Kotiin tultu. Tekemistä olisi paljon. Ehkä otan kuulokkeet korviin ja alan tekee jotain.

Hiukan jaksoin siistii, huomenna lisää.

Koutusin jalkaan laittaa kipuvoidetta. Nyt se kivasti viilentää.

Huominen jännittää. Sen tuntee mahassakin.

Joudun yöksi pistää säärystimen jalkaani, että koko jalka polvesta alaspäin peittyy. Nyt täs pari tuntii olleena on lepokipu hellittäny, mut jos liikutan, alkaa uudelleen.

Isällä on aamulla labra. Saa jännätä mitä sieltä tulee. Lääkäri on lokakuussa. Silloin äitin pitäis kysyy isän mahasta. Se ku kasvaa, vaikka isä ei pysty paljoo syömään. Joskus on päiviä kun 2 rkl ruokaa on liikaa. Sit sil on ruokia esim. Puuro, mikä ei mee alas enää oikee. Vois samal äitiltä kysyy, kattoisko se isän toista korvaa, et onko siel vaikkua niin paljo, tai onko se kuuro. Isä menee lokakuun lopulla kuulotutkimuksiin.  Mut tänään kun katoin yhtä ohjelmaa, siellä ihmisel oli menny suht äkkii korvasta kuulo ja oliki aivokasvain. Aloin sit miettii kuulo ja pääsäryt.... ei en halua.

Pitäis alkaa nukkuuki. Lääkkeet ottamatta vielä. Olen unohtanu kokonaan. Yks pää ja sekin laho.

Fyssari sano et mul on aika hyvä muisti kun muistan 90 luvun kuolemat perheessä ja muistan vielä kummini ja mamman. Mut en sit muista aina sitä päivää ku eletään. Onkohan mulla muistisairaus kans, vai onko masennus tuhonnut mun muistini?

Olen päättäny olla huomenna va kotiasussa, vaikka sossu tuleekin. Pitää aamulla vähän siivoilla vielä....

Hei saloka.

Onneksi olet saanut tunne tekijäsi kuriin ja järjestykseen. Minulla on flunssa.

Maha täynnä, et pahaa tekee. Jalkaa alko taas sattuu. Olen ihan väsy jo päivästä.

Juttelimme sossun kans. Ei mitään erikoista. Sossu tuntu kivalta.

Tunnin päästä soitan isälle.

En tiä miten saan tän uupumuksen pois. En tiä kauanko jaksan tätä. Joka päivä samanlaista tarpomista.

Otin jo iltalääkkeet. En jaksa ees riisuuntuu. Taidan nukkua näissä vaatteissa yön. En jaksanu iltapalaa syä. Joten pelkällä ruualla mennään.

Huomenna tarvii kumminki kaupassa käydä, on isä tai ei.. sataa vettä tai ei.

Akilesjänteen kohdalta sattuu edelleen. Pelkään nivelsiteiden puolest, ku ne on kiristetty ja mun mielest ne on taas löysät. Jalka on ainakin vino. Muutenki jalka osuu maahan ku kävelee. En tiä mitä tehä?

Välillä sitä miettii onko tä koti mun kotini. Onko mun kotini jossain muualla. Jos en o löytäny sitä vielä. Sossu kysy, miten olen sopeutunu yksin oloon. Ihan hyvin. Mut silti tuntuu että joku mutteri olis löysällä ja pitäis paremmin mennä. Olen va niin samperin väsyny kaikkeen. Ihmisiin, sosiaalisuuteen, tekemisiin, menemisiin yms. Haluaisin olla rauhassa. Mut sitä ei suoda mulle.

Ehtisin sateen alta viemään isän kotiin. Kotimatkalla kotiin tuli vähän vettä.

Ostin ainekset härkkispyöryköihin, jota kokeilemme tukihenkilön kanssa ensi viikolla. Yhtä chilitahnaa en löytäny, mut laitetaan chilimaustetta sitten.

Sain yhdet sukat viimein valmiiksi. Kauan niihin menikin.

Iltapäivällä oli hajuharha. Kesti aika kauan ja lähti pois samalla tavalla ku tulikin, yhtäkkiä.

Äiti varmasti soittaa aamulla, et lähden hänen kans isoon kauppaan. Vaikka sanoin jo ei. Ei se sitä usko. Mulla oli ihan muuta suunnitelmii esim. Mennä suihkuun vihdoin ja viimein. Kukat tarvii hoitaa. Tiskit hoitaa. Huomenna olis vapaata isästäkin. Tiedän että hän haluaa seuraa, mut hän osaa itsekkin mennä. Kaupassa kulkee omia menoja ja mulla ku ei ole sitä rahaakaan mennä. Sanon aamulla etten lähe ja suuttuu sit mulle, jos suuttuu.

