hahahaa.. mikä loistopäivä minulla onkaan ollut.. enpä ole saanut mitään aikaan. suunnitelmat olivat mainiot ja tulos täysi nolla.. jälleen kerran. eipä tullut yllätyksenä. valitettavasti.

no, kävinhän sentään suihkussa.. edellisestä kerrasta olikin jo liian kauan.
ja koirat käytin ulkona.. yksi ulosti autoon ja 2 karkasi kesken lenkin vilkkaalle maantielle.

hermot menee, ne hermot...

jaksanko lähteä huomennakaan töihin. yrittänyt soittaa kriisipuhelimeen 4 kertaa, aina linjat tukossa... olkoon.. ☹️

hei.

onpa ollut raskas viikko. en ollut tänäänkään töissä.. tämä kostautuu mutta kun ei niin ei.. ahdistus on ollut katossa.. 😭
kun saisi edes nukutuksi.. 😴

nyrkkeilijöillä on sparraajat ja kieltenopiskelijat voivat mennä kielikylpyyn.. kuntoansa kohottavat voivat hankkia personal trainerin..

MINÄ TAHDON OMAN KANNUSTUSSPARRAAJAN-TRAINERIN JA HALUAN PÄÄSTÄ POSITIIVISEEN KANNUSTUSKYLPYYN!! 🌻🙂🌻

Jos joku tietää tällaisen tahon/henkilön niin vinkatkoon heti.
🙂👍

Mindblow

Hei Mindblow 🙂

Luin eka viestisi ja jollainlailla samastuin tekstiisi.

Voin hieman kertoa itsestäni, sillä itselläni on aika heikko elämän hetki menossa. Ja haluan jonnekkin avautua. Et ole ainoa, jota elämä potkii päähän..

Itselläni on ollut huono lapsuus tai voisi oikeastaan sanoa, ettei minulla ole edes sellaista ollut. En juurikaan muista edes mitä minun elämässä on ollut kun olen ollut pieni, joitan hetkiä muistan mutta hyvin vähän. Aina olen yrittänyt tsempata itseäni eteenpäin. Kyllä se aurinko joku päivä paistaa risukasaankin, edes sen hetken että taas jaksan hieman.

Nyt olen todella väsynyt , en halua nähdä ketään.. Haluan vaan pois, en tiedä mihin mutta sinne missä minun on hyvä olla😭

Olen miettinyt tässä, että taidan olla kävelevä punainen huuto-merkki, joka oikein magneetin lailla vetää puoleensa kaikki, jotka haluaa pahaa minulle. En oikein tiedä edes enään, että miten minun pitäisi olla tai mitä pitäisi tehdä. Olen sellainen pahanolon purkausten roskaämpäri. Ihmissuhteet minulla ei kestä, ei parisuhteet eikä ystävyyssuhteet. En oikein tiedä mistä sekään johtuu.. Olen yrittänyt miettiä omaa käytöstäni, enkä siihen löydä syytä. Olen kiltti, ymmärtäväinen ja ystävällinen ja kun jostain ihmisestä välitän niin näytän sen. Olen rauhallinen ja tasapainoinen, mitä nyt tällä hetkellä olen mielimaassa. En ole ilkeä enkä tee pahaa, mutta sen sijaan 99% ihmisistä on minua kohtaan tällainen.

Olen kokenut koulukiusausta monta vuotta henkistä, että fyysistä ja aikuis iällä nyt kahdenvuoden aikana työpaikka kiusausta. Nyt olen pätkätyössä ihanassa työpaikassa, mutta työsopimus loppuu 2viikon päästä. Toissapäivänä totaalisesti väsähdin töissä ja avauduin työkaverilleni.. Hän ei voinut kuvitellakkaan, että minun elämä olisi tällaista.. Hänelle tuli todella paha mieli puolestani.

On vaikeaa kun olen herännyt kuin jostain unesta, että mistä ja mihin pisteeseen elämäni on ajautunut. Olen nyt miettinyt myös, että onko tämä elämä oikeasti tällaista? Kuin suossa tarpomista, uskoen johonkin hyvään ilman tulosta.

