Nuorena työkyvyttömyyseläkkeelle???

Nuorena työkyvyttömyyseläkkeelle???

Käyttäjä jami03 aloittanut aikaan 10.11.2010 klo 02:04 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä jami03 kirjoittanut 10.11.2010 klo 02:04

Olen 36-v. Alun alkaen masennus, ahdistus dg:t sain n 8 v sitten. Akateemisesti kouluttautunut eli koulun penkkejä kuluttanut n 20 v eli suurimman osan elämästäni. nykyiseen ammattiini valmistuin keväällä -01. alkuun tein kovastikin töitä ja hyvin jaksoin.. nyt jo useita vuosia pelkkää kompastelua: kuntoutustuki, ykisttäisiä työpviä… ei siinä mitään, hyvin on järjestelyt toimineet. mutta silti ajoittain pitkiä saikkuja myös.. kauankohan tätä jaksaa edes kokeilla. uuteen ammattiin en ihan heti jaksaisi lähteä opiskelemaan, ja todellakin, ei se opiskelukaan helppoa ole. hyvä kun muutenkin arjen jaksan pyörittää, nyt siis en ole töissä. lapseni (olen yh) ja kotiaskareet hoidan.

toisaalta olisi helpotus kuulla psykiatrin suusta eläkkeelle hakeutumisesta ehdotus, mutten näin nuorena kuitenkaan. vaikkakin voi kai sen eläkkeenkin perua jos vuosien myötä kuntoutuu tarpeeksi. onko muilla vastaavaa ongelmaa ja stressin aihetta tämän kamalan sairauden (olen nimittänyt masennusta mielen syöväksi!!) myötä?? miten teidän työkyky??😐😑❓

Käyttäjä jami03 kirjoittanut 23.11.2010 klo 17:31

olisipa kiva kuulla onko tämän suhteen kohtalotovereita!? en suostu uskomaan että olen ainoa laatuani... tai kaikki muutko jaksavat töissä??
🤕

Käyttäjä Mepa kirjoittanut 24.11.2010 klo 10:27

Olen virallisesti sairastanut masennusta nelisen vuotta ja ollut koko aikana hyvin vähän saikulla. Syy siihen on yksinkertaisesti se että jos jäisin kotiin makaamaan olisin paljon pahemmassa jamassa, todennäköisesti olisin tappanut itseni. Töihin joudun itseni pakottamaan joka päivä. Työssä ilmapiiri on aika kamala, mutta olen yrittänyt asennoitua tähänkin "olen vain töissä täällä" meiningillä. Keskittyminen on toisinaan ihan mahdotonta, mutta pakottamalla sekin onnistuu. Kiitos tästä sisukkuudesta kuuluu varmaankin äidilleni, jos sitä ei olisi tuskin olisin työelämässä. Yritän vain pysyä jotenkin tässä systeemissä mukana, ei silti, monesti olen miettinyt jättäytymistä pois tästä helvetin oravanpyörästä....ehkä sen teenkin joskus.

Käyttäjä meebu kirjoittanut 24.11.2010 klo 13:16

Hei Jami03!
Olen aiemmin kirjoittanut omia kokemuksiani samasta aiheesta tänne tukinettiin. Voit lukea tästä linkistä,jos haluat.
https://www.tukinet.net/keskustelu/viesti.tmpl?mid=47758;grp=183;pager_current=1#56523

Nyt olen 28v ja ollut kuntoutustuella jo pitkään... sitä ennen sairaslomalla ☹️ Eli siis olen ollut 2 vuotta työkyvyttömänä. Ja sitä ennen lukuisia sairaslomia lähinnä masennuksen ja unettomuuden vuoksi. Nytkään ei ole tietoa siitä milloin mahdollisesti olisin työkykyinen vai olenko koskaan ☹️

Työkyvyttömyys ja varsinkin sen takia eläkkeelle jääminen on aina kova pala. Ainahan sitä haluaisi olla niinkuin kaikki muutkin ikäiseni. Ja ihmisten suvaitsevaisuus ja ymmärtäväisyys mt-ongelmista kärsiviä kohtaan ei valitettavasti vieläkään ole niinkuin pitäisi. Minusta ainakin tuntuu, että fyysisen sairauden aiheuttama työkyvyttömyys ymmärretään paremmin kuin vaikka masennuksesta johtuva. Yhteiskunnan odotukset ovat muutenkin kovat, välillä tuntuu että ihmisarvoa mitataan työsuoritusten, tittelin, koulutuksen tms. perusteella. Työ ja suorituskeskeinen yhteiskunta ☹️

