Kokemuksia masennuslääkkeistä?
Millaisia kokemuksia teillä muilla on masennuslääkkeistä, oletteko parantuneet niiden avulla? Mistä lääkkeestä olette saaneet apua ja kuinka nopeasti? Onko ollut sivuvaikutuksia ja millaisia? Nämä ovat tietysti yksilöllisiä asioita mutta olisi hyvä kuulla muiden mielipiteitä.
Itse olen mahdollisesti aloittamassa sellaisen lääkkeen kuin Cipralex. Lääkäri on suositellut sitä. Minulla on masennus sekä ahdistusta.
Hei Olga!
Masennuslääkkeiden teho ja sivuvaikutukset ovat aina yksilöllisiä. Oma kokemukseni on, että sitalopraamista, jota mainitsemasi Cipralex käsittääkseni sisältää, on ollut valtavasti apua. Itse syön Sepramia, joka on Cipralexin lähisukulainen, olen kuullut, että Cipralex olisi vielä tämän lääkkeen kehittyneempi versio. Mahdotonta arvioida asiaa, kun en ole kemisti enkä lääkäri.
Olen sairastanut vakavan masennuksen ja lievempiä. Kohdallani sitalopraamiperusteinen lääkitys aloitettiin uuden masennus- ja ahdistusjakson jälkeen kesällä 2008, jolloin olin tavattoman ahdistunut ja aivan hajalla. Oireet pahenivat ensin odotetusti, mikä tuntui todella kamalalta. Voihkin ääneen tuskasta, en voinut pidättää. Pian kuitenkin helpotti. Pitää kestää lääkityksen jälkeen pari viikkoa, ne voivat olla todella hankalia. Sen jälkeen olen syönyt joka aamu 20 mg Cipramilia tai Sepramia (rinnakkaisvalmiste) ja elämänlaatu on huippuhyvä. Suosittelen siis lämpimästi! 🙂
Hei!
Söin masennuslääkkeitä 7,5 vuotta. Se ei ollu päälääkkeeni, vaan toinen lääke. Maksimiannosta Sepramia eli 60mg/vrk, pakko-oireisiin ja ahdistukseen. Lopetin puolitoista kuukautta sitte lääkkeet kokonaan ja kyllä niistä paljon hyödyin. Pahin sivuvaikutus oli suun kuivuminen.
Tietenkin olen iloinen, etten masislääkkeitä enää tarvitse, mutta ilmana niitä en olisi selvinnyt, joten paikkansa ja aikansa niillä tosiaan oli. Ei ole mitää pahaa sanottavaa.
Eniten tietenkin olen terapiasta hyötynyt, mutta ilman lääkkeitä en olisi kyennyt kohtaamaan ja käsittelemään ongelmiani, koska oireet olivat niin rajut.
Hei!
Itse olen aloittanut sepram-lääkkeen viikko sitten. Lääkäri oli kirjoittamassa cipralexia tms. aluksi, mutta kirjoitti sitten suoraan edullisimman lääkkeen tuosta ryhmästä. Pääsyynä lääkehoidon aloittamiseen on PMS-oireet, mutta koska kärsin paniikkioireilusta, ahdistuksesta ja pakkoajatuksista varsinkin väsyneenä ja stressaantuneena, syön lääkettä kokoajan, enkä siis vain osaa kuusta.
Sivuoireet alkoivat melkein välittömästi kun olin ottanut lääkkeen. (Psykologista vaikutusta ehkä 🙂) Ensimmäinen päivä oli hankalin, paniikki aaltoili, olo oli kuin kevyesti huumattu, väsytti ja haukotutti, päätä särki, ruoka ei maistunut ja olo oli etova. Toisena päivänä oli hieman helpompaa ja neljäntenä päivänä sivuoireet olivat jo niin lievät, ettei niitä juurikaan ajatellut.
Kynnys lääkityksen aloittamiseen oli korkea, mutta nyt jo tuntuu, että jos tällä keinolla PMS-oireet lievittyy ja pääsen eroon paniikkioireilusta, oli ratkaisu täysin oikea!