Tonne takapihalle rakennetaan joku ekotalo. Kerrostalo. Asukkaat joutuu koulutukseen ennen kun muuttaa saavat. Pieniä asuntoja.

Moikka Saloka. Voin aika usein yhtyä noihin sun tuntemuksiin. Olla väsyny sosiaalisuuteen ja tekemisiin ja vähä kaikkeen. Lopulta, jos kaikki jättäis sut rauhaan, ja antais olla vaan ni huomaisit olevas tosi yksin. Sit luultavasti jossain vaiheessa se tois alakuloa ja tunteen siitä et näinkään ei oo hyvä.
Yritä löytää sun elämästä niitä hyviä asioita, siihenki oppii ajan kanssa paremmin ja paremmin. Sulla on koti, minne mennä yöks ja jossa viettää aikaa lukittujen ovien takana. Sä siivoilet silloin tällöin, pyykkäät jne. ja vaikka noi väsyttääkin joskus paljon, niin silti jaksat tehdä ne asiat. Huomaatko että sussa lopulta on sitä voimaa, vaikka oletkin väsynyt?
Onko sun elämässä tarpeeks mielekkäitä juttuja? välillä kuullostaa enemmänkin sille et oot kyllästynyt sun arkeen ja kenties koko elämään. Rutiinit tuo ehkä turvaa ja on helppoo pysyy tutussa, mutta joskus ne myös lamaa ihmisen, ja kun ei uskalla koskaan poistua mukavuusalueeltaan kokeilemaan jotain muuta ja uutta, niin kaikkeen vähänniinku turtuu. Puhut myös muistisi heikkoudesta. On totta, et masennusoireet ja ehkä jotkin lääkkeetkin voi huonontaa muistia, ehkei ole niin skarppina tässä hetkessä. Myös elämän tylsyys, virikkeettömyys aivoille lamaa ne jossain määrin. Samat toistuvat rutiinit tulee takaraivosta, kyky muistaa juttuja on ehkä tiltissä kun ei oo mitään uutta virikettä sinne pääkoppaan mitä tartteis ees yrittää muistaa.
Puhut usein myös syömistottumuksistas, syöt miten sattuu, epäsäännöllisesti. Joskus liikaa, joskus liian vähän. Oksentelet.
Mistä ihmeestä luulet et sun aivoille riittää tarpeeks potkua toimia ees oikein, tallentaa tietoa, muistaa, ymmärtää.. jos ne ravinteet mitä sun kroppa saa joskus (jos satut sille antamaan..) pitää käyttää perustoimintojen ylläpitämiseen? Se haluaa pitää sun sydämen, hengityksen ja verenkierron käynnissä, koska ne on elämisen perusedellytykset.
Jos ravitsemusasiat, sopiva uni ja liikunta ei oo balanssissa ni harvoin on moni muukaan juttu. Uskon et tiiät sen hyvinkin jo.
En todellakaan halua vähätellä esim. masennusoireita, koska ne voi viedä ihmisen kyvyt tosi alas monella elämän osa-alueella, mut musta kuullostaa sille et sussa on sisäistä voimaa paljonki jota et huomaa, mut oot jotenkin antanu periks, tyytynyt siihen et sun elämä on väsymystä, kipuja, väsymystä, pakkoa tehdä sitä ja tätä, väsymystä.

Kokeilehan hetki olla onnellinen siitä, et sulla on koti missä oot turvassa, suojassa sateilta ja tuulelta. Jokaisella ei sellasta oo.
Sulla on ehkä kipuja, vammoja, vikoja elimistössä, mut sun kroppa toimii. Pystyt kävelemään ja käymään kaupassa, käymään moikkaamassa ja hoitamassa isää.
Sekään ei oo itsestäänselvää, että ne raajat toimii ja kykenee kantamaan sua. Ja sulla on isä! vaikka toki harmi että sairas. Mut kaikilla ei ole, syystä tai toisesta.
Jos noi kuulostaa liian isoille asioille, ni nauti vaikka aamukahvin tuoksusta, haistele ulkona syysilmaa, katsele ruskaa, lintuja.
Masentuneen ja lamaantuneen ihmisen linssit on usein aika mustavalkeet, ja katse on kääntynyt ongelmiin ja sisälle itseen. Tsekkaa maailmaa hetki ihan pienen lapsen silmin, ihanku et olis koskaan nähny esim. puissa erinvärisiä lehtiä, vaan näet ne ensi kertaa. Mindfulnesia kehiin. =)

Sulla on monta asiaa oikeesti hyvin. Yritä muistaa se useemmin. Eipäs ookaan helppo juttu, mut tekee hyvää kaikille.