Kuitenkin eläkkeessä on hyvätkin puolensa... Työntekijöiltä vaaditaan niin paljon ja siksi yhä useampi uupuu työnsä takia. Monet toivovatkin ettei tarvitsisi mennä töihin... Tällaisia juttuja kuullessa ajattelen välillä olevani onnekas kun ei tarvitse kiduttaa itseään työelämässä...

En oikein tiedä haluaisinko pysyvälle eläkkeelle vai en. Eläkkeellä ollessani voisin huoletta jäädä kotiäidiksi tai muutenkin vapautuisin työelämän stressistä. Se olisi todella ahdistavaa,jos palaisin työelämään ja uupuisin taas! Toisaalta haluaisin töihin/opiskelemaan, toisaalta en... en tiedä🙄

Käyttäjä Adele kirjoittanut 25.11.2010 klo 22:08

Ystäväni on nelikymppinen ja työkyvyttömyyseläkkeellä jo kymmenen vuotta. Hän on eronnut, velkasaneerauksessa yhä oleva mies ja nuorten lasten isä. Hänen päivänsä kuluvat tupakkaa poltellen, radiota kuunnellen ja torkkuen. En kadehtisi hänen elämäänsä. Rahaa ei koskaan ole, se vähä mikä tulee menee saman tien. Mitään ei voi hankkia. Mistään ei saa lisätuloja. Nyt hän on alkanut puhua, että voisi olla kiva mennä töihin: olisi tuplasti rahaa ja voisi antaa lapsillekin jotakin ja olisi heille toisenlainen esikuva. Nyt vanhin vain haaveilee asuvansa isänsä luona ja lorvivansa tämän kanssa tupakkaa poltellen päivät pitkät.

Itse olen ollut pari vuotta työkyvyttömyyseläkkeellä. Minulla on kuitenkin enää vain kolme vuotta eläkeikään. Kuitenkin minulla on kovin tylsää päivät pitkät. Ei mitään kunnon toimintaa - usein roikun täällä netissä päivät pitkät. Oikeasti tämä on aika helvetillistä. Mutta minulla on niin paljon tuki- ja liikuntaelinongelmia, että voi olla, että en jaksaisi olla joka päivä töissä. Alallani on työttömyyttä ja ikäsyrjintää, joten on epätodennäköistä, että töitä löytyisi minulle. En todellakaan suosittelisi työkyvyttömyyseläkettä ratkaisuna kenellekään nuorelle. Se on helvetillistä ja tappavaa. Kuka sellaista kestää vuodesta toiseen? Sehän on täysin toivoton tila! En todellakaan suosittele kenellekään - varsinkaan nuorelle tai keski-ikäiselle. Ja masentuneen on parempi yrittää pakottaa itsensä raijautumaan töihin, jos jotakin töitä on tarjolla.

Käyttäjä Pompula kirjoittanut 27.11.2010 klo 21:27

jami03 kirjoitti 10.11.2010 2:4

toisaalta olisi helpotus kuulla psykiatrin suusta eläkkeelle hakeutumisesta ehdotus, mutten näin nuorena kuitenkaan. vaikkakin voi kai sen eläkkeenkin perua jos vuosien myötä kuntoutuu tarpeeksi. onko muilla vastaavaa ongelmaa ja stressin aihetta tämän kamalan sairauden (olen nimittänyt masennusta mielen syöväksi!!) myötä?? miten teidän työkyky??😐😑❓

Olen myös melko nuori ja ollut jo vuosia masentuneena, pois työelämästä. Muitakin ongelmia on. Olen hakenut koulutukseen, johon minua ei erinäisistä syistä hyväksytty. Kuntoutustuki ja aikomuksena suunnata uudelle alalla, mutta jaksaminen on todella kärvistelyä aika ajoin. Juuri nyt on tunne, että ei minusta ole minnekään, ei mihinkään. Ei jaksaisi aina edes pakollisia hommia hoitaa. Paperiasiatkin on hoitamatta. Ei jaksa. Toisinaan olisi mukava ajatella kokoaikaisesti eläkkeelle siirtymisestä, mutta en minä sitä oikeasti halua. Haluaisin jaksaa, mutta kun en jaksa. Välillä ylitän tietoisen tietämättömästi omat rajani useampaan otteeseen ja se sitten kostautuu taas jälkikäteen. Ei tämä ympyrän pyöriminen lakkaa?

