Masennus-ahdistus-parisuhde ja pitkä saikku

Masennus-ahdistus-parisuhde ja pitkä saikku

Käyttäjä manicpanic aloittanut aikaan 13.10.2010 klo 21:18 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä manicpanic kirjoittanut 13.10.2010 klo 21:18

Mistä voimaa olla? Tuntuu, ettei mikään innosta tai kiinnosta. On ilkeää seurata vierestä kuinka puoliso kärsii katsoessa omaa eloani. Miten saada toinen ymmärtämään, ettei masennus/alakulo/puhumattomuus johdu tai ole riippuvainen hänestä?

Kovasti etsin itselleni vertaistukea; ryhmää, kummia -ihan mitä vain! Jos joku tietää ryhmistä Turun alueella??? 😯🗯️

Töistä olen ollut poissa jo 1v+ eikä loppua saikulla näy… 😞 Onnexi on virka kaupungilta, mutta silti… Ei se paljoa lohduta -keskity tässä sitten toipumiseen kun tulot on 0€/kk.

Joskus se (masennus) vaan vie mennessään…

Käyttäjä Reptilianbrain kirjoittanut 14.10.2010 klo 19:33

Olen itse myös etsinyt samanlaista tukiryhmää tältä seudulta, mutta en tiedä mistä sellaisen voisi löytää? Terapia aikakin on käytetty jo aikoja sitten. Enää on vain lääkkeet. Lohduton tilanne :-(. Toivottavasti sun tilanne paranee pian!

Käyttäjä manicpanic kirjoittanut 19.10.2010 klo 00:52

jotain pientä toivoa on tuolla jossain horisontin takaa... (-Niin ne väittävät.🙄)

Oli taas iso kriisi kotona joka laukesi kun molemmat päädyttiin tulokseen, et mun kantsis hakea lekurilta lähete aikuis.psyk. pv.hoitoyksikköön. Jos vaikka lähtis ihan siitä, että sais jonkinlaisen pv.rytmin toimimaan. Nyt sellaista ei ole lainkaan. Siitä sitten voisi vaikka yrittää eteenpäin... Ehkä (toivottavasti!) jopa pääsis palaamaan töihin joku pv 😞 Hävettää olla näin nuori ja näin `sekaisin`.

On kumma kun vain vuoteesta nouseminen voi olla näin työlästä, mielekkyys tehdä jtk on kaikonnut jo vuosia sitten vaikka sekin vaihtelee päivittäin. Kadehdin niitä jotka tekevät ja saavat aikaiseksi asioita vaikkeivat niitä haluaisikaan tehdä. Mulla ei tuommoista ole. Jokin häikkä mulla on ajatuksen ja toiminnan välillä... *blaah*

Käyttäjä Tiitiäinen kirjoittanut 19.10.2010 klo 14:29

Minä tein itselleni äsken lukujärjestyksen, johon listasin velvollisuuteni, sekä koitin luoda selkeän päivärytmin. Sillä tavalla varmaan saa elämästä taas kiinni...
Pari päivää on ryömitty sohvalla ja kaikki levällään. Jopa koira, en vaan saa itseäni ulos.
Nyt listasin vähimmäisasiat, jotka PITÄÄ tehdä. Olin sitten kuinka masentunut/itsetuhoinen/levällään tahansa.
Katsotaan kuinka tämä toimii,.

Käyttäjä jami03 kirjoittanut 10.11.2010 klo 02:25

Tosiaan, itsekin kaipaisin jonkinmoista tukiryhmää, tapaamisia tms verkostoitumista. eipä täältä riihimäen alueeltakaan moista löydy. ja!! psyk. polilla kehoitetiin hakemaan tukea täältä netistä!! mutta, kun ystävät on kaikonneet tämän sairauden myötä ja tuntuu ettei muut voi ymmärtää kuin toiset masentuneet tai sen läpikäyneet. mukava olisi jos edes silloin tällöin olisi jotain yhetistoimintaa ja seuraa esim teatteri-yms reissua 🙂

ja mitä pvä-lukujärjestykseen tulee.. itse koen sen "tsempaamisena" , jota jaksan jonkin aikaa.. toki elämäni ei nyt tyystin sohvan pohjalla (enää) mene, mutta jos saan tiskit ja kaupassaa käynnit tms. hoidettua, on siinä omalle pvälle jo tarpeeksi ohjelmaa. tosin, joskus piristävä kahviseura tms tekisi terää, käynpä sitten itsekseni kahvilassa istumassa.. ☺️