Kokemuksia koulu/työpaikka kiusaamisesta

Moi, kokemuksia on molemmista. On hyvä jakaa kokemuksia.
Kokemukseni mukaan siihen ei puututa, ja jos puututaan niin taitamattomasti.
Lopulta uhria syyllistetään kaikesta ja opettaja/pomo kaveeraa kiusaajien kanssa.

Sitten kun kiusattu masentuu niin apua ei aina ole saatavissa.

Jos haluaa laadukkaampaa apua eli yksityiseen terapiaan niin itse saa maksaa viulut, vaikka on vaan kiusaamisen uhri.

Kiusaaminen helpolla vaikeuttaa koko elämän sosiaalisia suhteita.

Yläkouluikåiset vähintään tietää tasan tarkkaan mitä tekee ku kiusaa. Se ei ole vahinko.

Noin se juuri menee. Kukaan ei myönnä eikä kiellä, koska pelkää itse joutuvansa samaan tilanteeseen. Mua kiusattiin aikoinaan hyvin todennäköisesti siksi , että perheelläni meni hyvin taloudellisesti. Kiusaaminen voi laukaista syömishäiriön yms. Kiusaaja voi usein olla tosi kateellinen kiusatulle ja vetää mukaan kiusaamiseen. Muistan vieläkin kateelliset katseet koulustamme. Katsoin vähän aikaa sitten ruotsalaisen tv-ohjelman, jossa eräs mies toimi yrittäjänä, koska kiusaaminen oli jättänyt häneen sellaisen trauman, että hän ei kyennyt työskentelemään muuten. Hän sanoi fiksusti, että kiusaaja lähtee eteenpäin, mutta kiusattu jää usein kokemukseensa kiinni. Näinhän se juuri on.

Joo tästä asiasta on kokemusta, mutta hieman erilaiselta kantilta.

En oo ikinä ollut kiusaaja tai mua ei kiusannu kukaan oppilas. Mun helvetti tuli ihan opettajista. Ihan ala-asteelta aina siihen asti kun lopetin amiksen. Eli koulu alko 6-vuotiaana ja amis päätty hmmm....(olin välillä töissä)noh 2011.
Oon nyt 33-vuotias.

Ekana ja tokana kouluvuonna sain olla rauhassa. Mulla on todettu adhd ja oppimisvaikeuksia, luetun ymmärtämisen vaikeus jne. 90-luvun alussa ei kauheasti noista tiedetty niin kuin nykyään. Mutta uskomatonta että aikuiset ihmiset kiusaa lasta ja suojelee toinen toisiaan.
Vielä karseampaa se on kun amiksessa luulet että nyt ollaan kaikki aikuisia. Joopa joo.

Tässä esim.mitä opettajat mulle sanonu: Susta ei koskaan tule mitään ja huudettiin luokan eessä amiksessa: Oot ihan vitun tyhmä.
Laiska, luuseri, saamaton, huono, surkea, häirikkö, paskapää...jne jne.

Kaikki oli tossa mukana. Opettajat, terkkari, opo , kuraattori.
Kaikilla asteilla sama juttu.
Opiskelu paikasta mut pakotettiin eroamaan. Ei päästetty luokasta ulos ennen kuin allekirjoitin eropaperit. Siellä mukana oli mm.psykologi, terkkari, kaikki opettajat.

Meidän oli pitäny opon kanssa tavata kahdestaan, että juteltais siitä jos pidän koulusta hiukan taukoa kun sairastuin. Se oli kutsunu just noi kaikki paikan päälle ilman mun lupaa. Istuttivat mut pöydän päätyyn ja haukkuminen alkoi ja pois en tosiaan päässy ennen kuin allekirjoitin paperin.

Työpaikka kiusaamisia ollut myös muutama: Ei ole puhuttu mulle, hiljennytään kun tuun taukohuoneeseen, ollaan kateellisia kun teenkin jonkun jutun paremmin kuin he, syytetään lääkevarkauksista. Missä vaiheessa mulla kilahti ja lähdin menemään. Yhdessä siellä tutkivat mun lokeroa että löytyykö niitä varastettuja lääkkeitä!!