Luulisin, että näin nuorena eläketulot ovat todella pienet. En tiedä paljonko, en onneksi ole ottanut edes selvää. Viime aikoina minulla on ollut ihan mielettömästi stressiä. Stressaan ihan ”pienistä” asioista. Kaikkein parasta olisi, että päivälle olisi vain yksi hoidetta (max kaksi) asiaa. Kolme kun on, niin on jo ihan ”pihalla”. Välillä tuntuu, ettei vain jaksa. Haluaisi vain nukkua, nukkua, nukkua, katkaista tämän tekemisen pyörän jostain vivusta? Ei ole siis työkykyä, kuten varmasti kirjoitukseni kertoi. Välillä en edes tiedä miltä minusta tuntuu, vai tuntuuko yhtään mikään miltään. Hukassa, mutta silti, tässä. Outoa.

Käyttäjä Tiitiäinen kirjoittanut 28.11.2010 klo 23:05

Minä pohdin samoja asioita :/
Toisaalta terapiassa on sovittu, että asia ei ole nyt ajankohtainen, koska olen raskaana ja jään pian äitiyslomalle. Kuitenkin välillä mielessä polttelee, että mitä sitten..
Kuitenkin toipuminen vasta alkanut ja vasta arki rullaa..Olen kyllä aktivoitunut ja koittanut harrastella ja pakottaa itseäni ihmisten seuraan. Välillä sitä toivoo, että saisi työkyvyttömän tittelin. Tiedän, että edessä on pitkä taival takaisin työkykyiseksi. Ahdistaa toisten omanikäisten jutut työelämästä jne..he murehtivat sitä, että pitää alentua siivoamaan, ja itse en uskalla hakea edes ko. työtä, koska en pärjää vielä. Puhuvat haasteista jne. Itse olen vasta alkanut hallitsemaan omaa arkea, ja pienet asiat ovat isoja.
Jotenkin pitää yrittää vaan asennoitua niin, että toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja muistuttaa itseään, että elän omaa elämääni. Onneksi olen huomannut, että kun vaan uskaltaa ulos kämpästä, nahkakin vähän paksuuntuu ja vähä vähältä on helpompi olla.

Käyttäjä Hymyveikko kirjoittanut 29.11.2010 klo 16:25

Olen 29-vuotias nainen, ja kuntoutustuella olen ollut vuoden ajan. Opiskeluaikana sairastuin psykoosiin, mutta kuitenkin valmistuin yliopistosta 7,5 vuoden opintojen jälkeen vuonna 2008. Sitten menin työelämävalmennukseen, jossa pärjäilin 7 päivää, kunnes vointini huononi niin paljon, että jäin sairaslomalle vuodeksi (sairaspäivärahalle), ja sitä seurasi tää kuntoutustuki. Mulle on haettu kahdeksi vuodeksi lisää kuntoutustukea, ja toivon, että sen saan. Toivoisin, että pääsisin pysyvälle eläkkeelle, mutta siihen voi mennä aikaa, koska olen nuori ja hyvin koulutettu.
Suurimmat esteeni työskentelylle ovat paniikkihäiriö ja avaran paikan kammo eli paniikkikohtauksia on ja suuret julkiset paikat ahdistavat. Usein jopa jännittää poistua kotoa.
Kahden vuoden sisällä mun pitää mennä työkokeiluun. Toivoisin, että oloni ei siitä huononisi, ja että se olisi istumatyötä pienessä tilassa. Mulla on myös tasapainohäiriö, joten siksi istumatyö ois ok.
Opiskelukin kiinnostaa, mutta en vielä tiedä, mitä haluaisin opiskella, ja pystynkö siihen.
Yliopiston jälkeen olin Työväenopiston runokurssilla, sillä halusin uutta näkökulmaa runojen kirjoittamiseen. Runoja olen kirjoittanut 8-vuotiaasta lähtien.