Pari vuotta sitten olin onnellinen ja elämä hymyili, uskoin että vihdoin olen saanut elämäni kumppanin ja nyt on aika perheellekkin. Kunnes hän yhtäkkiä ilman mitään syytä vain sanoi että maailmassa on paljon parempaakin ja että hän ei halua sitoutua.

Yksinäisyys alkaa nakertaan aika pahasti, sillä minulla ei ole ketään. Joka päivä haamuilen töihin ja sieltä takaisin, kotona minulla ei haluta olla sillä viime aikoina on alkanut tuntumaan että sekoan tänne. Olen yrittänyt olla aktiivinen ja käydä urheileen tai olen yrittänyt olla ystävä, mutta ei.. Minulle ei taida olla sijaa kenenkään elämässä. Hieman olen huomannut itsessäni, että en osaa enää keskustella enään mistään ihmisten kanssa ja kun uusiin ihmisiin olen tutustunut niin tulee jo kiusallisia hiljaisia hetkiä kunnes toinen kyllästyy. Pahin on omasta mielestäni se kun joudun pokerinaamalla iloisesti onnittelemaan niitä henkilöitä elämässäni, jotka saa perheenlisäystä ja menevät naimisiin. Olenhan jo siinä iässä, kun olisi pitänyt jo seurustella useamman vuoden mutta sitä elämää en saa.

Ja jostain kumman syystä kuvittelen että asiat järjestyy.. Jokin saa minut jatkamaan. Toivon sinullekkin sitä auringonpaisetta 🙂

Hei Vaeltaja-ihmettelijä ja Tiikerililja!
Kiitos vastauksistanne. 🙂 Niitä on aina kiva saada.

En todellakaan loukkaantunut kommenteistasi Vaeltaja-ihmettelijä. Viljelen aika raakaa ja ironista, kuivaa huumoria reilusti. Ei tätä muuten kestä! Hyvä jos sittenkään. 😋

Tiikerililjalle toivotan kovasti tsemppiä ja uskoa tulevaisuuteen.
Et kertonut käytkö missään ns. ammattiauttajalla juttelemassa. Minusta se olisi sinulle tosi hyvä avautumiskeino. Sillä he saavat palkkansa siitä, että kuuntelevat mitä ihmeellisimpiä ja omituisimpia ajatuksia ja elämänkohtaloita. Ja heillä ON töissä hyvä tukiverkosto eli kaiken pahan olon yms voi huoletta kaataa sinne. Sitten on tavallaan helpompi olla ns. normi-ihmisten keskuudessa 😎 (tässä sitä huumoria taas vähän).

Mutta jos nyt vaikka sitten kirjoitat tähän ketjuun jatkoksi ajatuksiasi ja tuntemuksiasi. Jos se vaikka auttaisi? Mielelläni luen ja yritän parhaani mukaan kannustaa sinua. Valitettavasti tämä maailma on sellainen että täällä ei pärjää pelkällä kiltteydellä. Pitää myös osata sanoa omia mielipiteitä ja pitää niistä kiinni. Sen verran itsekunnioitusta on oltava. Silloin muutkin kohtelevat paremmin. Eli kaikkeen ei pidä mukautua ja olla muiden mieliksi. 🙂👍

Yksi tärkeimmistä tosiasioista on se, että omaa onneaan ei voi rakentaa toisen ihmisen/toisten ihmisten varaan. Loppujen lopuksi meistä kukin on itse vastuussa omasta onnellisuudestaan. Eli toivon että ensin löydät elämän mielekkyyden ja onnellisuuden yksin ja rakastat ja hyväksyt itsesi juuri sellaisena kuin olet. Sinä olet arvokas juuri sellaisena kuin olet. Meistä useimmat eivät arvosta itseään tarpeeksi. Johtunee varmaankin tästä suomalaisuudesta ja kansallisperinteestämme, jossa itsestään ei pidä melua pitää. PITÄÄPÄS! Kukas se kissan hännän ylös nostaa ellei kissa itse! 🙂

Ja se onni löytyy pienen pienistä asioista. Murusista.. Esim siitä kun tässä istuessani kuulen koirien syövän luita ja kissa on selkäni takana tuolilla kehräämässä.

