Mä ehdin vastata, mutta mun vastaus ei ole kovin lohduttava tai kannustava. Mä sain psyk.polilta omalta sh:lta listan kelan hyväksymistä terapeuteista. Niistä lähdin sitten soittelemaan ja kyselemään olisiko kellään aikoja. Listalta löytyi kaksi, joilla oli mahdollisuus ottaa uusia potilaita. Sovin tapaamiset molempien kanssa. Ensimmäinen oli aivan omituinen tapaus. Ei sanonut sanaakaan koko tapaamisen aikana. Päätin samantien, että ei ainakaan hän. Toinen oli onneksi parempi. Sitten laitoin hakemuksen kelaan. Vastausta odottelin sen kolmisen kuukautta. Vastaus oli kielteinen. Sitten laitoin hakemuksen toiseen paikkaan. Vierähti sellainen nelisen kuukautta, mutta sain myönteisen päätöksen. Odotellessa tapasin terapeuttia omalla kustannuksella n. kerran kuukaudessa. Kaikenkaikkiaan odotteluineen koko prosessiin meni melkein vuosi. Eli sinnikyyttä vaaditaan. Toki sinulla prosessi voi mennä helpomminkin. 🙂👍

Sanoisin tuohon vain, että kuuntele ennenkaikkea itseäsi. Onko kenties muita keinoja, jolla selviäisit kalliista terapioista? Elämässä tosiaan pitää oppia pitämään puoliaan. Terapia ei välttämättä aina anna keinoja tällaiseen. Omasta mielestäni ihmisen luonnetta ei pidä lähteä muuttamaan, ja on reaktiotapoja joita ei vain mikään terapia hoida. Me olemme kaikki yksilöitä. Toki jotain reaktiotapoja voi oppia poiskin.
Psykiatri on ihminen siinä missä muutkin, eikä tunne sinua, kuin sen perusteella mitä lyhyen arvion perustella olet hänelle kertonut. Se on vain hänen mielipiteensä ja aina tulkinta kysymys. Tietysti terapiasta on hyötyäkin, mutta vaikeinta on juuri sen oikean henkilön etsiminen. Jos sinulla on muutama, edes yksi hyvä ystävä, niin heillekin voi puhua. Psykoterapeutti ei koskaan korvaa ystäviä, rakkaintasi ( poikaystävä, aviomies tms.) saatika omaa perhettäsi. Ovat perheessä ongelmat sitten mitkä tahansa, niin kuitenkin perheenjäseniään rakastaa ja ystävät ovat tärkeitä.
Mutta tottakai hyvää terapeuttia kannattaa etsiä. Onnea etsintään, jos päätät hakea terapiaa.

Tietoa Kelan sivuilta:
http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/261110144239HL?OpenDocument
Kognitiivisen psykoterapian terapeutteja:
http://www.kognitiivinenpsykoterapia.fi/?page_id=339

Ei psykoterapeutille menemiseen tarvita mitään hakemusta. Terapeutti on etsittävä itse, mutta varmaan joku auttaa, vaikkapa terveyskeskuksen psykiatrinen sairaanhoitaja? Googlaamalla löytyy kaikenlaista neuvoa. Kelasta saa varmaankin neuvoja Kelan tuen hakemiseen.
Itse löysin terapeutin näin: Eräs psykoanalyyttisen koulukunnan psykoterapeutti vaikutti kirjottamiensa artikkeleitten perusteella fiksulta. Otin häneen yhteyttä, ja hän ohjasi toiselle terapeutille, koska hänellä itsellään ei ollut aikoja. Tämä tutki ja haastatteli minua ja katsoi voivansa aloittaa terapian. Olen terapeuttiini enemmän kuin tyytyväinen. Kelan kuntoutusvaroista en saa mitään, koska en ole kuntoutettavissa työelämään; maksan terapian itse. Terapeutti on lääkäri, joten saan normaalit lääkärinkorvaukset.

Vielä linkkejä psykoterapeutin etsimiseen:
Suomen psykologiliitto
http://www.psyli.fi/etsitko_psykologia
Therapeia-säätiö
http://www.therapeia-saatio.fi/psykoterapianeuvonta_ja_psykoter/usein_kysytyt_kysymykset/
Suomen psykoanalyyttinen yhdistys
http://www.psykoanalyysi.com/johdanto.html

Voisitko saada yhteyttä vielä tähän psykiatriin jolta sait B-lausunnon?
Kysyä häneltä onko hänellä antaa nimilistaa puh.numeroineen mahdollisista sen alueen psykoterapeuteista (laillistetuista)?

Sain toki tällaisen monisteen, mutta ei siinä ole ketään terapeutteja, ainoastaan selitetty miksi Kela myöntää psykoterapiaa. Täytyypä kysellä jotain terapeuttimonistettakin. Psykologiliiton kautta sivuilta löytyi hakukone, mutta kognitiivista psykoterapiaa antavia terapeutteja oli tosi vähän vapaana.

