Eli tilanne on semmonen, että välillä menee hyvin jopa kuukauden verran, mutta sitten tuleekin laskukaus, jollon haluais tehä itellensä jotain,vahingoittaa keinolla millä hyvänsä. Sitten alan näkemään harhoja ja kuvittelemaan kaikenlaista. Ei vaan jaksa tätä jatkuvaa vuoristorataa, polilla ei oteta tosissaan ja tuntuu, et ketään ei kiinnosta edes..
Olen kuullut tuon aiemminkin. Itselleni on käynyt samoin "Hätätilanteessa" . En ole ollut riittävän vakuuttavan näköinen että olisin saanut apua. Siellä vastaanotoilla luotetaan liikaa siihen miltä asiakas näyttää. Itse välitän hoitaa ja kuntoilen, pukeudun suht hyvin. Joskus ajattelin - tulisiko minun mennä tooosi raihnaiseksi ennenkuin minua kuullaan. Se loukkaa koska mielestäni jokainen tapaus joka saa akuuttitilanteessa todella avun on suuri helpotus ammattihenkilöstölle. - Ole vaan sinnikäs ja vaadi saada apua tilanteeseen. Ainahan voi kääntyä tk lääkärin puoleen päivystyksessä🙂👍
Kiva kuulla, että en oo ainoo tämmösessä tilanteessa. Ainahan sitä voi hakee apua tk:sta tai sit iltasella tai viikonloppuna, jos pahenee olo nii keskussairaalan päivystykseen sitten. Oon monta kertaa jo vahingoittanu itteäni, mut sekään ei oo auttanu siihen, et sais apua enemmän.
Itsensä vahoingoittamisella tilanne voi vaan hankaloitua ja pitkittyä eikä se taida olla oikein tulevaisuudenkaan kannalta oikein. Uskon että sinua kuunnellaan kun kerrot - miten paha sinulla on olla tai masentaako - . 🙂👍
Eihän se itsensä vahingoittaminen tietysti oikein oo, mut ku ajaudun siihen tilanteeseen nii sit on tosiaan epätoivo iskeny.. synttärit tuli vietettyä ja mut olo ei tunnu sen kummemmalta vaikka täytti 25.
Olo on ollu tosiaan ihan outo, jotenkin oon irtautunu omasta kehosta enkä tiiä kenen kehossa oon. En tunne omakseni enää itteäni, muutenkin tuntuu, et hermoromahus on kohta lähellä..
Oon muutenkin ihan just romahtamispisteessä..