuu että et jaksa niin soita 112 niin saat heti avun.
Vaikka elämässä on vaikeata välillä niin kyllä elämä aina järjestyy ja minä yritän sinua
auttaa, neuvoa, tukea jne et aina keksitään asioihin ratkaisu.
Onkos kukaan tehnyt sinulle mitään pahaa tai harmia???
Kirjoita miten olet jaksanut niin minä vastaan sinulle???
Kaunista kevättä sinulle