Mulla on elämässäni tärkeitä ihmisiä. Vaikka toisaalta koen, että heille olisi parempi ilman minua, he silti ovat olemassa.

Kuoleman näkökulmasta mä toivon, etten merkitsisi heille mitään...

Tykkään hyvästä viinistä.😉 Ja tykkään myös viskistä...

Mieleen tulee monia syitä: Luonto, eläimet, viattomuus, hyvyys, ystävät, rakkaus, seksi, ruoka ja herkut, välittäminen, viihde, elämän kauneus, ihmiset yleensä, minä itse, perhe, raha, työ/opiskelu, status, liikunta, aamukahvi.

Siinnä on joitain.

Ongelma on vain, että mikään nuista ei tunnu siltä miltä niiden pitäisi tuntua. Ne eivät herätä sitä iloa kuin ennen tai saa onnelliseksi.

Mutta sitten ehkä se kaikken suurin syy elää: Tulevaisuudessa voit olla ehkä olla onnellinen ja nauttia tuosta yksinkertaisesta elämästä 🙂. Toivo paremmasta saa minut jaksamaan elämää

Tänäkin aamuna aurinko nousi, vaikka minä en olisi sängystäni enää halunnut nousta.

Minulla ei ole mitään muuta syytä elää kuin lapset.

No ainakin se, että elämä on ihanaa, kun masennus hellittää. Se tuntuu käsittämättömältä ja jopa katkeraltakin huonoina hetkinä, mutta näin on näreet. Elämänhalu kuuluu elämään. Kyllä sen jollakin konstilla joskus varmasti saavuttaa ainakin osa-aikaisesti. Se kuuluu meille, vaikka sisäinen syyyttäjä muuta yrittää väittää.

Tulee ilta ja pimeä.

Se on jotain samaa, mitä mun sisällä. Se tuo mukanaan levon.

Mutta samalla se on pelottavaa. Haluaisin lähteä pimeän mukaan. Päästä pois.

Ei mulla ainakaan. Koko ajan tulee turpiin ja joka suunnasta. Ei jaksa loputtomiin.

mun syyt elää on mun lempi TV sarja Supernatural. Haaveilen päivittäin niiden ihanien näyttelijöiden tapaamisesta jos joskus pääsisin johonkin SPN Conventioniin Amerikkaan. Toinen syy elää on että keskivaikean masennukseni keskellä olen rakastunut erääseen ihanaan ystävään jolle jutteleminen saa ainakin hetkellisesti liekin palamaan sisälläni. Plus muutamat rakkaat ystävät, ruoka. Rakastan hyvää ruokaa. Haluaisin omistaa myös kissan jonka rakastaisin piloille🙂

Mä pystyin tänään järjestämään paikkoja kotona. Pystyn vielä johonkin! Toivon, että tulavaisuudessa olisi lisää samanlaisia onnistumisia...

Jos pystyn johonkin nyt, pystyn ehkä tulevaisuudessakin.

Siihen kun voisi luottaa.

Kylläpä osoittautui vaikeaksi kysymykseksi. Mietin ja mietin pääni puhki. Miksi olen täällä vielä? Löytyi seuraavat: jokin pieni toivonkipinä, että asiat järjestyy; suklaa, katsoa tulenko joskus hullummaksi, että olen jo onnellinen; ehkä joku mahdollisesti tuleva mahdollisuus matkustaa jonnekin ja tavata ihmisiä jotka tuntuvat omimmiltani; katsoa mikä on Jumalan suunitelma minulle - vaikka toisaalta itsarikin voi kuulua siihen suunnitelmaan; muiden ihmisten auttaminen, kevätaurinko.....

Olen miettinyt tuota samaa, mulle syy elää ja yrittää on lapseni ja kissani. Jos mua ei olisi miten ne selviäisivät? Toisinaan on niin paha olla että elämänhalu on kateissa, mutta sitten on vaan kestettävä hetki hetkeltä eteenpäin...siitä tulen onnelliseksi kun voin antaa hyviä asioita toisille

Nyt mä olen elossa.

Mä haluaisin kuolla. Mutta en tee sen eteen mitään... Nyt...

Tippuisipa meteoriitti niskaan!😞

Nyt mua masentaa.

En halua enää mitään syytä elää. Mä haluan pois. Mä haluan kuoleman...😭

On olemassa syitä elää...
Olen ihminen, minulla on ihmisarvo, olen arvokas tällaisenani...
Elämä on ollut monimutkainen ja vaikea, edessä tuntemattomia tilanteita,
miksi luovuttaa? se olisi periksi antamista, jota vastaan haluan tapella.
Kun en ole tähän mennessä vielä kuollut, miksi en katsoisi matkaa loppuun asti?
Ei mitään oma tekemää loppua, vaan kohtaloa millainen se sitten omalla kohdalla on.
Elämän mielekkyys on elämän yksinkertaisuudessa, perusasioiden äärellä elämisessä.
On oma kolo tai koti, on lämmintä ja leipää, niin puhdasta kuin jaksan paikkoja puhtaana pitää.
Itseä varten. Ihmistä joka olen. Joka jaksan vaikka välillä en. Ihmisoikeudet koskevat
myös minua. Elämä ihmisenä on lahjaa, ihmisyys on enemmän kuin suurinkaan lottovoitto.
Syntyminen oli voittamista. Se oli ihme! Eläminen on enemmän kun pidän ihmisyydestäni kiinni ja huolta!
Itsen löytäminen arvokkaana on alku eloonjäämiselle.