Toivon sulle tsemppiä kovasti. Ja jaksamista. Ja kaikkee hyvää =)

Zirkoni kirjoitti:
Moikka Saloka. Voin aika usein yhtyä noihin sun tuntemuksiin. Olla väsyny sosiaalisuuteen ja tekemisiin ja vähä kaikkeen. Lopulta, jos kaikki jättäis sut rauhaan, ja antais olla vaan ni huomaisit olevas tosi yksin. Sit luultavasti jossain vaiheessa se tois alakuloa ja tunteen siitä et näinkään ei oo hyvä.
Yritä löytää sun elämästä niitä hyviä asioita, siihenki oppii ajan kanssa paremmin ja paremmin. Sulla on koti, minne mennä yöks ja jossa viettää aikaa lukittujen ovien takana. Sä siivoilet silloin tällöin, pyykkäät jne. ja vaikka noi väsyttääkin joskus paljon, niin silti jaksat tehdä ne asiat. Huomaatko että sussa lopulta on sitä voimaa, vaikka oletkin väsynyt?
Onko sun elämässä tarpeeks mielekkäitä juttuja? välillä kuullostaa enemmänkin sille et oot kyllästynyt sun arkeen ja kenties koko elämään. Rutiinit tuo ehkä turvaa ja on helppoo pysyy tutussa, mutta joskus ne myös lamaa ihmisen, ja kun ei uskalla koskaan poistua mukavuusalueeltaan kokeilemaan jotain muuta ja uutta, niin kaikkeen vähänniinku turtuu. Puhut myös muistisi heikkoudesta. On totta, et masennusoireet ja ehkä jotkin lääkkeetkin voi huonontaa muistia, ehkei ole niin skarppina tässä hetkessä. Myös elämän tylsyys, virikkeettömyys aivoille lamaa ne jossain määrin. Samat toistuvat rutiinit tulee takaraivosta, kyky muistaa juttuja on ehkä tiltissä kun ei oo mitään uutta virikettä sinne pääkoppaan mitä tartteis ees yrittää muistaa.
Puhut usein myös syömistottumuksistas, syöt miten sattuu, epäsäännöllisesti. Joskus liikaa, joskus liian vähän. Oksentelet.
Mistä ihmeestä luulet et sun aivoille riittää tarpeeks potkua toimia ees oikein, tallentaa tietoa, muistaa, ymmärtää.. jos ne ravinteet mitä sun kroppa saa joskus (jos satut sille antamaan..) pitää käyttää perustoimintojen ylläpitämiseen? Se haluaa pitää sun sydämen, hengityksen ja verenkierron käynnissä, koska ne on elämisen perusedellytykset.
Jos ravitsemusasiat, sopiva uni ja liikunta ei oo balanssissa ni harvoin on moni muukaan juttu. Uskon et tiiät sen hyvinkin jo.
En todellakaan halua vähätellä esim. masennusoireita, koska ne voi viedä ihmisen kyvyt tosi alas monella elämän osa-alueella, mut musta kuullostaa sille et sussa on sisäistä voimaa paljonki jota et huomaa, mut oot jotenkin antanu periks, tyytynyt siihen et sun elämä on väsymystä, kipuja, väsymystä, pakkoa tehdä sitä ja tätä, väsymystä.

Kokeilehan hetki olla onnellinen siitä, et sulla on koti missä oot turvassa, suojassa sateilta ja tuulelta. Jokaisella ei sellasta oo.
Sulla on ehkä kipuja, vammoja, vikoja elimistössä, mut sun kroppa toimii. Pystyt kävelemään ja käymään kaupassa, käymään moikkaamassa ja hoitamassa isää.
Sekään ei oo itsestäänselvää, että ne raajat toimii ja kykenee kantamaan sua. Ja sulla on isä! vaikka toki harmi että sairas. Mut kaikilla ei ole, syystä tai toisesta.
Jos noi kuulostaa liian isoille asioille, ni nauti vaikka aamukahvin tuoksusta, haistele ulkona syysilmaa, katsele ruskaa, lintuja.
Masentuneen ja lamaantuneen ihmisen linssit on usein aika mustavalkeet, ja katse on kääntynyt ongelmiin ja sisälle itseen. Tsekkaa maailmaa hetki ihan pienen lapsen silmin, ihanku et olis koskaan nähny esim. puissa erinvärisiä lehtiä, vaan näet ne ensi kertaa. Mindfulnesia kehiin. =)

Sulla on monta asiaa oikeesti hyvin. Yritä muistaa se useemmin. Eipäs ookaan helppo juttu, mut tekee hyvää kaikille.