Historiaa tämän ongelmani tietoisuudesta on yli kymmenen vuoden ajalta ja itse olen yrittänyt pärjätä sekä terapoida itseäni siinä onnistumatta. Tiedäthän, että olen kiltiksi tunnustautunut, joten en ihan heti lähde ihmisiä vaivaamaan omilla mitättömillä ongelmillani, koska kaikkien muiden ongelmat ovat varmasti tärkeämpiä kuin minun (ironiaa 🙄, mutta niin totta minun elämässäni). Siis ihmisiä on minun elämässäni todella paljon, keskimääräistä enemmän, mutta minä olen vain heitä varten, he eivät ole minua varten. Joten heille puhuminen karkoittaisi heidät lopulta, mikä varmaan olisi ihan jees. Pääsisinpä sitten niistäkin velvollisuuksista. (anteeksi tämä kyynisyys).😠

Minä toivon ja uskonkin, että terapeutista voisi olla minulle apua. Jos saan Kela-korvauksen, minun tuloillani se tekee 100 euroa/kk. Monet vievät se viinakauppaan, savuttelevat taivaan tuuliin tai mussuttavat massuunsa. Joten olen nyt itsekkäästi päättänyt sijoittaa itseeni joka kuukausi tuon 100 euroa ja tehdä viimeinkin tilit ankean lapsuuteni ja tämän ällöttävän kiltin persoonani kanssa, kuoriutua kuin Fenix-lintu tuhkasta kokonaan uutena ja parempana.

Mutta joka tapauksesa, kiitos kaikista vinkeistä. En kyllä ihan uskokaan, että terapeutin löytäminen on ihan helppoa, mutta nyt en anna periksi. Olen viimeinkin päättänyt auttaa itse itseäni. 🙂👍

Ihana kuulla!
🙂👍
Niin samanlainen olen minäkin ollut ja nyt olen keitetty ja nujerrettu niin monissa liemissä, että on olo kuin olisin saanut hetken rypeä siinä taikajuomapadassa, josta Obelixille ei koskaan anneta.-))
Hyvä me!
Sisu senkun kasvaa vaan mitä suurempi vastus on edessä!

Hei Lempeät Tuulet,

toivottavasti oma kokemukseni rohkaisisi sinua eteenpäin. Keväällä sain psykiatrilta terapiaa puoltavan B-lausunnon. Sen jälkeen tosiaan tuli se vaikein asia, eli sopivan terapeutin löytäminen. Itse hain paikkakuntani psykoterapeutteja/yhdistystä netistä ja laitoin sähköpostilla tilanteeni lyhyehkösti kuvailtuna ja vapaita paikkoja kysellen n. kahdeksalle terapeutille.

Sain muistaakseni jokaiselta henkilökohtaisen vastauksen ja sitä kautta sovin tapaamisen nykyisen terapeuttini kanssa. Minulla kävi tuuriakin sen suhteen, että ensimmäinen oli "se oikea". Luota omaan tunteeseesi, onko tämä henkilö juuri sinulle sopiva. Aika mahdotonta on tietenkin lyhyen ensitapaamisen aikana sanoa varmaksi, sopiiko terapeutti juuri itselle. Mutta kannattaa luottaa intuitioon, tuleeko tunne että keskinäiset kemiat pelaavat. (Tuon/ne tutustumiskäynnit kun terapeuttia etsitään, joutuu kustantamaan itse).

Kun terapeutti on löytynyt, täytät Kelan sivuilta kuntoutushakemuksen (lomake KU 102) ja toimitat sen Kelaan yhdessä B-lausunnon kanssa. Hakemus kannattaa täyttää huolellisesti ja asiallisesti, olet oikeasti oikeutettu saamaan apua kun sitä tarvitset.

Itselläni meni vastauksen saamiseen n. 2 viikkoa. Terapian kustannukseksi minulle itselleni jää korvauksen jälkeen 28 e/kerta.

Toivotan sinulle voimia ja tsemppiä hakemiseen sekä tietysti myöntävää päätöstä. Minuakin pelotti ja jännitti kamalasti se koko prosessin alullelaittaminen. Selviät siitä jos minäkin selvisin. 🙂🌻

Kiitos vastauksestasi Milli72

Olen toiveikas, koska sain nyt tutustumiskäynnin varattua. Olen töissä kaupungin keskustassa ja yritän päästä päiväajalla kesken työpäivän käymään terpeutilla kerran viikossa. Joskus minulla on iltavuoroja ja silloin ehtisin aamupäivällä. Tällä terapeutilla on aikoja päiväsaikaan. 🙂

Omaan piikkiin menee tosiaan tuo terapeutin tutustumiskäynti, mutta olen kuullut hänestä, että hän on hyvä terapeutti ja juurikin kognitiivisen psykoterapian taitaja. Toivon todella, että meillä "synkkaa".
Toisaalta, pelottaa, että hän ei pidä minusta tai että minusta tuntuu, että hän ei pidä minusta, jolloin alan vetäytyä kuoreeni, eikä siitä sitten mitään tule.🤔

Olen lukenut kirjaa "Hylkäämisestä yhteyteen", hieman uskontosävytteinen, mutta tunnistan sieltä itseäni aika paljon.