Toisessa paikassa olin työharjoittelussa vammaiskodissa. Paikalla oli myös yks tyyppi mun luokalta. Noh mua ja sitä verrattiin koko ajan. Kato kun Sari(keksitty nimi) osaa tänkin paremmin kun sä, ei huvittais antaa sulle mitään numeroa kun et mitään osaa, toisin kuin meidän Sari tässä. Sari on täydellinen. Sinä paska.

Ja vaikka kuinka vuosia oon taistellu ja tapellu oikeuksistani tulla kohdelluksi normaalina ihmisenä niin ei vaan onnistunu.
Vanhemmat teki kyllä kaikkensa mun puolesta kun olin lapsi. Sitten lakkasin kertomasta heille kun huomasin ettei mikään auta.

Uskomatonta miten aikuiset ihmiset voi käyttäytyä kun pikku kakarat!! Lapsellista touhua!!

Voin sanoa että katkeruus ja viha on ton takia mun seurana ollu jo vuosia ja terapiassa yritän siitä eroon.
Mutta kun kiusattu 20 vuotta, niin ei oo helppoa.

Aina puhutaan vaan siitä kun oppilaat kiusaa, koska oikeasti puhuttais siitä että sitä tekee myös opettajat ja ovat todella brutaaleja.
Mulla ei ole mitään hyvää sanottavaa opettajista ja en kunnioita yhtäkään heistä millään tavalla. Valitettavasti. Vihaan heitä.

Olin hakemassa ihan avoimeen yliopistoon yhdelle kurssille ja kyselin etukäteen kaikkea ja mainitsin oppimisv. noh eikö hän sieltäkin tullu. Tuskin sä täällä tulet pärjäämään. Aha...olipa ylläri!

Jos kerrot vaikeuksista joudut ongelmiin, jos et kerro joudut ongelmiin.

Yks asia on kuitenkin varma. En enää ikinä aio luoda katsettakaan yhteenkään kouluun. En koskaan enää astu niihin sisälle. Eikä kyllä perhana huvitakkaan.
Mitä kauempana oon sitä parempi.
Ei tarvi ihmetellä että vihannu koulua aina.

Olin alaasteella koulukiusattu, kaverit vietiin. Harvemmin siitä tulee puhuttua. Ei ollut oikein koskaan ketään kaveria retkillä ja aina olin viimeisten joukosssa kun piti valita pari/ryhmä.
Nykyään puhutaan aika paljon koulukiusaamisesta ja sen lopettamisesta. Tai ainakin tuntuu että uutiset ja lehdet ovat toisinaan täynnä sitä. Ja on kaikenlaisia kampanjoita sitä vastaan. 🙂

Axuli83,
Inhoon just tollasta että juttelu opon kanssa muuttuukin kouluviranomaisten haukkumistilaisuudeksi ja pakotetaan allekirjoittamaan eropaperit koulusta.
Sama kuin hoitokeskustelu muuttuu hoitokokoukseksi ja vastapuolella on täysi miehitys.

Aikamoista vallankäyttöä! Ja vielä vähän sillai salassa, vaivihkaa.

Mun kiusaaminen oli kanssa sellaista julminta älykkäiden ihmisten kiusaamista, jota ei voi millään todistaa. Suljettiin joukosta ulos, kavereita varastettiin yms. Sosiaalinen sääntö meni niin, että mun kaveri ei saanut olla. Ei valittu esim. liikuntajoukkueeseen, vaikka harrastin telinevoimistelua.
Mulla oli sellainen ajatus 15 -vuotiaana, että mitä laihempi olen sitä suositumpi musta tulee. Eli sairastuin syömishäiriöön n. 15 -vuotiaana osittain sosiaalisista syistä. Terapeuttini sanoi, että kyllä mä olisin saanut kavereita heistä, mutta tiedän tänä päivänä, että en olisi saanut. Näin itseni lihavana vaikka olin tosi laiha. Siihen aikaan ei kuitenkaan syömishäiriöitä osattu kunnolla hoitaa, vaan oli vain punnituksia yms. Nykyään syön kunnolla, enkä koskaan enää haluaisi painaa liian vähän. On olemassa asioita joista ei koskaan toivu, ja kiusaaminen jättää aina jälkensä, kuten tämä ruotsalainen yrittäjä totesi. Syömishäiriöissäkin ratkaisee minusta lopulta se, että eliminoi elämästään ne tekijät, jotka laukaisevat reaktion olla liian laiha. Onneksi en ollut noina aikoina täysin ilma kavereita, vaan niitä oli joitain koulun ulkopuolella. Minulla tämä kaikki kääntyi niin, että vain suoritin ja suoritin, koska päätin vain suorittaa kouluni heidän takiaan hyvin loppuun.