Mindblow

Heips!

JEEE! Olin tänään töissä!! Ihanaa: sain itseni liikkeelle.. 🌻🙂🌻

Ja sitten olin supertehokas aamulla ennen töihin lähtöä ja myös töissä. Aamulla soitin ahdistuksessa valtakunnalliseen kriisinumeroon ja siellä sattui vastaamaan tosi mukava henkilö. Harmi vain se puhelu katkesi kesken! Mutta kiitos hänelle!
Sitten itkin vähän lisää ja yritin soittaa sinne ja tänne, jotta saisin apua kun asiat ja elämä on ihan rutussa.. Lopulta soitin työterveyshuoltoon, jossa olin käynyt muutamaa viikkoa aiemmin todella vähemmän mairittelevalla käytöksellä kääntymässä. Kun ei jaksa: ei selittää ei kuunnella ei mitään, kun elämä on rutussa ja minä palasina.
Mutta nyt soitin ja PYYSIN apua.. kerroin ummet ja lammet tilanteestani. Hän lupasi varata mulle aikaa sieltä ja täältä jne..
Töistä palatessani sähköpostissani oli viesti että minulle on varattu silloin ja silloin aika sieltä ja täältä. 🙂)
Jospa se tästä alkaisi taas pää aukeamaan. Nyt toivon, että pääsen jatkamaan terapiaa muutaman vuoden katkon jälkeen ja että kohdalle sattuu sellainen ihminen, jonka kanssa synkkaa hyvin. Mullehan on turha mitään lässyn-läätä (enkä tarkoita tässä empatiaa vaan juttelutyyliä) yrittääkään.. nih!
Mutta olo on jo nyt NIIIIIN paljon parempi ja uskon ettei tämä ole vain hetkellistä.
Vaikka lunta tuli tänäänkin tupaan (töistä tullessani postin muodossa), niin en ahdistunut siitä niin paljoa kuin esim. eilen tai aamulla olisin ahdistunut.

Hyvä MINÄ!!! olen ansainnut monta selkääntaputusta ja kehua sekä 🙂🎂

hei taas.

onpahan ollut yksi aallonpohja viikko.. kaikkea on viikkoon mahtunut. eilen en tuttuun turvalliseen tapaani saanut mitään aikaiseksi. tänään taas uudella yrityksellä. onneksi joka päivä voi alkaa alkusta ja yrittää uudestaan. 🙂👍

sitten tähän pieni vinkki tähän ketjuun kirjoittajille. en ole millään muotoa uskonnollisen ihminen. en mitenkään pysty uskomaan mihinkään jumalaan enkä saatanaan. se ei vain luonnistu minulta. eli jos tämä ketju jätetään vapaaksi näistä uskon asioista, niin olisin siitä kiitollinen. minulla ei siis ole mitään kenenkään uskoa vastaan tai puolesta. se on jokaisen oma henkilökohtainen asia.

mukavaa sunnuntaipäivää itse kullekin. tämäkin päivä on ainutlaatuinen niinkuin jokainen meistä. 🌻🙂🌻

Mindblow

Se on totta, että vaikka olenkin vahva persoona ja olen todellakin kokenut rankan taipaleen viimeiset 20vuotta.. Niin silti vielä olen liian kiltti ja heikko.. Paljon olen kehittänyt itsetuntoani ja itseluottamustani, olen kuitenkin plussan puolella siinä asiassa. Tunnen olevani itselleni tärkeä ja ansaitsen hyvää kohtelua, mutta jostain kumman syystä nöyrryn vielä huonoon kohteluun. Vaikea irroittautua siitä mihin on tottunut..