Käyttäjä jami03 kirjoittanut 01.12.2010 klo 13:11

Kiitos paljon kirjoituksista! Asiallahan on ainakin 2 puolta.. kuten joku kirj: eläkkeelläkin voi tehdä töitä tai kuten olen nyt kuullut, voi elääkkeen laittaa vaikka lepäämään max 2 vuodeksi (!) jos työkyky yhtäkkiä palautuisikin. Tätä kyllä epäilen, tai sitä ihmettä odotan, ja olen odottanut jo monta vuotta. olen viimeksi n 6 v sitten tehnyt kokopvä töitä. viimeksi työkokeilussa oli "vain" 6 h vkossa, ja tätäkään en pystynyt 2 vkoa kauempaa. tuskin tarkoitus on töissä olla rauhoittavista tokkurassa. ja niitä täytyy ottaa kun tulee kova ahdistus ja paniikki päälle ennen työpvää ja työaamuna myös. ei hyvä. ja työssäni täytyy olla skarppina, muuten saattaa asiakkaan terveys, jopa henki vaarantua. mutta onneksi nyt ensi vuodellekin täys kuntoutustuki, ja suhteellisen hyvä summa että pärjätään 🙂

vapaaehtoistyökin on työtä. ja sitä jaksaa kun tekee vain silloin tällöin 🙂🌻

Käyttäjä donnie kirjoittanut 30.12.2010 klo 00:40

Täällä yksi olento, joka laitettiin työkyvyttömyyseläkkeelle jo ennen kuin täytin 20 vuotta.. Vähän surullista, kyllä. 😞

Käyttäjä Adele kirjoittanut 11.01.2011 klo 22:26

Minkälaisista eläkesummista on kyse, jos laitetaan työkyvyttömyyseläkkeelle jotain 20-30-vuotiaana? Eivätkö summat ole niin pienet, että kannattaisi mielummin roikkua tavallisilla tuilla (esim. toimeentulotuki, työttömyyspäiväraha, asumistuki, kuntoutustuki ja mitä niitä nyt lienee muita) eikä ollenkaan kannata leimauttaa itseään työkyvyttömäksi virallisissa papereissa ja siis laitattaa sellaiselle eläkkeelle?

Mikä ihmeen status siinä on olla nuori ihminen ja työkyvyttömyyseläkeläinen? Helvettiähän se on olla lopuksi elämää tuomittu johonkin todella pieneen summaan. Minulla on tällä hetkellä eläke (olen jo 61v), mutta töitä en saa eläkkeen vuoksi tehdä kun päivän kuukaudessa. Mikä juttu se sellainen on? Mistä löytyy töitä yhdeksi päiväksi kuukaudessa? (Eläke ulkomailta.) Tuskin täälläkään saa työkyvyttömyyseläkeläiset alkaa yhtäkkiä paiskia töitä mielin määrin. Varmasti eläke silloin hyllytetään. Ja kuka nyt antaisi näinä tiukkoina päivinä töitä jollekin, joka on työkyvyttömyyseläkkeellä? Ja mitä ne työt ylipäätänsä olisivat?

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 12.01.2011 klo 12:22

Heippa Kaikille
Niin on sitten nuori tai vanha mut jos olen oikein tajunnut niin huuhtikuun alussa
suomessa astuu voimaan laki takuueläkeestä joka on noin 700.e vähintään ja
eiköhän se koske kaikkia eläkelläisiä ( tarkistan asian ja korjaan jos on toisin )
mut jos on eläkkeellä tai työtön jne niin aina kannattaa käydä kursseilla vaikka
yksikin päivä töissä tai tehdä kaikkea mistä tulee onnelliseksi tai hyvä mieli
pitää itsensä virkeänä liikkua luonnossa jne oman voimien mukaan.
Kaunista alku vuotta kaikille

Käyttäjä kirjoittanut 12.01.2011 klo 12:58

" Laki takuueläkkeestä tulee voimaan 1.3.2011. Takuueläkettä voi hakea Kelasta helmikuusta alkaen.

