Miten voisin luottaa ihmisiin?
Jotenkin tuntuu, että heti kun elämässä asiat etenee toivotusti, kohta taas tullaan rytinällä alas.
Olin siis mielestäni löytänyt luottamuksen arvoisen kumppanin. Olemme tunteneet toisemme muutaman vuoden ja viimeisen vuoden olimme hyvin läheisiä. Reilu kuukausi sitten vielä kävimme yhdessä asuntonäytöissä ja kaikki näytti tulevaisuudensuhteen hyvältä.
Kuin salama kirkkaalta taivaalta hän heitti, että hän on raskaana. Olin jokseenkin huuli pyöreenä, johon hän totesi, että hänestä tulee äiti mutta minusta ei ole tulossa isää. Olin jokseenkin shokissa, enkä tiennyt mitä asiasta pitäisi ajatella, tosin en oikein tiedä vieläkään.
Aikaisempi suhteeni useampia vuosia sitten päättyä, kun vahingossa kuulin, että kumppani maksoi vuokransa vaakatasossa. Sen jälkeen meni vuosia, että pystyin luottaan yhtään kehenkään. Nyt kun vihdoin löysin jonkun johon pystyin pitkästä aikaa luottaan, ei tälläkään kertaa ole luottamuksen arvoinen.
En vaan tiedä yhtään, mitä tässä pitäisi tehdä. Hän oli oikeastaan ainut ystävä joka minulla on ollut ja nyt sekin on mennyttä. Siitä päivästä lähtien kuin kuulin tilanteen, minun itsetunto on ollut aivan nolla, ellei negatiivinen, ja olen nukkunut ehkä keskimäärin kolme tuntia yössä, tällä menolla hajoan ihan lopullisesti ennemmin tai myöhemmin.
En vaan voi ymmärtää hänen laskelmallisuuttaan. Kuulemma isä ei ole edes tietoinen asiasta eikä tule olemaankaan ja hänen mielestään tilanne on aivan ideaali hänen kannaltaan. Tiedän useampia samankaltaisia tilanteita, joissa ihmiset ovat olleet umpi rakastuneita siihen saakka kun on tullut ilmi, että nainen on raskaana. Ei mene kuin tovi ja nainen haluaa elää omillaan. Mielestäni erittäin laskelmoivaa ja julmaa toimintaa.
En tiedä, miten koskaan voin luottaa kehenkään. Kaikella todennäköisyydellä itsellä ei enään koskaan tule olemaan mitään saumaa saada lasta ja nähdä hänen kasvuaan. En vain usko, että pystyisin löytämään riittävää luottamusta ihmisiin, koska pelkään, että tulen kuitenkin taas petetyksi ja pettymään.
Olisin erittäin kiitollinen, jos jollain olisi heittää ajatusta, miten tässä kannattaa edetä ilman, että teen mitään typerää ja korjaamatonta.
Onpa erikoista! Jotten sanois 😳 Oletko sä paska mieheksi, vai miten hän noin käyttäytyi? Ja kuka on isä? Puhut hänestä ystävänä, mutta eihän ystävä näin käyttäydy. Sen sijaan rakastettu tietysti saattaakin.
Onpa kamalaa toimintaa kumppaneiltasi. 😞 Ei voi käsittää, kuinka joku voi tehdä tuolla tavalla. Ei ihme, jos koet ihmisiin luottamisen vaikeaksi. Kuitenkin arvelisin, että noin piittaamattomia naisia on harvassa. Ei se oo sinun vikasi, että he on käyttäytynyt tuolla lailla. Se on heidän valintansa ja kyllähän se kertoo siitä, että jotain on ihmisellä pahasti pielessä. Heidän käyttäytyminen ei kuitenkaan määritä sitä, kuinka paljon hyvää sinä voit elämässäsi saada. Varmasti on tosi vaikeita ja kipeitä asioita päästä yli, mut kyllä se mahdollista on! Jos vaikka hakisit keskusteluapua tähän asiaan? Voimia sinulle. 🙂🌻 Kiva, kun kirjoitit tänne, kirjoittelehan vastakin!
No niin, sitten oli kirjautumisen kanssa pientä ongelmaa, mutta näillä mennään.
Mitä meidän ystävyyteen tulee, niin ensin törmäsimme harrastusten parissa ja näimme miltei päivittäin. Siitä pikkuhiljaa ystävystyimme ja aloimme kuluttaa aikaa entistä enemmän yhdessä. Ei siinä mielestäni ole mitään sen ihmeellisempää.
Isästä en tiedä mitään, kuulemma sai hyvät geenit muksullensa, joten lämpimät onnittelut siitä. Ei tällainen ajattelu ole varmastikaan mikään uusi ilmiö ainakaan pääkaupunkiseudulla korkeasti koulutettujen keskuudessa. Tuntuu, että ensin kysytään CV ja silta pohjalta katsotaan, voidaanko keskustelua aloittaa. Sama juttu oli tässäkin, kun tällä viikolla keskustelin hänen kanssaan. Kuulemma rima on korkealla kenet voisi kelpuuttaa isäkseen tai vakituiseksi puolisokseen. Kuulemma olisi hyvä, jos toinen olisi fiksumpi kuin hän, esim. joku tohtori saattaisi olla ihan ok. Kuulostaa aika oudolta, kun huomioon ottaa, ettei hänkään ole mikään penaalin terävin kynä, mielestäni, mutta kukin tavallaan.
Ja siis en kiellä ollenkaan, ettenkö olisi kasa paskaa, aivan varmasti. Olen äärimmäisen tylsä, kun en läträä viinalla tai millään ja arvostan ihmisiä sellaisena kuin he ovat. Ei tällaisille kaltaisilleni ihmisille ole mitään kysyntää tässä maailmassa, nämä voisi kaikki deletoida pois, niin emme olisi laadukkaamman materiaalin tiellä.
Seurustelitteko te, vai ette?
Näin olimme asian keskustelleet.
Pompula kirjoitti 5.1.2017 0:10
Seurustelitteko te, vai ette?
"Näin olimme asian keskustelleet."
Eli mihin mä nyt sain vastauksen?
Olimme keskustelleet, että seurustelemme.
Olimme keskustelleet, että emme seurustele.
Liukas kala.
Heip. Minun on myös käynyt siten että en oikein tiedä keheen voisin enää luottaa. Kaikki on ympäriltä melkein kadonneet masennukseni takia. Olen todella yksinäinen. Puolisoni ei tue minua ja lapsi ei ymmärrä mitä äidille on tapahtunut. Mutta sanon ettet olet varmasti yksin tuollaisen asian kanssa on paljon muitakin.🙂