Hei! En oikein tiennyt minne muuallekaan kirjoittelisin, mutta jonnekin oli aivan pakko:
Olen päälle kolmenkympin oleva nainen. Tunnollinen ja mukava, empaattinen ja huumorintajuinen. Iloinenkin, tai ainakin siellä jossakin se entinen iloinen nainen piileskelee. Parisuhteessa kyllä, jossa myöskin erittäin vaikeita pettämistilanteita läpikäynyt, mieheni puolelta. Tämän seurauksena vertailen itseäni jatkuvasti muihin, jopa saatan päivittäin kiusata itseäni viimeisimmän valloituksen kuvilla, josta aikaa jo päälle vuosi.. Mietin että olen ruma, ja siis ulkonäköni suhteen olen aina ollut epävarma, ja nämä tilanteet eivät ole asiaa ainakaan avittaneet. Itseluottamukseni on romahtanut täysin, ja tämä romahdus on tapahtunut salakavalasti hiipien. Mieheni kertoo päivittäin että olen kaunis, mutta en usko häntä koska miksi sitten aina vaan kauniimpaa ja kauniimpaa on etsinyt tai mitä lie.. Ja kuulemma olen kaunis, siis muidenkin suusta olen sen kuullut. Ehkäpä olenkin, mutta itseäni en näe niin. Olen myös itse syyllistynyt ”kostoon”, ja valitettavasti nautin siitä kun ihastuin toiseen. Mutta edelleen sama parisuhde, kai se rakkautta on.
Olen myös sellainen että aina kun sanon jtn, saatan sanoa väärin tai en kerkeä selittää itseäni oikein. Näinollen mietin jälkeenpäin ihan ahdistukseen asti miksi sanoin niin ja miten asian oikaisen ennenkuin syntyy mitn vakavaa sanomisestani, mikä kyllä toisaalta on mahdotontakin.. Olen ammatiltani hoitaja, ja luottamukseni itseeni hoitajanakin on mennyt aivan täysin, vaikka joka kerta töissä ollessani olen saanut kuulla olevani erittäin hyvä ja pidetty hoitaja, ja virheitäkään en ole tehnyt. Jopa koulussa sain kuulla että minusta tulee hyvä hoitaja, ja että täytyisi jatkaa opintoja pidemmällekin. Mutta pelkään että teen virheitä. Tällä hetkellä olen työtön ja odotan uutisia koulusta.
Tuo että mietin sanomisiani jälkeenpäin meinaa ajaa minut oikeasti hulluksi, ja anteeksi tuo hullu sana, mutta se kuvaa sen hetkistä tilannetta parhaiten. Ja luulenpa että kohta muutkin ihmiset kyllästyvät minun jatkuvaan epävarmuuteen ja korjailuun.. Ja tällä hetkelläkin mieltäni painaa eräs asia josta pelkään ”seuraamuksia vain siksi kun hoitajana sanoin eräälle läheiselleni erään asian josta pelkään että sanoin väärin ja nyt mietin miten tilanteen ratkaisen, ja että kun se sitten sanoo että kun minä kehoitin tehdä niin tmstms..” Ja tottakai nyt mietin jätinkö juurikin sen oleellisen kertomatta..
Joskus olen miettinyt onko minulla aikuisten adhd, koska tosi moni piirre oireista käy minuun. Elämäni on iisiä, on asioita mistä nautin, on asioita mistä en. Ulospäin saatan näyttää seesteiseltä ja rauhalliselta, mutta sisällä myllertää.. Ja kovasti. Toki myös alakuloisuutta olen havainnut itsessäni, aika pitkäänkin jo.
Miehelleni olen puhunut näistä asioista, yrittää ymmärtää, mutta kun en aina ymmärrä itseäni itsekään.
Äh, tässä ei nyt puoliakaan mitä ehkä olisi vielä.. Mutta helpotti jo tämäkin. 🙂
Ja kiitos Sinulle joka luit tämän tekstini. 🙂