Nyt vaan kaikki ongelmat, joista olen jo päässyt kuiville, tulevat puskien muistoina takaisin ☹️

Olen joskus kaksi vuotta sitten käynyt terapiassa ja en tuntenut saavani siitä apua loppujen lopuksi, sillä keskustelut alkoivat kiertää samaa ja jotenkin tuntui että terapeutit eivät auttaneet minua. Tuntui hieman epämielyttävältä, sillä istunnossa oli kaksi terapeuttia minua vastapäätä tuijottamassa. Eivätkä he juuri kommentoineet asioihini mitenkään, istuivat vaan hiljaa. Neljä kertaa jaksoin käydä istunnoissa.
Vuosi sitten minulle iski kriisi päälle, kun minulle tapahtui jotain sellaista, mistä olisi voinu olla todella paha fyysinen jälkiseuraus. Jolloin armas huonojen muistojen arkku avautui, sain paniikkikohtauksen. Jouduin myös menemään yöksi turva-asuntoon. Silloin pyysin aikaa terapiaan, mutta en olisi saanut sitä kuin vasta kahden viikon päästä. Pyysin myös terapeutin vaihtoa, mutta se ei onnistunut. Jätin menemättä. Selvisin tapahtuneesta kuukauden verran.

Nyt olen miettinyt, että voisin mennä kokeilemaan uudestaan terapiaa, sillä en näköjään vieläkään ole päässyt lapsuuden-nuoruuden traumoista selville 😞

Tämän hetkiset tuntemuksen on, mieli nousussa mutta olen fyysisesti väsynyt. Välillä tämän päivän aikana on tullut niitä stressipiikkejä ja vanhoja muistoja. Mutta huomasin sitten, että minun täytyy taas alkaa katkomaan ajatuksia. Miettiä jotain positiivisia ajatuksia, etten nyt työmaalla sekoaisi 😋 Pinnani on ollut aika lyhyt tänään ja hävettää myöntää, että kahdelle asiakkaalle tiuskaisin kovempaa takaisin kun alkoivat tylyttään minua. Se on aika yleistä työpaikassani, että on negatiivisia asiakkaita ja minulla on kyllä todella pitkä pinna. Mutta se ei nyt ole kestänyt.. En voi tehdä tuollaista työmaalla, pitäisi vaan yrittää hillitä itseni. Työpaikkani on todella rankkaa vaikkei moni sitä uskoisikaan, siihen moni ei kykene eikä halua sinne töihin. Olenkin ajatellut, että olen viimeistä kertaa töissä siellä kun en enää kestä niitä paineita tällä hetkellä.

Yritin kääntää kelkan suistumasta syvemmällä huonoon suuntaan. Onnistuinkin siinä loppujen lopuksi 🙂 Kotiin päästyäni siivosin turhautumiseni pois päin. Nyt vaan odottelen, että pääsen nukkumaan, se onkin päiväni kohokohta, nukkumaan meno ja uuden päivän aloittaminen. Kaikki muu siltä väliltä on syvältä sieltä, mutta en kehtaa sanoa että mistä 😋

Pitää vaan yrittää positiivisia asioita mantrata ja hemmotella itseä iltateellä ja herkkuleivillä 🙂

Hei Tiikerililja!

Kiva kun kirjoitit.

Minulla myös on kokemus terapeutista, joka ei sanonut oikein mitään. Ihme kun sinulla oli kaksi terapeuttia yhtä aikaa.. Todella outoa. Ellei toinen sitten ollut harjoittelemassa tai vastaanottamassa uutta työpaikka ja sen takia läsnä.
Minä kestin aina noin 40 minuuttia ja lähdin sitten pois. En todellakaan ymmärtänyt miksi terapeutti ei kysynyt minulta mitään, ei reagoinut mihinkään mitenkään. Niin epäloogista. Ainakin minun kohdallani.

