Ikäero parisuhteessa
Eilen tuli taas paskaa niskaan töissä tuutin täydeltä kun alkoi kahvipöytäkeskustelu ikäerosta. No aluksi kuuntelin sitä niinku niiden muitakin juttuja sillai huumorimielellä että ihan hauskaa juttua joo, mutta kun jutut alkoivat mennä siihen suuntaan että alettiin kysellä että kuinka paljon ikäero kenelläkin on miehensä kanssa asiat muuttuivat. No useimmilla oli tietysti ikäero se yksi tai kaksi vuotta, yhdellä kuusi jne. No sitten yksi kysyi minulta että montako vuotta minun ja mieheni ikäero on vaikka kyllä sen kaikki tietävät, kun mieheni on samassa työpaikassa. Ajattelematta sitten sanoin totuuden eli 14 vuotta. No siitäkö riemu alkoi. Kaikki alkoivat ihmetellä ja naureskella että mitä sitten teet kun mies jää eläkkeelle jne. Alatko sen omaishoitajaksi yms. Vielä verrattiin johonkin aasialaisiin ja venäläisiin naisiin yms. Siinä vaiheessa kyllä alkoi kyllästyttää ja melkein lähdin kesken päivän kotiin. Ei työkaverit edes tajunneet kuinka loukkasivat puheillaan. Sitten yksi tuli selittämään että eihän edes ajattele tuollaisia asioita. Yritti varmaan jotenkin lohduttaa tai jotain.
Tästä lähtien kyllä vältän työkavereiden seuraa etten joudu toista kertaa samaan tilanteeseen. On inhottavaa olla naurun alaisena omien työkavereiden taholta. Onneksi minulla on töissä pari hyvää kaveria jotka eivät kuitenkaan naura minulle.
Onkohan muilla samankaltaisia kokemuksia? Kuinka olette selviytyneet niistä? Itse jouduin hakemaan sairaslomaa, koska en pysty menemään töihin.
Itselläni on ikäeroa mieheeni 6 vuotta, mikä oli paljon seurustelumme alkaessa. Miestäni kutsuttiin kiusoitellen kehdonryöstäjäksi, mutta minua helpotti paljon kun tajusin, ettei kukaan oikeasti ajattele niin. Epävarmuuteni asian suhteen taisi olla lähinnä sitä, että olin itse epävarma tulevaisuudesta.
Jos ikäero olisi noin suuri ja minulta tivattaisiin jotain omaishoitajajuttuja, vastaisin että totta kai ryhtyisin mieheni omaishoitajaksi tarpeen vaatiessa, koska rakastan häntä. Eläkkeelle jäämisestä, isäni jäi eläkkeelle 10 vuotta äitiäni ennen ja eläköityessään alkoi huolehtimaan lähes yksin kodista ja kissoista ja tekemään aamupalaa töihin lähtevälle äidilleni. Ei mikään hirveän pahan kuuloinen vaihtoehto, vai mitä?
Olisit vain tokassut, että nain miehen enkä poikasta!
Kukaan ei takaa, kumpiko teistä ensimmäisenä sairastuu hoidettavaan kuntoon.
Jotenkin ei tunnu aikuisten ihmisten puheilta.
Nokka pystyyn ja ylväästi töihin, muuten voivat kuvitella, että häpeät!
Kiitos kannustavista vastauksistanne!
En todellakaan häpeä suhdettani mieheni kanssa, mutta vähättelevät ja pilkkaavat puheet loukkaavat.
Omasta mielestäni mieheni on kuitenkin ihan hyvässä kunnossa ja varmasti jää eläkkeellekin ihan hyväkuntoisena. Itsestä tuntuu joskus että olen pian huonommassa kunnossa, jos jatkan nykyisessä työssäni.
Onpa tyhmiä työkavereita! Ei sinun tarvitse heille mitenkään perustella puoiison valintaasi, asia ei kuulu heille. Kunpa jaksaisit olla välittämättä moisista tyypeistä! Omaa epävarmuuttaan varmaan peittelevät toista raukkamaisesti kiusaamalla.
No tuolla työpaikalla on tietyt tyypit jotka nauravat toisille seläntakana ja joskus edessäpäinkin. Heille tulee siitä ilmeisesti jotenkin sellainen olo että ovat itse parempia kuin muut. Jatkuvasti nälvitään esim. joidenkin ulkonäköä, ylipainoa yms.
Pitäsi vaan opetella olemaan niin ettei välitä puheista. Tästä lähtien kyllä olenkin niin etten puhu mistään yksityisasioista ainakaan tietyille ihmisille. Onneks siellä on kaksi sellasta työkaveria jotka eivät puhu pahaa toisista ja heille voi puhua kaikista asioista ilman että nauravat tai kertovat toisille.
Kaikki he, jotka väheksyvät tai pilkkaavat parisuhdettanne ovat loppujen lopuksi vain kateellisia siulle, että olet löytänyt rakkaan elämääsi. Heidän ilkeät sanansa on hyvä yrittää ohittaa siten, että toisesta korvasta sisään ja toisesta heti ulos. Vaikeaahan tuo välillä on. Toivottavasti yhteinen onnenne kestää vielä pitkään. (: