Raiskaaja ahdistelee
Hei!
Tämä on kaikelta kannalta nöyryttävää, pelottavaa ja ahdistavaa. Lokakuinen tuttu raiskaajani on ottanut mut kohteekseen. Se vahtii mun tulemisia ja menemisiä, mutta on pysynyt perjantaihin asti piilossa.
Perjantaina se ensin kehtasi soittaa, kun odotin pysäkillä paikkuria. Järkytyin, mitä se musta vielä haluaa. Sitten menin keskustaan ja nostin automaatilta rahaa ennen Hesaan menoa. Se mies ilmestyi kuin tyhjästä. Kehtasi pyytää mua sunnuntaina kahville. En osannut sanoa ei enkä myöskään lupautunut. Mulla oli hyvin tukehduttava olo. Luulin jo päässeeni siitä eroon. Menin ulos odottamaan bussia. Se ilmestyi taas. Se viittasi jutullaan ilkeän vihjailevasti lokakuiseen raiskausyöhön. Mä kivenkasvoisena itkua pidätellen sanoin etten halua puhua siitä, että muhun sattuu. Ensinnäkin se mies oli kännissä ja pelkäsin sen tarttuvan muhun kiinni. Se mies on saanut musta sairaan pakkomielteen. Mä en halua olla sen kanssa missään tekemisissä. En edes puhua. Eikä se mua kahville pyytänyt vaan se olisi taas halunnut kajota muhun. Mä en oikeesti kestä tätä. Mä pelkään. Sain lokakuussa epämielyttävää kohtelua miespoliisin taholta etten sinne halua mennä. Kukaan muu kuin seksuaalista väkivaltaa kohdannut ei voi mua ymmärtää. Mä menetän mun viimeisenkin halun elää tommoisen perverssin takia.
Tänään menen lääkäriin enkä tiedä, mikä purkaus musta ulos pääsee. Olen niin miesten taholta rikottu. Selittää sitä sitten kiltille lääkärisedälle, johon luotan. Hän on onneksi ottanut mut vakavasti ja ilman häntä en olisi terapiassa. Monesti mua jo rauhoittaa hänen rauhoittava ja empaattinen olemus. Silti mua pelottaa mennä sinne oman häpeän kanssa.
Pala lasia
Voimia sinulle!
Mutta ehkä kuitenkin olisi paras mennä sinne poliisilaitokselle ja tehdä ilmoitus häiriköinnistä ja ehkä olisi hyvä myös hakea lähestymiskieltoa.
Voithan aina kysyä jos saisit tavata naispoliisin jolle puhua. Onko sulla ketään ystävää, joka lähtis sun kanssa polisiin puheille?
Raiskaus ei ole sinun syy ja sä et saa enempää kärsiä. Raiskaus on rikos ja tekijän pitää joutua vastuuseen teostaan.
Onneksi pääsit lääkärille, terapiaan ja se taho tuntuu hyvältä, on tärkeää että edes johonkin tahoon voit luottaa, jotta pääsee eteenpäin ja sitäkauttaa toipuu tapahtuneesta.
Toivon sinulle kaikkea hyvää🌻🙂🌻
Moi pala lasia!
Ensinnäkin, et saa luovuttaa elämäsi suhteen yhden idiootin takia! Et saa. Sinun täytyy olla vahva. On vaikea oppia ajattelemaan noin, mutta itse löysin uudestaan kipinää elämääni raiskaajaani kohtaan kokemani raivon kautta. Vaikkakin raivo uinui pitkään tapahtuneen jälkeen jossain häpeän varjossa.
Mene heti poliisin puheille, jos mies vielä jatkaa! Hyi olkoon. Tuntuu varmasti kammottavalle tavata mies sen jälkeen, mitä hän teki sinulle! Minä en voi kuvitella edes katsovani omaa raiskaajaani silmiin, jos hänet jossain kohtaisin. Ahdistuin valtavasti jo pelkästään siitä, kun hän ajoi autolla ohitseni.
Olen kokenut vähän lievempää ahdistelua kuin sinä. Minut raiskannut mies oli myös tuttuni. Tapauksen jälkeen hän soitteli minulle ja laittoi viestejä useiden viikkojen ajan. Mies vaikutti pelottavan pakkomielteiseltä. En aluksi vastaillut niihin, mutta mies yritti hyvin hyvin sitkeästi tavoittaa minua, joten viimein vastasin. Vain vaivoin sain hänet käsittämään, etten todellakaan halua kuulla hänestä koskaan yhtään mitään. Viimeinen viesti mieheltä tuli neljä kuukautta sitten.
Raivo ei toki ole ainoa tunne, joka minulle syntyi raiskauksesta. Pelko, häpeä, kuvotus ja ahdistus, minkä koko ihmisen ajatteleminen edelleen tuottaa on lähes lamaannuttava.. Vasta vähän aikaa sitten lakkasin pelkäämästä soittoääntäni ja viestin merkkiääntä.
Mutta niin, raiskaajasi käytös on todella törkeää, älä anna sen jatkua. Se hidastaa traumasta toipumista niin paljon. On tärkeää, että saat sen miehen pois elämästäsi ja mitä nopeammin, sen parempi. Yksikään nainen ei ansaitse joutua raiskauksen uhriksi, saati sitten raiskaajan ahdisteltavaksi vielä tapahtuneen jälkeenkin.
Paljon, paljon voimia sinulle pala lasia!! Toivon Sinulle vain kaikkea hyvää jatkossa! Ole vahva! Minäkin lupaan yrittää olla vahva. 🙂
Kiitos Sirpale82 ja Hippo tuestanne! Eilen sain "kohtauksen", joka tuli ihan puskista. Saatoin kuopukseni sairaalanmäkeen hammaslääkäriin, kun hän ei tiennyt, missä se on. Noustiin tytön kanssa bussista pois sairaalan luona. Multa vyöry ahdistava muisto raiskaustutkimuksineen, joka liittyi mun viime sairaalakäyntiin. Mulle tuli oksettava olo.
Kun lähdin pois ja katsoin sairaalan vieressä olevaa kirkkoa, pyrin ajattelemaan lapsiani. Purskahdin itkuun keskellä katua. En voinut jatkaa eteenpäin. Käännyinkin hautuumaalle. Kävelin, itkin ja luin hautakiviä. Näin kauempana 4 työntekijää. Pakenin sieltäkin.
Pala lasia,
Ei sun tollaista tartte sietää. Menet poliisin luokse ja ilmoitat tyypistä,jos ja kun se ahdistelee sua. Oikeesti,jos joudut vielä raiskauksen jälkeen kohtamaan tekijän ja se lähestyy sua,niin se ei oo oikein sua kohtaan ja se ei tee hyvää sun jaksamiselle ja toipumiselle. Ymmärrän,että on tosi vaiketa mennä kertomaan tapahtuneesta,koska se aiheuttaa häpeää ja ikäviä tunteita,mutta vain puhumalla ja apua hakemalla alat pääsemään eteenpäin elämässä. Onko sun mahdollista olla yhteydessä tukinaiseen? Sinne kannattaa soittaa ja jos asut heidän toimipaikkansa lähellä,niin sinne on mahdollista sopia yksilökäyntejä ja keskustella ammattilaisen kanssa ja ne osaa neuvoa myös juridisesti sua.
Tiedän miltä sinusta tuntuu,olen itse kokenut saman kaksi kertaa. Ylitse pääseminen on vaikeaa ja siksi on tärkeää puhua ja puhua,ettei asiat patoudu mielensyövereihin.