Miten paljon vielä pitää kestää?
Lyhyesti:
Kurja lapsuus: vanhempien alkon käyttöä, riitelyä, huutoa, henkistä ja fyysistä pahoinpitelyä vanhempien välillä. Tunnekyvytön äiti, vinksahtanut isä. Veljet isän mallin mukaan. Viaton iltatähti pikkusisko. Minä siinä välissä. Aina sijaiskärsijänä. Alistettuna ja ilman tukea. Aina se, jolle kaikki purkivat pahan olonsa joko psyykkisesti tai henkisesti tai seksuaalisesti. Tai sekä että. Monta vuotta jouduin hoitamaan kaikki kotihommat.
Aikuistuminen: yhtä kaaosta. Kotona vanhempien ikuisesti riitaisa avioero. Meidän sotkeminen siihen. Lisää pahoinpitelyä. Oman uran etsimistä ja ponnistelua. Putkessa menin vieläkin.
Työelämässä: sain ammatin ja pääsin töihin. Henkinen pahoinpitely töissä arkea. Fyysinen terveys petti, vika oli ollut aina olemassa vaikkakaan sitä ei tiedetty. Meni kaikki. Harrastukset, ammatti, talous. Itsetunto. Kamelin selkä alkoi taipua.
Uusi yritys: uusi ammatti. Henkinen pahoinpitely töissä arkea. Vaihdoin täysin alaa. Sitten loppui jaksaminen. Olin hukassa elämän kanssa. Kamelilta katkesi selkä. Hakeuduin terapiaan. Pääsin lopulta. Tässäkö uusi alku. Ehkä ei.
Toinen uusi yritys: velkajärjestelyn ja terapian kautta monen vuoden jälkeen sain työpaikan. Pidin todella töistäni. Yllätys, yllätys: työpaikkakiusaaminen alkoi. Kestin vuoden ja hain toiseen työpaikkaan. Viihdyin töissä hyvin vaan asuinympäristössä työpaikan vaihtoa ei katsottu hyvällä ja mustamaalaminen alkoi. Lisäksi kokoaikatyö muuttui määräaikaiseksi ja osa-aikaiseksi. Muutin. Vain päätyäkseni ojasta allikkoon. Muutin uudelleen. Nyt yritän Kolmannen kerran. Mutta jaksanko enää? Ei siltä vaikuta.
Life is a bitch.
And then.
You die.
jos joku ihminen ns. ystävä kohtelee sinua huonosti niin
1) ei oo oikea ystävä -> kannattaa ehkä pitää kaverina jos sitäkään muttei ystävänä
2) mieti miksi kestät sellaista kohtelua
3) hae apua jos johtuu itsetunto-ongelmista
ja nämä itsemurhan tekijät.. pliis, jos päädytte ratkaisuunne, älkää sotkeko siihen ulkopuolisia
jos apua on tarjolla ja itse kieltäydyt siitä (lääkitys, terapia, hoito), niin olet itse itsesi pahin vastustaja!!!!!!!!!!!!! silloin ei kannata hirveästi syyttää omista ongelmistaan muita. kummallista että jos sulla on esim. jalka poikki vaikkapa umpimurtuma niin helposti hakeudut hoitoon, tai jos sulla on vaikka kasvain, niin siitä vaan lääkäriin, leikkauspöydälle ja osastolle.. mutta jos sinulla on mielenterveysongelma niin sitten kieltäydytään kaikesta. odotetaan jotain ihmefiksausta, jossa ei tarvita lääkitystä, terapiaa eikä osastolla olemista..
toki asiat voi ratkaista itsekin mutta useimmilla ei oo voimavaroja, keinoja, tietämystä eikä USKALLUSTA pohtia elämäänsä ja asioitaan REHELLISEN OBJEKTIIVISESTI, koska pelottaa mitä sieltä mahtaakaan löytyä, mielen syövereistä 😀
kukaan ei oo luvannut tämän elämän olevan helppoa ja pelkkää onnistumista. aina on niitä, joilla on asiat huonommin.. entäs jos alkaisette miettiä elämän iloja ja halua/janoa yhtä paljon kuin sitä elämän lopettamista ja kuolemaa..
jaksuja kaikille!!!