Kunnallinen mielenterveystyö – haasteiden keskellä

Kunnallinen mielenterveystyö - haasteiden keskellä

Käyttäjä keskustelua aloittanut aikaan 25.11.2019 klo 12:20 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä keskustelua kirjoittanut 25.11.2019 klo 12:20

Mielenterveystyön tekijöiltä on kuin suljettu suu, sidottu kädet, kielletty vastaamasta txtviesteihin. Joskus on ollut tapana tehdä kotikäynetjäkin. Tuskin niitäkään enää. Tietoturvallisuuden vuoksi – hyvänen aika, jokuhan voisi nähdä, että hän liikkuu muuallakin kuin sisällä toimistossaan.

Ovat tavoitettavissa vain 30 min päivän aikana. Sinä aikana voivat antaa vain yhden ajan eteenpäin kullekin soittajalle. Sekin kuukauden päähän tai kauemmas.

Häpeävätkö he kasvojaan tai lähinnä työtään? Voiko kasvoton työntekijä olla todella avuksi?

Kuulin systeemiä kehitettävän siihen suuntaan, että pyritään antamaan vain 1-3 käyntiaikaa ja sitten ohjataan ryhmään. 

Miksi ei ole kykyä tulla ihmisten kanssa niin sinuksi, että ihmiset rohkenisivat vertaisina vertaisten kanssa harrastamaan jotain – mitä tahansa, mikä useampaa kiinnostaa? Jos auttaja on kasvoton, voiko kukaan apua hakeva todella tulla ihmiseksi, sellaiseksi, että kokisi vertaisuutta ja vapautuisi toimimaan?