Jos sivuoireet äityvät lähes sietämättömäksi, voidaan aluksi käyttää myös rauhoittavia, joten sivuoireiden pelossa ei kannata olla aloittamatta lääkitystä. 🙂
Minulle ei ollut Cipralexista apua. Useita muitakin lääkkeitä kokeiltiin, mutta aika monille olin allerginen. Tällä hetkellä syön Efexoria. Se on auttanut parhaiten. Tiedän kuitenkin monia,joita Cipralex ja Sepram on auttaneet ja myös sellasia,joille Efexor ei sovi... Eli se on aina yksilöllistä. Älä masennu, jos ensimmäinen lääke ei tehoa. Sopiva lääke löytyy kokeilemalla.
Itse söin juuri tuota Cipralexia (10 mg) vuoden verran vakavaan masennukseen. Jouduin akuutin psykiatrian osastolle itsetuhoisuuden ja sen semmoisen vuoksi ja siellä sitten aloitin kyseisen lääkkeen. Kyllähän minulle tuli aluksi niitä sivuoireita, masennus paheni ja siksi oli kai hyvä, että sain aloittaa ne suljetulla. Lisäksi minulla oli päänsärkyä sekä pahoinvointia, mutta aika vähän ja ihan vain kaksi ensimmäistä päivää.
Lopetin lääkkeiden syönnin vuoden vaihteessa, joten olen ollut "kuivilla" nyt kaksi kuukautta. Lopettaessa minulla ei ollut oikeastaan mitään oireita ja olen kokenut pärjääväni hyvin ilman lääkitystä, vaikka lopettaessani pelkäsin kovasti, miten tulisin reagoimaan. Samaan aikaan nimittäin muutin omilleni vieraasen suureen kaupunkiin, lopetin vanhassa työpaikassani ja jäin siis työttömäksi ja lopetin myös lähes puolentoista vuoden terapiasuhteen.
Olin päättänyt muuttaa ja siksi minun oli "pakko" lopettaa terapiani, koska terapeutti jäi vanhaan kotikuntaani. Lääkkeet halusin lopettaa, koska pelkäsin, että jos en lopeta niitä silloin, en uskalla lopettaa niitä ikinä. Mutta kyllä koen niiden auttaneen minua. Selvisin lääkityksen avulla yli pahimmasta ja jaksoin elää. Nyt asun uudessa asunnossa enkä ollut työttömänäkään kuin 10 päivää. 🙂 En olisi vuosi sitten uskonut ikinä olevani näin tyytyväinen itseeni ja elämääni. 🙂👍
Lääkitykselle on paikkansa ja aikansa ja on parempi aloittaa niiden syönti kuin odottaa jaksaako todella. Sain lääkkeitä lopettaessani tueksi Diapameja, jotta minulla olisi jokin keino, jolla säädellä ahdistustani. En tosin ole vielä syönyt yhtään pilleriä, mutta minulla ideana onkin ehkä enemmin se, että tiedän lääkkeen olevan olemassa ja tiedän, että minulla on tehokas keino, jolla helpottaa ahdistustani. Toivoisin kyllä pärjääväni ilman niitäkin.
Hei,
Itsellä on käytössä Cipralex + Risperdal.
Cipralexista pystyn sinulle kertomaan omasta kokemuksestani sen, että olen todella saanut apua ko. lääkkeestä. Mieliala on kohtuullinen (ja uskon, että mikäli elämässäni ei olisi erästä mielialaani negatiivisesti vaikuttavaa asiaa, voisin sanoa voivani mainiosti) eikä tähän pääsemiseen tarvinnut kestää järjettömiä sivuoireita. Pahoinvointia oli, mutta sitä en huomannut että olo olisi muuttunut mitenkään suuremmin sen ahdistuneemmaksi tai että mitään muutakaan sen suurempaa.