Kokemusta kummastakin. Ala-asteikäisenä olin kiusattu ja jatkui sitä myöhemminkin. Työpaikkakiusaaminen taas oli aivan toinen juttu. Erittäin mielekäs työpaikka muuttui aikoinaan helvetiksi uuden esimiehen myötä, jolla jostain syystä oli jotain minua vastaan ja sama jatkuu edelleen tiettyjä muita työntekijöitä kohtaan mitä olen myöhemmin kuullut. Erittäin vaikea ihminen jonka mielipiteitä kohtaan ei saanut olla toista mieltä ja jolle ei sanottu ei vaikka olisi työturvallisuus ollut vaarassa. Olin kuukauden pari sairaslomalla pelkästään ahdistuksesta ja työterveydelle koitin asiasta kertoa, mutta tietenkin juuri näissä tilanteissa hän osasi olla sitten niinkuin ei mitään kun asiaa yritettiin selvittää. Lopulta sain työpaikkaa vaihdettua ennekuin minut olisi saatu savutettua muilla keinoilla ulos tai palamaan loppuun. Tiedänpä tuon kokemuksen jälkeen millainen on narsistinen ihminen esimiehen roolissa.

Peilissä vain väljä heijastus,
ihmisestä, ennen niin hymyilevästä.

Tahtomattaan jalustalle nostettiin,
ja sieltä aikanaan alas pudotettiin.

Ei opettajat tienneet kuinka huomaamatta,
voi pilkkaa tehdä toisista,
vaikka yhteisen laulun muodossa
tiettyjä sanoja painottamalla.
Eräs oppilaista itki hiljaa,
on mun paha täällä olla.

Niitä ihmisiä kun joskus näkee
niin vaikea kuvailla mitä sisinpäni silloin tuntee
kun veriset haavat taas aukee.

Yksinäisin tunne ikinä on miettiä
jaksanko huomista ees kohdata saati menneisyyttä vielä setviä.

Taistelen tälläkin hetkellä
kertoakseni itselleni
kaikella lämmöllä
oot rakkauden arvoinen, ainutlaatuinen elämäni.

Vaikkei mua silloin omana itsenäni hyväksytty,
oon nyt vahvempi koska ei mun elämä siihen päättyny.

Voimia kaikille <3

Itse olen myös joutunut kiusatuksi nuoruudessani joka on oikeastaan vaikuttanut elämääni aina tähän päivään asti. Olen saanut ns. "vanhan koulukunnan" kasvatuksen johtuen siitä että olin tietämättäni Saatanallisen (henkisen) hyväksikäytön uhri. Tätä ei ole helppoa selittää asiaan perehtymättömille, eli ihmisille jotkä eivät ole koskaan tutkineet tai olleet tekemisissä yliluonnollisten asioiden kanssa mutta ainoa keino päästä kiusaamisesta todella on Jeesus. En voi paljastaa kaikkea, mutta sen voin kertoa että ilman Jeesusta ei saa armoa. Jos olette joskus kuulleet tai lukeneet raamatun kertomuksia lapsena tai teille on kerrottu Jumalasta ja olette uskoneet siihen, olette tavallaan "lain orjuudessa" eli jatkuvan vihan alaisuudessa. Saatana on todellinen kiusaaja/syyttäjä/vastustaja ja posessio (eli kiusaajienne asenne teihin) on myös todellista (älkää kuitenkaan tuomitko ketään kyse ei ole ihmisten henk. kohtaisista mielipiteistä). Jeesus on VAPAHTAJA!

