Kuvitteletko joitain asioita
Minusta tuntuu tällä hetkellä (viime viikolla jo alkoi), että kuvittelen asioita, jotka eivät ole totta. Tuntuu pahalta kun sitten miettii, että mitä tämä taas oikein on. Pelottaa, ettei vain riistäydy käsistä. Tunne on ollut hyvin mitätön, mutta kuitenkin. En pysty edes katsomaan R-kioskin mainosta vuosisadan rakkaustarina, alkaa ahdistaa kun näen sen.
Näen myös omituisia unia, joita en kyllä muista aamulla, mutta olen saattanut yöllä herätä uneen.
Mahassa tuntuu koko ajan pieni jännitys, pitäisi kai taas ottaa ahdistuslääkettä. En vain haluaisi syödä niitä, koska syötyäni tulee todella väsynyt olo. Välillä yritän vain huokaista syvään, että tunne menisi pois.
Onko teillä muilla samanlaisia tuntemuksia.
Kuvittelen, joskus liikaakin. Oikeastaan olen koko ikäni paennut haavemaahan aina silloin, kun elämä tuntuu turhan raskaalta -ja sitä on sattunut / sattuu usein. Kuvittelen itselleni kaikkea sitä, mitä haluaisin kenties enemmän kuin mitään muuta: parisuhteen, perheen, mahdollisuuden tehdä jotain todella koko ihmiskuntaa auttavaa, yms. yms.
.....ja ainakin tällä hetkellä nuo asiat tuntuvat olevan yhtä kaukana, kuin kaukaisin planeetta (olikohan se Pluto?) -tai ainakin yhtä todennäköisiä kuin 7 oikein Lotossa. Miehet kun ovat minulle se käymättömistä korpimaista viho viimeinen, eikä minusta miksikään pullantuoksuiseksi kotihengettäreksikään ole. Parhainta ehkä olisi keskittyä siihen viimeiseen, ja jättää suhteista & perheestä haaveilu kelvollisemmille.