Eräässä lääkkeessä, jota kokeilin hetken aikaa - ja jonka nimeä en valitettavasti muista - etenkin tämä pahoinvointi oire oli itselle niin paljon vaikeampi, että jatkoin suosiolla Cipralexin käyttöä... Kyseessä kuitenkin kaikenkaikkiaan hyvä lääke, joka on auttanut todella auttanut minua. 🙂
Lääkkeen vaihtoakin harkitsin vain siksi, koska Cipralex on kohtuu kallis lääke ja alan olla aika persaukinen... Opiskelijalle kun ei sitä rahaa tule mistään...
olen käyttänyt noin6v sertralinia (halvempi versio zoloftista)
siis alkuun käytin zoloftia..
lopetin käytön vuosi sitten, ja aloin tunteakin jotain
lääke vei minut ns. tunteettomaksi..
aloin kokea eri hyvänolon tunteita...tosin itku herkyys palasi mutta ei nyt häiritsevästi kuitenkaan haittaa..itketään silloin kun itkettää eihän se niin vaarallista ole...
myös seksuaaliset haluni palasi lääkkeen lopetuksen myötä.
Kyllä lääkkeistä apua on silloin kun olo on pahimillaan....
mutta minulle myös tuli silloin kun aloitin sivuoireita muistelen että huono olo kesti viikon verran ainakin...teki pahaa ja olo oli kerrassaan kuvottava.mutta kun tiesi sen etukäteen ja että on ohi menevää kestihän sen...😉
Onkohan kenelläkään kokemusta lääkkeestä nimeltä Cymbalta, miten on toiminut.
Minä olen käyttänyt tätä nyt pari viikkoa, en huomanaa ainakaan vielä mitään vaikutusta kuin se että en oikein nuku, aiheuttaa siis unettomuutta,liian aikaisin heräämistä.
Kauankohan jaksan valvoa, vai pitäisiko jo kokeilla jotain muuta lääkettä.
Sertralinia olen käyttänyt aikaisemmin, muutaman vuoden, siitä ei oikein ollut apua masennukseen ja ahdistukseen.
On tämä rankkaa kun joutuu eri lääkkeitä kokeilemaan, aina on alkuoireet ja lopetusoireet, tässä sekoaa lopullisesti jos ei ole jo sekaisin.
Jos et pysty nukkumaan lääkkeen vuoksi, niin ota yhteyttä lääkäriisi tai hoitajaan. Kaksi viikkoa on jo aika pitkä aika valvoa. Itse masennukseen sillä ei vielä ole juurikaan vaikutusta.
Itse söin Cymbaltaa monta vuotta. Aloitusoireita minulla ei ollut, mutta vieroitusoireet kestivät pari kuukautta. Itse asiassa pikkuhiljaa käytön aikana tuli kyllä väsymystä ja verenpaineen nousua, joiden vuoksi lopetin.
Kiitän kaikkia kokemusten jakamisesta 🙂🌻 Ne ovat minulle arvokkaita kun mietin mitä teen. On tosiaan aikamoinen kynnys aloittaa masennuslääkkeen käyttäminen. Ehkä kuitenkin nyt uskallan sitä koettaa, kun tiedän muiden saaneen lääkkeistä apua. Hyvä tietää sekin, että voi joutua kokeilemaan useampaakin lääkettä ennenkuin löytyy sopiva.
Minulle on alkanut uusi elämä, kun olen aloittanut Cipramilin käytön. Paniikkihäiriö on poissa, samoin pakonomainen ikävien asioiden kelailu ja uskoisin että myös paranoiani väheni. En enää ajattele niin negatiivisesti muista ihmisistä.
Piti tosin mennä yksityiselle lääkärille, ennenkuin sain lääkityksen vaivaan. Kunnallisessa määräsivät vain psykoosilääkkeitä. Yksityinen lääkäri teki minulle yhden yksinkertaisen testin ja sanoi, että tulos on ilmiselvä: minulla on keskivaikea masennus. Lääkäri sanoi, että oli kuullut sen jo puheestani.
