Elikkäs tilanne on semmonen, et lääkäri sano etten tarvi psykiatrista apua, kun en oo kuulemma nii masentunu. Kuitenkin mulla on tunnesyömistä, itsetuhosia ajatuksia ja sit ei tee mieli hoitaa ees diabetestä. Et onko se nii, et lääkäriä ei kiinnostanu vai terveydenhuollon rahat on nii tiukassa.
Sitten se lääkäri meinas lopettaa semmosen asumisenohjaajan käynnit mun luona, mut kenelle mä sit puhun ku ei oo ammattiapuakkaan. 😭
Nyt on semmonen tunne, että toivon etten ois koskaan syntynykkään ja en ous epänormaali ☹️
Ja ketään ei kiinnosta..
Mua ainakin kiinnostaa. Oon vaan todella huono ilmaisemaan itseäni tällaisissa tilanteissa. Psykiatrisella puolella avun saaminen on todella vaikeaa - tiedän kokemuksesta - eikä aina ole jaksamista lyödä nyrkkiä pöytään ja vaatia potilaan oikeuksia, jotka on laissa säädettyä.
Anteeksi lyhyt vastaus, mutta pyörin täällä aika usein jos haluat keskustelukumppania.
<3
Kiitos vastauksesta, kyllä mulle juttukaverikin käy 🙂 nyt sisätautilääkäri tajus laittaa lausuntoonsa, et suosittelee depressiohoitajaa..
Mulla kans on diabetes, eilen asennettiin glukoosimittari, mutta todellakin on tuttua kun ei jaksa hoitaa omaa diabetestään. Kaksi kertaa oon joutunut teholle tän takia, saaden syyllistämistä sekä lääkäreiltä että hoitajilta.
Hyvä että pääset depressiohoitajalle, nää sairaudet kun tuppaa kulkemaan käsi kädessä. Itselläni on skitsoaffektiivinen häiriö, jonka vaikeina kausina en jaksa edes mitata sokereita.
Toivottavasti vointisi kääntyy parempaan suuntaan ^^
Toivotaan näin, et menis parempaan päin.. oon lähössä 8.9 tonne diabeteskurssille ja sieltä saa vertaistukee ja tukee hoitoon. 10-vuotta oon sairastanu ja alkaa tuntumaan jo. Mun on hahmotusongelmien takia vaikee laskee hiilareita sekä yhistää ne insuliini annoksiin. Tää on nii veemmäistä hoitaa, ku maanantaina sain moitteet lääkäriltä taas..