Piakristiina kirjoitti 19.8.2016 15:40
---
Onko normaalia että poika kieltää vierailut kotiinsa. En tietääkseni ole mitenkään loukannut häntä tms. Hyvät välit meillä on. Hän käy meillä kylässä ja saunassa ja syömässä.

Erittäin normaalia! Uskaltaa itsenäistyä, uskaltaa sanoa mielipiteensä, uskaltaa vastustaa vanhempiaan jne.

Riippuu siitä, onko ainoa keinoa tavata hänet hänen asunnossaan. Näettekö siis muualla, suostuuko hän siihen?

Minä nuorena aikuisena ymmärrän hyvin sen, että oman asunnon tahtoo pitää omana tilanaan ja kaikki siellä ei aina kuulu vanhemmille. Vaikken ole vastaan väittänyt, jotkut vanhempien viattomat kommentit asunnostani tai omaisuudestani ovat jääneet mieleen eivätkä hyvällä tavalla. Mutta jos hän täysin yrittää eristäytyä, ehkä sekin on pienenä jaksona normaalia, mutta pidemmän päälle ilman pätevää syytä tuskinpa.

Hän on jo aikuinen ihminen ja haluaa oman elämän, josta äidin ei kuulukaan tietää kaikkea 🙂 Kun mietin itseäni tuon ikäisenä, niin vaikka vanhempiani toki rakastan paljon, niin en haluaisi että äiti kävisi joka viikko kylässä 😀 Ymmärrän kyllä hyvin tuon, että olet huolissasi ja haluat auttaa, mutta täytyisi myös voida luottaa siihen, että toinen kertoo jos tarvitsee jotain. Jos äiti vielä soitteleekin jatkuvasti, niin helposti voi ärsyyntyä sen verran, että jättää vastaamatta. Sehän on kuitenkin hyvä merkki, että hän käy teillä kylässä! 🙂 Kannattaa jutella silloin, että onko kaikki hyvin jne. Ehkä työsi vuoksi näet ongelmia liian helposti jossain missä niitä ei ole?

Hei. Kun ei tiedä taustaa miksi olet huolissasi niin ei voi oikein sanoa juuta eikä jaata, pitääkö mennä sisään esim. jonkun huoltomiehen kans?
ymmärrän hyvin hätäsi jos pojallasi on mielenterveys ja alko ongelmia. Ei mikään ihme että hieman kyttäät hänen elämäänsä. Minä olen käynyt sellaisen vaiheen läpi, että olin tosi huolissani lapsestani, kun oli alkoholi ja muita ongelmia. En voinut mitään kun ei päästänyt asuntoon, tiesin vain että on niin kovassa krapulassa tai aineissa ettei kehtaa kohdata, joten annoin olla.
Nykyään olen jo rauhoittunut. En enää soittele kuin joskus harvoin ja jos ei vastaa en hermostu. Vaikka kyllä joskus käy vieläkin niin että illalla nukkumaan mennessä alkaa mielikuvitus tehdä tepposiaan ja kuvittelen vaikka mitä tapahtuneeksi. Mielikuvitukselle on vain laitettava kuri ja ei saa kuvitella aina pahinta.
oikeassa muutkin kirjoittajat ovat siitä että jokaisen, joka ei ole holhouksen alla, on itsestään huoli pidettävä ja tultava toimeen itsekseen. ikävä kyllä, vanhemmat ei saisi liikaa kytätä mitä aikuiset lapset tekevät.
Mutta jos lapsesi on oikeasti kykenemätön hoitamaan itseään ja kotiaan niin eikö silloin kannattaisi hakea edunvalvontaa tms. joka sitten hoitaa että siellä käy säännöllisesti ihminen joka huolehtii hänestä. Se olis parempi vaihtoehto kuin että se huolehtija on oma vanhempi, tai ainakin niin kuvittelen. En tiedä onko se niin? onko kellään kokemusta?

Poikani on ollut nyt jo monta vuotta raittiina eikä poltakaan enää. Muutenkin käsittääkseni käy kävelemässä ja pitää huolta itsestään. Mutta se vaan on outoa että aiemmin on sopinut mennä käymään, mutta ei enää.
Poikani käy meillä ainakin kerran viikossa syömässä ja saunomassa. Ja silloin pystymme juttelemaan asioista, vaikka hän aika hiljainen onkin. Joskus soitan jos on jotain asiaa.
Ehkä se vaan on hyväksyttävä ja toivottava parasta ettei mitään isompia ongelmia ole.
Kiitos kaikille mielipiteistänne. ☺️❤️