Sen tiedän että parasta minulle on kognitiivinen terapia. Eli ehkä sinä haluaisit tutkia ensin vaikkapa netistä erilaisia terapiamuotoja ja miettiä mikä sinulle olisi sopivin. Luulen että esim. täältä tukinetistä saa hyvinkin asiantuntevaa apua tässä asiassa. Surkeaa on se, että kun ihminen on lähes loppu eikä jaksaisi taistella ja vaatia hoitoa itselleen, niin sitä tässä maassa juuri joutuu tänä päivänä tekemään. Eli siis vaadi itsellesi sellaista hoitoa mistä on sinulle hyötyä. Mieti asialle perusteluja.
Nykyisinhän kela maksaa korvauksia jos menee yksityiselle puolelle. Hyvä terapiasuhde korvaa kyllä moninkertaisesti kulut takaisin aikain saatossa. Lisäksi kannattaa kysyä josko sosiaalipuolelta ja/tai diakoniapuolelta saa apua kustannuksiin. Pienikin apu on aina eteenpäin.

Toivon että saat tarvitsemaasi apua ja pääset terapiaan. Kirjoittelehan jatkossakin mitä sinulle kuuluu. Minusta on todella hienoa että pystyit kääntämään tämän päivän huonot asiat kuitenkin hyviksi. Hyvällä mielelle on niin paljon parempi mennä nukkumaan.🙂
Toivon että jaksat edelleenkin venyä asiakkaiden kanssa. 🌻🙂🌻

Mindblow

En jaksanut lukea koko ketjua, mutta kirjoitan silti oman kokemukseni.
Olen myös herkkä mielensäpahoittaja, syrjäänvetäytyvä ja hiljainen porukassa tai isoäänisten joukossa. Jo lapsena olin perheessä se jota voi kiusata, tai meitä oli muutama (iso perhe)jotka saimme kuulla kunniamme ajoittain. Koulussa samoin. Ja ihme kyllä ei ensimmäisissä työpaikoissa kiusattu, vaan siinä kolmenkympin korvilla kun vaihdoin työpaikan jossa oli työntekijöitä paljon. Sitä ennen olin tehnyt työni aikalailla yksin ja viihtynytkin, terveyden takia oli vaihdettava alaa.
Avioliitot on asia erikseen, en jaksa edes muistella niitä...
Viihdyin yksin, maatyöt ja luonnossa olo oli ainut paikka missä koin olevani hyväksytty.
En halunnut koskaan mennä juhliin, enkä sukulaisten luo. Itsetuntoni ei kestänyt niitä "keljuja" kysymyksiä joihin en osannut nokkelasti vastata takaisin.
Nykyisin en enää anna kenenkään kiusata itseäni, en pilkata. En mene sellaiseen mukaan missä on ilkeitä ihmisiä, vaikka he olisivat kuinka rakkaita ja läheisiä. Olen vain sen hetken verran heidän seurassaan kuin on pakko.
Ja töissä käyn osa-aikaisesti, koska olen joutunut jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveyden takia. Töissä en enää ala kuntelemaan kiusaajia. Lukitsen korvat enkä kuuntele. Sanon itselleni että minulla on oikeus käydä työssä, oikeus elää hyvin ja en anna enää muiden viedä minulta elantoani. Samoin teen muualla. Ehkä olen kovettanut itseni, mutten muuten pärjää.
Kävin terapiassa ja lapsuus tuli käytyä läpi ja "vanhemmat syyllistettyä" terapeutin toimesta, muttei se minua parantanut. Päinvastoin tai ehkä sittenkin, en tiedä, asiat vain meni niin kuin meni. Puhuin paljon niin että terapeuttikaan ei jaksanut enää kuunnella valitustani, vaan sanoi että eiköhän se jo riitä siitä asiasta puhuminen. Enempää herkkä mieleni ei tarvinnutkaan kun menin lukkoon.
Hain apua vaikka mistä. Ja aina tuntui ettei mikään auta.
Mutta nyt vuosien päästä ymmärrän että kaikki tuo hakeminen ja puhuminen on auttanut kuitenkin. Sitä ei silloin tajunnut, vaan halusin että olis jokin nappi millä vois pahan olon painaa pois.
Yksinolo ja paikkakunnan vaihto olivat minun pelastus. Siten sain välimatkaa kaikkeen ja näin itseni eri valossa. Huomasin että minussa itsessä oli myös virheitä joita voin parantaa. Yksi oli se että en enää anna kenenkään kiusata itseäni. Itsetunto nousee kovasti kun sanoo itselleen että minulla on oikeus ihmisarvoiseen elämään, sellaisena kuin olen. Enkä tarvitse olla muille vihainen, enkä kapinoida tai alkaa hyökkäämään kiusaajaa vastaan, koska se ei kannata.
Hyvää kesän jatkoa kaikille ja mielenrauhaa!

