Mitä uskonto antaa sinulle?
Haluaisin toimivan Jumala ja Jeesussuhteen, mutta he ovat hiljaa eivätkä sano minulle mitään. Kuuntelen hiljaisuutta, mutta en kuule mitään – ei mitään vastauksia hätähuutoihini.
Haluaisin osata lukea ja ymmärtää Raamattua, mutta Raamattu ei tule minulle eläväksi kirjaksi vaikka niin haluaisin.
Koska kohdallani on näin niin en ymmärrä uskovaisia. Mikä heissä on erilaista kuin minussa JOS heillä on toimiva jumalasuhde ja he saavat vastauksia huutoihinsa? Vai onko heidän elämänsä pelkkää valetta ja näytelmää?
Mielenterveysongelmat ja uskonto saattavat olla vaarallinen yhdistelmä.
Miten sinä koet nämä asiat elämässäsi? Saatko uskonnosta lohtua – mitä ja miten?
Maailmassa tapetaan aivan ilman kristinuskoakin, turhaan on syyllistää Jumalaa ihmisten pahuudesta.
Siitä on taas hyvä esimerkki tuo Porvoon ammuskelut. Ihan Suomessa näin tapahtuu.
Kuuntelen Slayeriä käytännössä puolueettomasta näkökulmasta vaikka bändi esittääkin mielipiteensä varsin kärkkäästi ja rankasti.
Itse en uskosta mitään erikoista mieltä ole, enkä sitä oikein ole miettinytkään.
Enkä bändin Jumala vihaa meitä kaikkia-juttua allekirjoita, kun en ole tuollaista miettinytkään. Mutta onhan kaikki terroriteot, sarjamurhaajat, sotilaiden post-traumaattiset stressit ja Josef Mengele tosiasioita, rankkoja kylläkin.
Tuon Porvoon ampumatapauksenkin voisi bändin kielellä kääntää Jumalan hyväksymäksi ja suunnittelemaksi, eihän sen tarvitse mihinkään itsemurhapommittajaan länsimaista liittyä.
Ja kannattaa muistaa, että yhtye yrittää vain saada muut ihmiset provosoitumaan ja vihaamaan heidän tekstejään. Raamattu on heikkojen kirja-jutut ovat pelkkää provoa. Tai että abortin tekevät naiset ovat paskiaisia, pelkkää provoa, jolla yrittävät saada ihmiset vihaisiksi.
Itse kyllä tykkään keskustella asioista ja bändi laulaa kyllä ajankohtaisista asioista. Joskin siis edelleen yksipuolisesti.
Eli mitään kantaa en voi ottaa bändin sanoituksiin, koska kuuntelen pelkkiä soittimia, jotka ovat bändissä se pääasia.
Kuuntelen minäkin Slayerin musiikkia mutta en oikeastaan niitä sanoja. Aika monesti vaan levyistä kuuntelen pelkän musiikin. Joskus kyllä jos on huono musiiikki, kuuntelen sanoituksen ja voi sitten ollakin, että ne jotenkin koskettaa.
Luterilaisista virsistä minä pidän, niistä sanoista ja usein kertosäkeestä. Joku vaikka Jumalan kämmenellä tai en minä muistakaan sitä toista. On enempi lastenvirsi ja se lauletaan kuinka hyvä on olla, kun uskoo Jeesukseen tms. Virsissä usko kuullostaa aina niin yksinkertaiselta.
Mutta ei se minulle ainakaan sitä ole.