Kaikenlaista meditaatiota ja hörhöilyn vaarallisuus?
Minua kiinnostaisi lukea kokemuksianne meditaatiosta ja muista henkimaailman asioista.
Voiko sellainen mielestänne olla vaarallista herkälle ihmiselle?
Minä sivuaineena opiskelen muinaisuskontoja ja lappalaisena minua eniten kiinnostaa shamanismi.
”Shamanistinen maailmankuva jakautuu aliseen, keskiseen ja yliseen. Shamaani tekee matkan näihin tavatakseen henkiauttajansa, joka opastaa häntä tehtävässään. Matka tehdään useimmiten rummutuksen, tanssin tai laulun avulla. Shamaanilla voi olla useita henkiauttajia. Usein ne näyttäytyvät voimaeläimen tai ihmisen hahmossa, sen mukaan mikä on shamaanin tehtävä.
Käsitys kaiken elollisen yhteydestä toisiinsa on keskeistä shamanismille. Se on henkistä ekologiaa, joka perustuu kaiken elämän kunnioittamiseen ja tasapainoon pyrkimiseen.”
shamaniseuran sivuilta.
Minä en ole vielä koskaan käynyt missään noista maailmoissa mutta minua varoitellaan usein, etten voi harrastaa shamanismia muuten kuin lukemalla ja tutkimalla asiaa. Eivät kuitenkaan osaa sanoa mitä minulle tapahtuisi.
Kuitenkin samat henkilöt kuskaavat minua vuosikausia terapiaan ja lukevat minulle Raamatun lauseita.
Miksi joku henkimaailman asia on vaarallinen ja joku toinen ei ole?
Sinun kirjoituksesi TS.. on todella hieno, jotain tuollaista kai haenkin. Tai en tiedä mitä haen.
Luen kirjotuksesi varmaan aika monesti ja sitten ehkä siihen jotain vastaa, vielä en osaa.
Minulla on menossa opiskelussa nyt intiaaniuskonto ja se taitaa minut sotkea täysin.
Hienoja mietteitä olen jo löytänyt
Osoita kunnioitusta jokaiselle mutta älä nöyristele ketään,
Kun aamulla nouset, kiitä valosta, elämästä ja voimasta. Jos et näe mitään syytä kiittää, olet itse vastuusta tunteestasi.
Jos otat jotain Maan antimia, anna vastavuoroisesti jotain takaisin.
Toivottavasti en matkallani ihan heti kohtaa intiaania, tuossa shamaanissa ja Jumalassa on jo tarpeeksi.
Meditaatiotakin on niin paljon eri suuntauksissa... Itse teen parhaillaan täysin 'maallista' modernin meditaation kymmenen päivän kokeilua, jossa vain annetaan mielen vapautua suorittamisesta ja kiinnitetään huomio tähän hetkeen tulevaisuuden tai menneisyyden sijasta. Tuntuu hyvältä. Sen sijaan jokin transsendentaalinen mietiskely ei ainakaan tällä erää edes kiinnosta.
Mindfulnessilla ja sen 'maallisilla' meditaatioharjoituksillahan on vähän yhteneväistä taustaa zen-buddhalaisuudessa (joka ei myöskään varsinaisesti uskonto ole), mutta mindfulness perustuu kuitenkin tutkimustietoon psyyken toiminnasta. Itselleni se tuntuu ainakin tällä hetkellä parhaalta tavalta tyynnyttää mieltä ja löytää uudenlaista ilmavuutta pään sisälle.
Muistan kuinka silloin kun raitistuin, siis lopetin juomisen, niin hain kaikenlaista apua vaikka mistä, ja ne olivatkin tarpeen. Vahinko tapahtui siinä, että menin puhumaan väärille ihmisille niistä asioista, liikaa innostuneena tietenkin. Sain "hörhön" maineen aika äkkiä, "nyt se ei enää juo mutta luuhaa kaikenlaista muuta huuhaata", siskoni oli vihainen kun puhuin henkisistä asioista, itsensä tutkimisesta, "mitä sinä aina tuommoisia puhut, ei nuita jaksa kukaan kuulla!", hän huusi. Tottakai loukkaannuin ja aloin myös hävetä, en kehdannut enää puhua kelleen mitään. Vain ainoastaan varmasti samankaltaisille ja siinäkin tuli näkemyseroja, kun olin tullut uskoon ja uskovaiset ei aina hyväksy kaikkea. piti alkaa miettimään kenelle mitäkin puhuu.
Nyt naurattaa kuinka olin häpeissäni myös siitä että sain apua omiin ongelmiini, en niistäkään saanut vapaasti puhua pelkämättä että torjuttaisiin. Opin olemaan aikalailla hiljaa omista asioistani, sanoin vain jos kysyttiin jotain. Täällä "tuntemattomana" on helpompi kertoa mistä saa apua.
Yksi terapeuttikin kielsi minua menemästä Rosen-terapiaan eli hierontaan, ehkä hän arveli että olen niin herkkä että menen sekaisin kaikenlaisista terapiajutuista. Kyllähän sitä saakin olla varovainen, ettei ala liikaa innostumaan jostain.