Ihmissuhdesotkuja, itsetuhoisia ajatuksia ja ajoittaisia painajaisia
Mistähän osaisin aloittaa? Tuntuu, että on niin paljon asioita, jotka vaikuttavat mielialaani nykyään. Toisaalta nämä ovat pieniä murheita, mutta yhdessä ne muodostavat sisälleni suuren möykyn, jonka haluan saada pois.
Jos kertoisin ensinnäkin siitä, miten olen menettämässä ystäviä ja pelkään siten jääväni yksin. Yhden baari-illan aikana ystävälläni ja minulla tuli kova riita, jonka seurauksena emme ole puhuneet kolmeen viikkoon mitään. Tilanteen tekee vaikeaksi se, että kolmas ystävämme on joutunut välikäteen tässä riidassa ja pelkään, että hänkin hylkää minut, jos tämä toinen ystävä onnistuu manipuloimaan hänet puolelleen. Minulla ei siis tosiaan heidän kahden lisäksi oikein ole kunnollisia ystäviä ja kavereita vaan enimmäkseen joitain hyvän päivän tuttuja. Riidasta vielä sen verran, että pyysin omasta puolestani anteeksi ja olin valmis sopuun. Tämä ystäväni ei ja hän syyttää yhä minua riidasta, vaikkei se edes pidä paikkansa. Tilanne on siis kaikin puolin vaikea.
Olen ennen tätä riitaa ollut jo pitemmän aikaan väsynyt, hieman alakuloinen ja näen toisinaan painajaisia. Muutenkin reagoin fyysisesti pahaan oloon: särkyjen pahentuminen, univaikeudet ja ruokahaluttomuus ovat usein ollut seurausta jostain mieltä painavasta asiasta. En koe opiskelevani oikeaa alaa, koen kuuluvani jonnekin muualle. Tämä riita laukaisi pahan reaktion minussa ja ajoittain olen ajatellut itsemurhaakin. Mietin vain välillä, että mitä hyötyä minusta on, kun tuhoan välit ystävienikin kanssa. Pahin aiheuttaja oireille on alkoholi, josta haluaisinkin päästä eroon. Mitä hyötyä on aineesta, joka tuhoaa ihmissuhteita ja aiheuttaa masennusta? En vain koe saavani tukea tässä asiassa, koska ympäristön painostus on kova. Eli ystäväpiirissä tavallaan kuuluu juoda. Jos siis lopettaisin juomisen, niin silloin varsinkin jäisin yksin. Eli tämä asia muodostaa eräänlaisen noidankehän.
Tämä tilanne on rankka myös miehelleni. Olemme seurustelleet pian vuoden ja hän on joutunut sivusta seuraamaan ajoittaisia masennuskausiani. Olen myös todella mustasukkainen, mutta en enää niin pahasti, mitä seurustelun alkuaikoina. Pystyn luottamaan häneen. Toisinaan vain pienetkin seikat saavat mustasukkaisuuden laukeamaan. Muuten koen, että meillä menee hyvin. Pystymme puhumaan toisillemme ja olemme rehellisiä. Koenkin, että mieheni on tärkein ystäväni ja tukeni, ilman häntä tuskin jaksaisin.
Teksti on sekavaa, niin kuin ovat ajatuksenikin. En vain oikein tiedä mitä tekisin. Koen olevani hukassa. Koen että menetän ystäväni. Pelkään, ettei rakkaani jaksa pysyä tukenani vaikeina aikoina. Perhettäni en halua satuttaa ajatuksillani. Siksi halusinkin kirjoittaa tänne. Kertokaa, mitä voin tehdä 😑❓
Tähän ei nyt kukaan ole kirjoittanut mutta haluan vielä kertoa asiasta, joka vaivaa.
Kärsin siis noista fyysisistä reaktioista, erityisesti pahoista mahaoireista. Tämä aiheuttaa noidankehän: kun olen allapäin ja ahdistunut, mahaoireet ilmaantuvat. Kun taas mahaoireet ilmaantuvat, en voi käydä oikein missään ja jään ulkopuolelle. Tämä taas aiheuttaa lisää masennusta. En nyt sitten oikein tiedä, pitäisikö hoitaa ensin henkistä puolta vai fyysisiä oireita? Liikuntaa harrastan säännöllisesti, ruokavaliota olen muuttanut ja muutenkin pyrkinyt hyviin elämäntapoihin. Tämä ei vain aina riitä, kun mielen päällä on huolia. Haluaisin vain pystyä elämään normaalia elämää, matkustaa jne. Kai tämä on liikaa pyydetty😞
Hei TuonenJoutsen!
Olisiko sinulla mahdollista mennä juttelemaan jollekin psykiatrian terveyden ammattilaiselle? Ajatus voi tuntua pelottavalta, mutta ei sitä ole. Lähes joka ihmiselle tulee elämässä asioita joista olisi hyvä puhua ja ammattilaisilla on vaitiolo velvollisuus ja ymmärrystä.
