Miksi psyykkisestä ongelmasta ja alkoholiongelmasta on niin vaikea puhua?
Mietin poikani tapauksessa kun hän monet kerrat joutunut tekemisiin poliisin ja terveydenhuollon henkilöiden kanssa alkoholinkäyttönsä seuraukseni, miksi ei ole puhuttu oikeasta ongelmasta mikä hänellä on? MIksi ei ole kysytty kuinka hän voi? Miksi ei ole kysytty miten tilanteisiin on jouduttu? On vain paikkailtu aiheutuneet vammat, mutta mitään hoitoonohjausta ei ole ollut. Poliisi on tuonut kotiin, mutta mitään muuta ei ole seurannut. Asia on jätetty vanhempien vastuulle.
Poika on jo 20 v ja nyt siinä tilanteessa että pahoinpitelysyytteet ja vahingonkorvaus vaatimukset niskassa. Kaikki alkoholinkäytön seurauksia.
Mutta vanhempana minulla ei ole mitään asiaa puuttua hänen asioihinsa, koska hän on täysi-ikäinen. Olen kyllä tarjonnut psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanottoa yms. , mutta hän ei halua mennä sinne.
Itse olen yrittänyt keskustella asioista, mutta tuntuu että peli on jo pelattu. Jos jollain jotain ideioita kertokaa ihmeessä.
Sehän se onkin julmaa äitinä seurata vieressä kun nuori uhoaa pärjäävänsä eikä huoli mitään apua vaan yrittää ja yrittää itse. Toivotaan että hän herää jossain vaiheessa ja tajuaa missä on menossa. Rukoilla voi, vaikka sekin kait tuntuu julmalta, ainakin itselle se tuntui kun ei se näyttänyt auttavan vaikka kuinka rukoili, mutta jotain helpotusta se kuitenkin itselle toi, etten itse kokonaan murtunut huolen ja hädän alle.
Minun sukuni on osittain kovin kielteinen ettei mistään mielenterveyden ongelmista saa puhua eikä alkoholismista, ne on heille tosi arka paikka ja suuttuvat jos epäilee vaikka omaa mielenterveyttä. Siksi en voi jutella kaikkien kanssa omastakaan elämästä avoimesti vain niiden kanssa jotka ymmärtävät mistä on kyse.
Kehoittaisin sinua tutustumaan Al-anon toimintaan ja menemään ryhmään siellä on ihmisiä jotka kamppailevat saman asian kanssa. Itse sain avun sieltä, kun ei aikuisille lapsille voi tehdä mitään, ei niitä voi pakkohoitaa vaikka tietäis että ei niille alkoholi käy niin silti ne juo ja tekee mitä tekee. Tärkeintä on ettei itse mene huonoon kuntoon alkamalla liikaa murehtimaan, se ei auta ainakaan ketään.