Tilanne on nyt se etten enää näe ratkaisuja. Tuntuu kuin mun ois tarkoitus kuolla. Oon taistellut koko elämäni masennusta ja kuolemaa vastaan muiden elämän vastoinkäymisten ohella tai niistä huolimatta. Viimeisen vuoden aikana multa on viety lapsia lukuunottamatta elämästä aivan kaikki, toimeentuloa myöten. Olen täysin yksin. Ei ole ketään tukemassa. Terveydenhuollosta tai sosiaalista ei saa toimivaa apua. En jaksa enää puhua, en jaksa enää yrittää. Toivon että tänne kirjoittaminen lievittää pahimman ahdistuksen ja jaksan huomiseen. Elämästä luopuminen pelottaa lasten puolesta. Muuten ajatus kuolemasta tuntuu vain lohduttavalta.
Kuulostaa vaikealta ja äärimmäisen kuormittavalta tilanteelta. Minäkin olen ihan yksin, pitkäaikainen masennus ja jatkuva toivottomuus. Vain yksi lapsi. Avun hakeminen on ollut järkyttävän työlästä ja toimivaa apua toivotonta löytää.
Minkä ikäiset lapset sinulla on?