🙂👍
Hei
Oletko kiinnostunut oman terveyden edistämiseen liittyvästä kirjallisuudesta? Sieltä olen ainakin itse löytänyt paljon apua 🙂
Pidäthän huolta kalleimmasta aarteestasi kun sinulla on paha olla. AITOA välittämistä on hankala löytää jos miehesi saa sinusta tarpeeksi.
"Pimeässä yössä kiillät kultaa
Sun rakkauttesi maani saartaa
Rubiinikuori ja viha väistää
Säteilee surun pois meistä
Sä pidät musta huolta
Ja me ei olla niin kuin muut
Jos taivas vuotaa
Sen haava umpeen suudellaan
Me ei olla niin kuin muut
Kun kauas juostaan
Mä pidän sun kädestä kiinni
En päästä irti
"
- Chisu - Muut
Hei!
Kiitos vastanneille 🙂
siruja: Olen aiemmin ollut terapiassa, pari vuotta kävin psykoterapiassa ja perheneuvolassa sitä ennen. Tavallaan jäi tunne, ettei kaikkia asioita oikein tullut puhuttua läpi ja nyt kun tullut näitä uusia asioita eteen, niin olen harkinnut, että kävisin juttelemassa jossain. Tavallaan ei halua läheisiäkään rasittaa omilla ongelmilla niin jotenkin on vain helpompi vaieta heille omista ajatuksista.
Vori: Olisin kyllä kiinnostunut ja haluaisin muutenkin henkistä ja fyysistä oloa parantaa. Olen miettinyt esim. joogaa. Millaista kirjallisuutta olet itse lukenut? 🙂
ElämänValo: Tuo on kyllä niin totta. Kaikin tavoin pyrin siihen, että saan pitää rakkaimman ihmisen, mieheni, vierelläni. Suurin syy, että näistä asioita halusin täällä kertoa, onkin se, että haluan parantaa omaa fyysistä ja henkistä jaksamistani. Sitä kautta jaksan panostaa enemmän parisuhteeseen ja olla miehelleni sellainen nainen, jonka hän ansaitsee.
Kommenttine herättivät paljon ajatuksia. Tänään on taas hieman huonompi päivä sairastelun ja henkisen jaksamisen osalta, mutta kommenttejanne lukiessani sain rohkaistusta. Kiitos 🙂
Olen miettinyt sitä, miksi koemme syvälliset keskustelut toisen ihmisen vaivaamiseksi. Olen joutunut opettelemaan pelottavista ja ahdistavista, häpeällisistäkin asioista keskustelemista minulle läheisten ihmisten (ystävät, äiti, miesystävä) kanssa kokematta suuria tunnontuskia. Kuuntelija voi kyllä sanoa jos hänen aikansa tai voimansa eivät sillä hetkellä riitä, mutta ainakin itse olen kohdannut tyytyväisyyttä siitä, että luotan heihin tarpeeksi kuunnellakseni heidän näkemyksen asiasta 🙂
Tony Dunderfelt kirjoittaa mielestäni hyvin ymmärrettävää ja innostavaa tekstiä. Voimavarana itsetuntemus ja Irti tunnekoukuista ovat olleet minulle suureksi avuksi. Myös parisuhteeseen liittyen löytyy tekstiä.
Mitä tuohon juomisasiaan liittyy, itse luin tässä taannoin Lilli Loiri-Sepän Selviämistarinoita. Herättelevä kirja alkoholinkäyttöön liittyen ihan laajassakin mielessä.
Suosittelen kyllä mitä tahansa itsetutkiskeluun liittyvää opusta. Mitä enemmän ymmärrät ja opit hyväksymään itseäsi, sitä parempia puolia opit itsestäsi näyttämään > vaikuttaa itsetuntoon.
Hei Vori!
Se on kyllä totta että monen on vaikea keskustella edes läheisten ihmisten kanssa vaikeista asioista. Nimenomaan sitä itse juuri ajattelee että tavallaan on taakaksi jos alkaa liikaa toiselle purkaa tuntojaan. Miehelleni voin todella kaikesta puhua ja yhdelle ystävälleni joistain asioista. Äidilleni en oikein, koska hän on niin herkkä, etten halua häntä järkyttää näillä asioilla enempää.
Tässä otin yhteyttä sähköpostitse kouluni opintopsykologiin, jotta muutamankin kerran pääsisi juttelemaan ja avaamaan solmuja sisältä. Jotenkin tajusi itsekin ja muiden kommenteista, että se on nyt tarpeen.
Myös lääkäriaikoja on tiedossa liittyen noihin fyysisiin vaivoihin. Voi tietysti olla että johtuvat psyykkeestä ja ajan myötä helpottavat nekin, mutta parempi varmistaa, ettei mistään muusta ole kyse.