Takuueläke korottaa Suomessa asuvalle maksettavan vähimmäiseläkkeen 685 euroon nykyisestä reilusta 500 eurosta kuukaudessa. Takuueläkkeen saa arviolta 120 000 eläkeläistä. Se on vajaat 10 % kaikista eläkkeensaajista." kela

Kyllä minä tuolla summalla olisin mielummin eläkkeellä, kun voisin pahoin töissä jossa millään tavalla ei oteta huomioon kaikkia sairauksiani. Vaan joka aamu pitäisi pelätä työpaikalle lähtöä ja miettiä miten siellä jaksaa olla.
Taas jos olen jossain tukityössä, niin matkakulujen jälkeen jäisi väehmmän rahaa kuin 685 euroa.

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 12.01.2011 klo 15:06

Heippa
Joo niinhän se on että laki takuueläkeestä astuu voimaan 1.3. 11 ja kela kyllä
lähettää laput siitä mutta kyllä kannattaa itse hoitaa sekin asia pois päiväjärjestyksestä
niin on siltä osin asia kunnossa.
Takuu eläke on tosi hyvä juttu ja olen onnellinen niiden pien eläkeiden saajien
puolesta jotka saavat korotuksen.
Mutta edelleen vaikka on eläkeellä tai työttömanä jne niin on eläkelläisille ja muillekin
vaikka minkälaista toimintaa niin pysyy virkeänä sillä jos sohvan pohjalle jää niin
sinne kyllä sitten jää.
Ikävä kyllä paljon on ihmisiä jotka jää neljän seinän sisälle eikä saa millään liikkeelle
Kaunista alku vuotta kaikille

Käyttäjä Adele kirjoittanut 12.01.2011 klo 16:57

Kyllä on elämä vaikeaa Suomessa, jos eläke on noin 700 e/kk, olkoot mikä takuueläke tahansa. Tällä hetkellä sosiaalitoimiston normi on perusosa (ruoka, vaatteet yms) 419 e/kk yksinäiselle ja vuokraan jo kait jotain 700 e/kk. Näin ollen, jos takuueläke on jotain 700 euroa niin ei sillä minnekään pötkitä. Pienten asuntojen (yksiöt, kaksiot, jos niitä edes on saatavissa pääkaupunkiseudulla) vuokrat ovat kiivenneet pilviin ja tuo 700 euroa ei aina edes riitä. Ja silloin sitä joutuu pulittamaan vuokraa perusosasta. Kyllä on paljon eläkeläisiä, jotka takuueläkkeen astuttua voimaan jäävät yhä vain toimeentulotuen hakijoiksi ja sosiaalitoimiston asiakkaiksi siis. Ja elämässä tarvitsee muutakin kaikenlaista kuin perusosaa ja vuokraa.

Tuleeko takuueläke automaattisesti vai tarvitseeko näiden eläkeläisten oikein itse sitä hakea? Jos pitää, niin kyllä on taas byråkratiaa, sillä Kelan koneiltahan heidän tietonsa pitäisi löytyä.

Miten on sitten Kelan maksama työttömyysturva? Eikö sekin ole pieni, vielä pienempi kuin tuo entinen minimieläkkeen määrä? Mitenkäs sellaisten henkilöiden käy? Tuleeko heille mitään lisäeuroja yhtään mistään?

Käyttäjä Hymyveikko kirjoittanut 12.01.2011 klo 23:05

Heips taas!
Adelelle tiedoksi, että kuntoutustuki on määräaikainen työkyvyttömyyseläke eli jos on kuntoutustuella, on ns. pätkäeläkkeellä. Kuntoutustukea siis myönnetään maksimissaan n. 3 vuodeksi kerrallaan. Jos vointi on huono, kuten itsellänikin, on paljon mieluummin kuntoutustuella kuin työttömyyskorvauksella, sillä kuntoutustuella olijaa ei pakoteta koulutuksiin tai työkokeiluihin, kuten työttömille tehdään. Kuntoutustukiaikana voi olla työkokeiluja ja/tai opiskelua, mutta niiden aloittamisesta sovitaan psykiatrin kanssa, ja hän arvioi, ovatko ne ajankohtaisia.