Tervehdys Mindblow,

Ihan pakko vastata, juttusi kuulostavat niin tutuilta 😀 Ihan noin ankea lapsuus ei minulla ollut, mutta alkoholisti isukki kuitenkin. Työpaikkakiusaamisia muutama takana. Olen joskus miettinyt että alkoholistiperheen lapsille kehittyy hirmuinen pärjääämisen tarve (ei tietty kaikille), ei anneta periksi vasta kun liian myöhään. Minulle tarjottiin kognitiivista terapiaa, jota olin toivonut enemmän kuin mitään muuta (halu muuttaa ajattelutapoja positiivisempaan suntaan hillitön 😀) tyssäsi siihen kun pomo ei suostunut työajalla tapahtuvaan terapiaan. Minulla on muutenkin vaikeuksia tehdä täysiä työpäiviä 😀. No hyvin tässä on pärjätty ilman terapiaakin (toistaiseksi) ja yritän miettiä asioita hiukka syvällisemmin. Onhan se rankkaa myöntää itselleen olleensa liian jyrkkä mielipiteissään ja erittäin rankkaa yrittää ajatella mikä on itselle hyvää. Olen itse myös suorapuheinen ja toisinaan järkähtämätön. Toisinaan mietin kuinka paljon helpompaa olisi, jos antaisi itselleen anteeksi asioita. Vaikeaa on yrittää muuttaa itseään, toisia kun ei voi. Yritetään jaksaa päivä kerrallaan, jospa se joskus helpottaa 😀 Tsemppiä!

Kiitos Mepa viestistäsi!

tässä potkinut olan takaa itseäni perseelle viime aikoina.. jotain tulostakin on näkyvissä. kun tarpeeksi ketuttaa, niin paljon ettei sitä mittaa millään mittarilla. ja kun haluaa muutosta näinkin kovasti. kun ei ole mitään muuta mahdollisuutta..

WHEELS ON FIRE!

😎

V***n liibalaabaa

Mikäs on Liibalaabaa? 🙂🌻

kaikki. koko elämä.. yhtä paskaa. ee jaksa enää.

No siinä kyllä olen samaa mieltä..
Tällä hetkellä fiilikset ovat mitään sanomattomat. Sitä vaan ajelehtii päivästä toiseen ilman mitään päämäärää. Jännä miten sitä nuorena mietti et 30kymppisenä sitä on onnensa kukkuloilla vakityöpaikkansa kanssa, on perhe ja omakotitalo.. Phah, ei mitään nuista ole, sen tilalla on sekainen mieli 🤔 Sinänsä olen tyytyväinen, että tulen toimeen omillani, mutta kaikki muu puuttuu. Päivän kohokohta on se kun pääsee nukkumaan, toivoen tietenkin et enää nousis. En silti ole mitenkään itsetuhoinen mutta kun elämästä puuttuu tietyt virikkeet ja on yrittänyt saada niitä ilman tuloksia, niin tuntuu et mikään ei tunnu miltään. Nyt tyydyn tosiaan siihen, että jään kotiin. En mene mihinkään vasta kuin on pakko. esim.töihin tms. En tällä hetkellä edes yritä mitään muuttaa elämässäni, mitä sitä turhaan ponnistelemaan jokapäivä kun voi vaan olla. Tekee sitten jotain asioiden eteen kun todella tuntuu siltä. Mä en jaksa enää ressata! Ihan sama! 😀