Koulu/työpaikkakiusaamisella, juutalaisten vainolla (eli n. 6 miljoonan juutalaisen hävittämisellä maan päältä), kommunismiaatteella ("uskonto on oopiumia kansalle" jolloin kirkon varat otettiin valtion haltuun, uskonnot kiellettiin lailla ja ihmiset indoktrinoitiin käytännössä keskiaikaiseen maaorjuuteen) ja esim. tällä hetkellä käytävällä sodalla Islamistisia valtioita vastaan on todellinen syy yhteys.
Myös ristiretket kuuluvat samaan kategoriaan.

Suosittelen lukemaan raamatun aloittaen nimenonmaan Uudesta testamentista ja pyytämään apua Jeesukselta (ei Jumalalta ero on pieni mutta *äärimmäisen* tärkeä). Vanhan testamentin lait on kumottu naulitsemalla ne ristiin. Älkää myöskään omaksuko kiusaajienne mahdollista ylimielistä asennetta ja sivuuttako tätä viestiä turhaan (muuten ette koskaan voi saada apua ongelmiinne ettekä myöskään ikuista elämää).

Tällä hetkellä suurin ongelma esim. suomen kirkoissa on tavallaan kaksi eri näkemystä, toiset uskovat Jumalaan mutta eivät valitettavasti tajua eroa vaan olettavat Jeesuksen olevan ainoastaan ns. "profeetta" (koska heillä ei itsellään ei ole käytännön kokemusta asioista) ja rukoilevat ainoastaan Jumalaa.

Taistelu ihmisten sieluista on todellista ja Saatana pyrkii salaamaan tämän tiedon toivoen ihmisten rukoilevan ainoastaan Jumalaa. Saatanakin tunnustaa Jumalan. Maailman tosiasiallinen hallitsija on kuitenkin nimenomaan Jeesus jota Saatana ei vaan tunnusta eikä haluakaan tunnustaa..

Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: "Jeesus Kristus on Herra."

En tiedä johtuuko kiusaamisesta. Mutta ulkopuolinen olo läheistenkin kanssa. Että ei oikein tykätä niin kuin muista läheisistä. Minusta se on surullista.
Olen luullut eläväni oikein.
Aina joku tietää paremmin miten tulisi olla ja elää. Kelpaan toisaalta aina kuuntelijaksi. Petyn usein.

Itselläni kiusaaminen oli myös sellaista että takana päin juoruiltiin ja päälle päin näyteltiin hyvää. Sen takia oikeita kavereita ei olekaan ollut ja se harmittaa koko ajan.

Kiitos tähän asti jo vastanneille. 🙂

Kiusaaminen voi jättää todella pahoja arpia, jotka vaikuttavat vielä aikuisiälläkin. Täällä on rohkeita ihmisiä, jotka oman tarinansa/kokemuksensa jakamalla auttavat muita ja toivottavasti myös sitä tärkeintä eli itseään. <3

Masennus, ahdistuneisuus, syömishäiriö.. lista on pitkä mitä kiusaaminen voi aiheuttaakaan. Televisiosta tulee ajoittain dokumentteja aiheesta, jotka todella pysäyttävät miettimään miten toinen ihminen voi olla toiselle ihmiselle niin paha. Emmekö olekaan täällä, tässä maailmassa tukemassa toinen toisiamme? Auttamassa?

Osa teistäkin on jäänyt asian kanssa yksin. Tai sitten kiusatusta on tehty jotenkin se syypää koko tilanteeseen. Olen pahoillani teidän puolesta, että olette joutuneet tällaista kestämään. Toivottavasti tämä eri sairauksien tietoisuuden lisääntyminen auttaisi myös ihmisiä ymmärtämään paremmin toisiaan.