Ihmettelen vaan mikseivät kunnalliset lääkärit sitä tajunneet kaikkien niiden kymmenen vuoden aikana, joina siellä laukkasin?😯🗯️
Nyt joudun kuitenkin vaihtamaan Cipramilin Sepramiin, sillä hintaero on huima. Olen myös raskaana ja huolestuttaa miten Sepram sopii vauvalleni. Cipramil auttoi heti ensimmäisestä pilleristä lähtien. Hieman oli päänsärkyä ja huimausta mutta ei muuta. Apteekissa sanoivat, että Sepram on turvallinen myös vauvalle.
Olen niin innostunut voinnistani, että aion kirjoittaa aiheesta uuden kirjan, nyt kun viimein tiedän olevani masentunut. Sen työnimeksi tulee MS ja masennus tai MS ja mieli. Sairastan siis myös MS- tautia. Siihen usein liittyy myös masennus. Aiempi kirjani Kahden vuoden hiljaisuus on myynyt ihan kivasti ja sen innoittamana lähden uuteen kirjaprojektiin. Kahden vuoden hiljaisuus kertoo myös seksuaalisesta väkivallasta ja siitä selviämisestä.😭 Tämä tiedoksi muille raiskatuille.
Hei.
Minulla oli aiemmin Mirtazapiini mutta se teki minulle vapinaa ja vaihdettiin Seroquel Prolongiin. En osaa sanoa mitä apua siitä minulle on ollut. Sitä ennen oli kokeiltu pariakin muuta lääkettä, en muista mitä. Tekisi mieli lopettaa koko lääkitys nyt kun olen eläkkeellä ja vointini on tasainen tasaisen elämän vuoksi. Minulla ei pää kestä mitään suuria muutoksia. Kun vain kaikki menisi tasaiseen omaan tahtiinsa niin ok.
Hyvät kanssakulkijat kiitos kommenteistanne! Uskomatonta mutta totta: Kippari-Olga on alkanut varovasti herätä ihmeaineen ansiosta. 🙂👍
Se Cipralex sitten auttoi🙂 Nyt olen jo jonkin aikaa elänyt ilman lääkettä. Toivon etten enää koskaan tarvitse lääkitystä. Hyvä kuitenkin nyt tietää, että tehokasta lääkeapua on saatavilla. Itse en muuta hoitoa hakenutkaan, kun lääkitys riitti. Sivuvaikutuksia kyllä tuli, aika isojakin. Mutta silti se kannatti.
Toivottavasti te muutkin olette saaneet avun, lääkkeistä tai muusta, mikä itse kullekin sopii🙂🌻
Itselläni on pariin kertaan Cipralexia kokeiltu. Ekalla kerralla en huomannut juurikaan muutosta, toisella kerralla jätin kesken koska en alkanut enää käymään läpi niitä alun haittavaikutuksia eli esim. ahdistuneisuuden pahenemista. Ihan mukava toisaalta lukea että ihmisillä ovat lääkitykset toimineet. Omalla kohdallani on kokeiltu varmaan toista kymmentä mielialalääkettä läpi ja kymmenen vuoden avohoitokäyntien aikana olen vasta nyt pääsemässä psykoterapiaan. Itselläni tulee medikalisaatio katkeruuden muodossa korvista, sormista ja koko sielustani pihalle. 😝
Omalla kohdallani epätyydyttävä elämä ja huonot ihmissuhteet eivät liiemmin ole pillereillä parantuneet, vaikkakin ovat katsoakseni olleet ja ovat edelleenkin merkittävimmät mekanismit oman masentuneisuuteni muodostumisessa. Itse en viitsi edes aloittaa tyypillistä mantraa että jokaiselle löytyy yksilöllinen sopiva lääkitys, koska en näe mitään tarvetta puolustella psykiatreja ja lääketeollisuutta.
Mainittakoon kuitenkin vielä loppuun, että tarkoitukseni ei ole viitata henkilökohtaisesti täällä kenenkään viestiin tai loukata ketään omilla näkemyksilläni. Tämä ihan sen takia että toisinaan ilmaisutapani melko kärkevä.