Lapseton olen itsekin enkä lapsia voi saada. Aina välillä olen hiukan tunteilen siitä, että minulle ei suotu tuota oman lapsen ihmettä enkä koskaan näe miten oma lapseni kasvaa, menee kouluun ja rakastuu. Taikka sitä lapsiperheen arkea mikä nyt tuskin aina edes on niin auvoista. Taikka kuvittelen millainen minun ja mieheni lapsi olisi eli tietysti aivan täydellinen.
En ole erityisen uskonnollinen, oikeastaan toivoisin että olisin enemmän niin voisi huolensa jättää korkeimpiin käsiin, mutta tässä asiassa jotenkin ajattelin heti, että Jumala ei syystä tai toisesta minulle lasta anna eikä ole antanut, eikä minun kannata sitä ruveta suremaan. Lapsettomuushoitoihin en harkinnutkaan ryhtyväni, kosks ajattelin että jos uuden ihmisen tähän maailmaan on tarkoitus minun kautta tulla niin kyllä se tuleekin.
Eli jotenkin ajattelin että se minun roolini ei sitten tässä maailmassa ole ollut olla äiti. Kaikkea ei aina saa eikä joskus vähääkään.