Voin kertoa tässä, että olen itse aikanaan kiusannut ja joutunut kiusatuksi.
Minä tönin erästä naapurustossa asunutta nuorempaa tyttöä. Ja syy siihen oli maailman
typerin, en vain pitänyt hänestä kun hän hakeutui aina minun "jengini" seuraan. Muutkin tönivät sitten häntä. Voin vain nyt myöhemmin sanoa, että olen pahoillani. En toivo mitään muuta enemmän kuin sitä että tuo tyttö on tänä päivänä onnellinen. En voi tekoani enää poistaa, mutta jos jotain voisin muuttaa menneisyydessäni niin palaisin tuohon hetkeen ja pitäisin huolen siitä ettei sitä tyttöä töni kukaan.

Tuon tekstin jälkeen on vaikea kirjoittaa enää mitään siitä miten minua syrjittiin.
Naamalle sylkemistä, juoruilua.. Kaikenlaista.
Olin aikoinaan typerä kun itse kiusasin. Sillä myöhemmin sain kokea miltä tuosta tytöstä mahtoi tuntua.

No ehkäpä tämän kaiken jälkeen voin vain sanoa, että itseäni en olisi koskaan saanut muuttaa vain siksi että sovin paremmin joukkoon. Muiden miellyttäminen oman itsensä kustannuksella voi olla vaarallista.

Yksi kysymys tähän loppuun vielä, mitä apua/tukea te olisitte kaivanneet kun jouduitte kiusatuksi?

Kaikesta huolimatta hyvää viikon alkua kaikille. 🙂

Luulen että olisin kaivannut enemmän myötätuntoisempaa suhtautumista sen sijaan kun itseäni syyllistettiin siitä etten ollut kovin aktiivinen luokassa ja jäin sen takia yksin. Olen käynyt koulukuraattorillakin yläasteella mutta ei siitä paljon hyötyä ollut.

Ennen kuin kiusattu sanoo kiusaamisesta niin opettajien jne täytyy olla jo lopettanut se kiusaaminen. Tulee olla tiukka linja ja lopettaa se. Moni opettaja on hiljainen hyväksyjä.
Koska luokalla kaikki yleensä tietää kuka on kiusaaja jota tulee mielistellä ja kuka on kiusattu, jota tulee inhota.

Eikä rehtorin pidä velttoilla vaikka kiusatun perhe olisi alemmasta sosiaaliluokasta ja kiusaajan ylemmästä. Se ei ole syy olla tekemättä töitään.

Kiusaajan/kiusaajien täytyy vaihtaa koulua tai mennä tarkkikselle. Ei kiusatun. Kiusaajan täytyy mennä perheineen hoitoon.Se on ainut mikä auttaa.

Itsellä kokemusta sekä koulukiusaamisesta että työpaikkakiusaamisesta. Koulussa se kiusaaminen alkoi sillä että jätettiin ulkopuoliseksi kaikesta. Liikuntatunnilla olin aina se viimeinen joka valittiin joukkueeseen. Aina olin se huonoin kaikessa. Vetäydyin omiin oloihini enkä edes hakeutunut muiden seuraan. Opin selviämään omillani sekä koulussa että kotona. Opettajakin oli tässä kiusaamisessa mukana. Aliarvioi ja uhkasi laittaa apuluokalle, kun en kertotaulua oppinut.
Työpaikoilla kiusaaminen on ollut lähinnä henkistä väkivaltaa. Seläntakana pahan puhumista ja ilkeitä katseita. Eräässä työpaikassa oli henkilö joka harrasti henkistä väkivaltaa ihan johtajan tukemana. kun hän oli tauottaja jätti tietyt henkilöt päästämättä tauolle yms. Muissa paikoissa on ollut kiusaaminen lähinnä sellaista ettei tervehditä eikä jutella. Käsitellään ihmisiä kuin ilmaa.
Joskus olen joutunut hakemaan sairaslomaa kun en ole pystynyt mennä töihin. Tietysti olen keksinyt jonkun fyysisen vaivan ja niitähän aina löytyy.