Life sucks and then you die
Hyvää Juhannusta.
Ihan kauhea päivä taas takana.
On niin turhaa itkeä silmänsä puhki kun ei sillä mikään muutu. Kaikki on aina niin turhaa. Tässä maailmassa ei ole mitään mua varten. Ei ole mitään unelmia. Kaikki on yhdentekevää, pelkkää pahaa oloa. On niin turhaa kirjoittaa tänne mitään ja niin turhaa olla olemassa. Tämä yteiskunta on tarkoitettu vain pyhille perheille ja pariskunnille. Yksinäisille ei ole tilaa. Olen niin järjettömän väsynyt tähän elämään. Ihmisiä kuolee niin helposti kaikissa onnettomuuksissa ja silti mun täytyy väkisin olla täällä päivästä toiseen, vaikka en merkitse kenellekään mitään. Koen aina vain torjuntaa joka puolelta – niiltäkin ihmisiltä, joiden kuuluisi olla läheisiä.
Miksi ihmisellä pitää olla niin suuri tarve tuntea itsensä hyväksytyksi, normaaliksi ja samanlaiseksi kuin kaikki muut?
En jaksa enää olla kiinnostunut mistään. Miten kukaan voisi kiinnostua ihmisestä, jota ei kiinnosta mikään?
Miksi pahat asiat eivät katoa?
Kaikki hyvät asiat aina paljastuvat valheeksi, pelkiksi kuvitelmiksi tai vain katoavat.
Miten pitkään voi vain kestää ja kestää ennen kuin kunnolla romahtaa?
Voin kymmenen vuotta sitten ihan yhtä huonosti kuin nyt. Olen yrittänyt tehdä asioiden eteen sen mikä mun resursseilla on ollut mahdollista, mutta kun kaikkea katsoo juuri nyt tässä hetkessä, niin ei mistään ole mitään hyvää seurannut. Tätä samaa pahaa oloako tämä on seuraavatkin kymmenen vuotta? Ja sitä seuraavat? Sillä erotuksella, että olo vain pahenee kun vanhenee ja tuntee itsensä entistä enemmän yksinäiseksi ja hylkiöksi.
Ennen joulua mulla oli hiukan parempi olo kun mulla oli kuvitelma, että ehkä jotain parempaa voisikin olla olemassa. No, se osoittautui pelkäksi kuplaksi, joka puhkesi aika nopeasti. Sen jälkeen olen valunut tosi synkkiin tiloihin. Mun elämä on niin naurettava vitsi. Eikö mulle voi ikinä tapahtua mitään hyvää? Mikä mussa on niin pahasti vialla? Minkä takia nousen ylös joka aamu ja menen töihin, vaikka se on aina yhtä tuskaa? Piti purkautua tänne ettei pää hajoa töissä. Tuntuu, että pään ympärillä on vanne joka kiristyy aina vain enemmän ja kohta hajoan.
Hei Lonely Wolf!
Minulla on sellainen lempivirsi kuin "päivä vain ja hetki kerrallansa". Sitä hyräilen mielessäni usein kun on vaikeaa. Haluaisitko että rukoilisin puolestasi, olen mielelläni esirukoilijana ihmisten puolesta?
Hei Arka! Kiitos sympaattisesta viestistäsi 🙂 Voit toki rukoilla, jos haluat. Se on kovin ystävällinen ajatus, vaikka en itse uskovainen olekaan.
Olen huomannut, että silloin kun on hyviä hetkiä ja tuntee itsensä jostain syystä energiseksi, niin silloin voi mielessä välillä jopa käydä, että olisiko sittenkin jotain "korkeampaa johdatusta ja tarkoitusta" olemassa, mutta se ajatus katoaa kyllä hyvin nopeasti kun ne synkät hetket taas vyöryy päälle.
Hei Lonely Wolf!
Mukava kuulla että suhtaudut avoimin mielin siihen että rukoilisin puolestasi.. Niimpä rukoilinkin nyt päivällä ja aion rukoilla vielä illalla. Itse kun olen tämmöinen uskovainen olen turvautunut sekä omiin rukouksiin että esirukouksiin. Täällä netissä voi laittaa Pirkko Jalovaaralle rukouspyynnön ja minälaitoin niin usein että hänen edustajaltaan tuli kirje jossa sanottiin että Pirkko rukoilee asioittesi puolesta ja luvattiin lähettää Rukousystävä- lehti jouluun asti ilmaiseksi. Luinkin tämän lehden tarkkaan kun siinä kerrottiin ihmisistä jotka ovat nähneet enkelin ja toisista jotka olivat saaneet rukousvastauksia. Minäkin olen saanut rukousvastauksen eli eräät vaikeat pakkoajatukset poistuivat. Toiset jäivät mutta yhä edelleen rukoilemme että niistä vapautuisin.