Kiitos kaikille vastanneille, laitan tänne vaikka miten kävi kun olen käynyt terapeutilla. 🌻🙂🌻

Se siitä sitten.... Kielteinen päätös terapiasta Kelalta. 😭 En jaksa kuin itkeä.

Parinsadan euron velat terapeutille vielä kruunaa kaiken p...kan. Enpä sitten ole tarpeeksi masentunut Beckin 43:lla pisteellä. Tosin ei tehnyt psykiatrikaan mitään testejä,vaan itse tein nuo testit äsken. En tiedä millaisella psykiatrilla kävin, kun ei mitään testejä tehnyt eikä B-lausuntoakaan lähettänyt kuin suoraan Kelalle. Ensin ajattelin, että hyvä vaan etten näe koko paperia, masennun vaan lisää, mutta ilmeisesti olisi pitänyt nähdä.

Kuka täällä jaksaa, kun niillä joilla menee hyvin kaikki on helppoa ja niillä joilla menee huonosti tulee aina vaan lisää takkiin. Antaa olla vaan..............😭

Eikä! =(. Tosi harmillista, kun et saanut sitä. Pitääkö Kelalta siis anoa vielä tavallaan heidän rahoitus psykoterapiakäynteihin? Olen kuullut, että ensimmäisiin kokeilukertoihin ainakin sosiaalitoimisto voi auttaa rahallisesti. Minulla ainakin toimeentulotukeen, kun en ole töissä. Töissä varmaan tienaa sen verran, ettei sieltä saa tukia? Miten voit jatkaa nyt eteenpäin? Joudut varmaan maksamaan kaiken itse tai keksimään jonkun toisen ratkaisun? Olen menossa huomenna psykoterapia-arvioon. Saa nähdä miten käy ja perustuuko se vain yhteen käyntiin.

Kiitos myötätunnostasi ihme12 🙂🌻

En osaa sanoa, miten jatkan. Menen kuitenkin vielä yhden kerran, vaikka se lisääkin maksuja 75 eurolla. Ehkä se, että en vain ole jäänyt sairauslomalle ja suostunut syömään roppakaupalla lääkkeitä on ollut huono juttu. Mutta kun kotona minulla on vielä pahempi olo, ahdistun ja rasitun enemmän kuin töissä. Lääkkeet taas eivät tunnu auttavan kuin hetken ja samat ongelmat palaavat välittömästi kun lääkitys loppuu eli niille pitäisi tehdä jotain konkreettisempaa. Siksi hain terpiaan.

Todellakin tulojen täytyy olla pienet, jos saa toimeentulotukea. Itselläni on kyllä palkka, mutta suurin osa siitä lohkeaa velkojen maksuun ja lasten menoihin, joita sossu ei kyllä laske todellisiksi menoiksi. Ja kun on monta muutakin menoa, sähkö, vuokra, vesi, matkalippu ym. ym. Työssäkin pitää kulkea ihmisen näköisenä, sinne ei asiakaspalveluun verkkahousut kelpaa, vaikka mieluiten niissä olisinkin 🙂.

Pahin järkytys on ehkä ohi. Olisin kuitenkin tarvinnut tuon terapian, mutta... 😞

Olen huomannut että ahdistun itsekin enemmän kotona. Muiden seurassakin saattaa ahdistua, mutta se ei yleensä ole läheskään niin voimakasta.

En näemmä ollutkaan psykoterapia-arviossa. Olin lukenut lapun väärin. Mulle tulikin toimintaterapialappu ja osallistuin sitten yhden ryhmän toimintaan. No oli se ainakin positiivista, mutta missä kummassa se psykoterapian lappu kuhnii?? :O

Tsemppiä Lempeät Tuulet!
Terapian tarpeessa on niin moni muukin, että siinäkin yksi syy, miksi mahdollisuus terapian mahdollistumiseen on kuin valtavan kiven takana. Suuntaa mielesi siihen, mikä rakentaa voimiasi, ja voimaannuttuasi kokeile uudestaan? Sitä odotellessa harrasta jotain mikä pitää fysiikkasi kunnossa, ja mielialasi plussaa kohti jos ei aina ihan plussallakaan.
Voimia!

Kiitos vaan kaikille! 🌻🙂🌻

Aion lukea kognitiivisesta terapiasta ja tehdä tehtäviä. Ehkä yritän unelmoida jostakin. Liitto miehen kanssa ei juuri nyt tyydytä lainkaan henkisiä tarpeitani, mutta se ei kuitenkaan ole hullumpi, onpahan kumppani kuitenkin. Ja lapset... Niiden vuoksi jaksaa elää. Ja vielä minun suloinen koirani, aina yhtä iloinen hännänheiluttaja. 😀

Olen tällä hetkellä niin uupunut, etten jaksa edes kirjoittaa tänne, hyvä että edes lukea. Ehkä joskus toiste palaan. Tsemiä kaikille elämänkoulun kävijöille. 🙂👍

T. Lempeät Tuulet