Toivon sulle tsemppiä kovasti. Ja jaksamista. Ja kaikkee hyvää =)

Kiitos zirkoni. Oli kauniita sanoja. Yritän toteuttaa, ees jotain noista. Ees yhden.

Kukat saanu monta litraa vettä. Pääsin VIHDOIN sinne suihkuun. Astiakone pyörii tuolla keittiössä. Ulkona työmiehet räjäyttelee kalliota n. 100m päässä tai jopa lähempää.

Otin kansion ja etsin sieltä yhden sukan ohjeen ja teen tai ainakin yritän aloittaa. Saa nähä mitä kädet sanoo.

Tänään on tytön synttärit. Ja hä vaalensi hiuksensa. Saa nähä tuleeko hä käymään tänää.

Koht vois hakee kupin teetä. Mehu loppui jo.

Kävin ulkona. 2527 askelta. Kävin äitin luonna. Kaupassa. Kuuntelen noita  räjähdyksiä. Söin paketillisen soijajätskii.

Nyt mietin niiden sukkien tekemistä. Jos hakis villatakin päälle.

Oon surullinen....

Tyttö tuli käymään. Hän oli surullinen, vaikka pitäis olla ilon päivä. En saanu halita häntä oikee. Tunnen että joku hätä hänellä on, mut mikä, väsymys? Onneksi huomenna on lauantai, eikä ole koulua.

Join tos melkein tölkillisen siiderii. Enempää ei ole.

Olisiko tyttö ollu surullinen siitä että ei saanu lahjoja, kun sai ne viikko sitten jo.

Mulle tuli vielä surullisempi olo. Tekee mieli vahingoittaa itteään...

Tyttö itkuisena soittaa pahaa oloaan. Enkä mä voi tehä muuta kun kuunnella ja olla rauhallinen.. puhelun jälkeen sydän särkyy viimistä pisaraa myöten ja kyyneleet alkaa valuu poskelle. Samalla on suunnaton huoli tytöstä. Miksi just tänään piti olla tämmönen päivä.

En jaksa enää....

😀 Hei saloka 😀 Piristy vähän!

Uusi päivä...

Soitto tytöl et on hengissä. Jotenki alko illalla tuntuu että ei olisi. Oli hän. Oli menny nukkumaan viestien jälkeen. Hänellä on poikakaveri ja kaveri siellä. Kysyin, tuleeko viikon päästä mun kans taataa kattoo ja viemään lehdet.

Olen kohta 1.5 litraa juonu teetä. Ei oikee terveellistä..

Mulla on sellainen treenivyö jolla pitäis saada aktivoituu vatsalihaksia. Käytin sitä 25 minuuttii. Jotenki on fiilis et pistäis sen koko loppu päiväksi mahalle. Kun loppuu, aloittaa alusta jne.

Ens viikolla on labrakin, saa nähä mihin on tulokset menny. Väsymys ei ainakaan o poistunu.

En varmaan tee mitään erikoista. En tiä mitä ruokaa. Eilenki meni pitsalla ja lihapullilla. Olisiko tänään hernekeittoo.

Päätäkin sattuu vähän. Kasvot pitäis rasvata.

Kaipa tämäkin päivä tässä menee...

Korvantaustat on kauan hilseilly tai jotain tehny. Nyt vasta ekan kerran niihin rasvaa laitoin.

Tyttö oli koittanu soittaa mul, mut puhelu ei ollu menny läpi. Nyt meni. Hän oli menossa nukkumaan.

Uusia sukkia aloin eilen vissiin tekee. 3 kertaa aloitin ja kolmanteen olin tyytyväinen. Nyt jännätään et riittääkö lanka. Sen näkee todennäköisesti huomenna.

Huomenna ku herään, laitan heti vispipuuron tulemaan. Isälle siitä annos, jonka vien maanantaina hänelle. Pakko on pakastinta tyhjentää ja siellä on 2 laatikkoo puolukkaa ja ehkä viinimarjoja. Pitääkin netist kattoo ohje taas. Sieläkin on miljoona erinlaista. Mä en yleensä puuroon laita sokeria, mut nyt vois vähän laittaa kun tulee isällekkin.

Alkaa pikku hiljaa väsyttää. Pitäis varmaan nukkumaan mennä.