Aion todella tutustua erilaiseen kirjallisuuteen ja tutustua itseeni paremmin. Jotenkin sitä ehkä on ollut kauan hukassa itsensä kanssa ja nimenomaan esim. alkoholi ja stressi laukaisee piilevää ahdistusta.
Kiitän kovasti neuvoistasi, tästä on hyvä taas jatkaa eteenpäin 🙂
Hei Tuonenjoutsen! Ihanaa, kun sinulla on mies, joka tukee sinua. Minulla ei ole ja tyttärelleni en voi puhua kaikesta, vanhempani eivät ymmärrä, he haukkuvat laiskaksi, ystävät ovat hylänneet paitsi 2, mutta heillekään ei voi paljon puhua, eivät täysin ymmärrä. Onneksi minulla on psykiatrian puolelta 2 ammattiauttajaa. Minulla on keskivaikea masennus, joka on kroonistunut, ollut jo n.14 vuotta. Alkoholi kannattaa jättää kokonaan pois, sillä se vain laskee mielialaa, itse olen ollut absolutisti nyt 8 viikkoa, sitä ennen join satunnaisesti ja joskus aiempina vuosina minulla oli paha alkoholiongelma. Tupakankin jätin pois 5 kk sitten. Kahvista en kyllä luovu 😍 Olen kokenut saavani täältä paljon vertaistukea, lähinnä masennusketjuista. Paljon voimia sinulle 🌻🙂🌻
Hei Ansku1966!
Hyvä kuulla että tukea ja apua olet saanut masennukseen 🙂 Se on uskomatonta miten masennus vie voimavaroja. Minullakin todettiin keskivaikea masennus 4 vuotta sitten eikä siitä ilmeisesti todellakaan helposti eroon pääse vaikka niin kuvitteli...
Alkoholista todella aion päästä eroon, se on aiheuttanut niin paljon ongelmia. Tupakan lopetin reilu vuosi sitten, paitsi poltan kun olen juomassa. Eli juomisen lopettamisen kautta pääsisin siitäkin kokonaan. Kahvinkin sain lopetettua tammikuussa. Eli muuten olen sinnikkäästi päässyt eroon paheista paitsi alkoholista, mikä tietysti on vaikeinta sosiaalisten paineiden yms. takia. Mutta luovuttaa en aio 🙂 Ehkä tärkeintä saada sellainen tukihenkilö, joka auttaisi tässä päätöksessä.
Yksin lasten kanssa olo on varmasti haastavaa etenkin masennus taustana. Hienoa että sinulla on tukiverkosto 🙂 Paljon jaksamista ja mukavaa syksyä sinne 🌻🙂🌻
Hei TuonenJoutsen!
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja erityisesti että miehesi pysyy vierelläsi läpi vaikeidenkin aikojen, oma vaimoni ei pysynyt ☹️
Tärkeää on puhua ongelmistaan muidenkin kuin puolison kanssa ja näin keventää hänen taakkaansa. Ammattiapua saa monenlaista ja näistä olen itsekin hyötynyt. Ehkä tärkein tukijani on kuitenkin äitini, jolta saan aina viisaita neuvoja ja rakkautta. Valitettavasti kaikki eivät voi olla yhtä hyvissä väleissä sukulaisiinsa... Ystävien ja kavereiden lähestyminen omien ongelmien kanssa on minustakin hyvin vaikeaa. Sillä tavalla heistä tosin voisi saada tosi ystäviä - tai sitten karkottaa pois ☹️ Sitä kun ei voi tietää.
Alkoholista: varmasti tämä maa on täynnä kaltaisiani ihmisiä, jotka vieroksuvat alkoholin kanssa läträämistä, ja haluaisivat viettää aikaa yhdessä ilman sitä, mutta eivät löydä helposti toisiaan. En tiedä mikä tähän ratkaisuksi. Jonkinlainen raittiusseura? Ateistia ärsyttää, kun kaikki raittiustoiminta on kristillistä. Saisinko porukan, jolla juhlia ilman pulloa JA jumalaa.
Alkoholista kokonaan luopuminen voi olla jollekin tarpeen mutta kehottaisin kuitenkin onnittelemaan itseä jo siitä oikeasta suunnasta : siitä kerrasta kun vältät pahaan mieleen juomista / kosteaa iltaa /tms.
Tavat syntyvät pikkuhiljaa 🙂 niin siis hyvätkin.
Hei Sammaltassu ja Vori!
Olen kyllä kiitollinen siitä, että olen saanut sellaisen ihmisen vierelleni, joka jaksaa nämä vaikeimmatkin ajat. Joskus en usko sitä edes todeksi ja pitää kysyäkin, miten hän jaksaa vierelläni pysyä. Todella ikävä kuulla ettei vaimosi pysynyt vierelläsi ☹️
Äidin kanssa voisin itsekin puhua, mutta hän tosiaan on niin herkkä, ette halua häntä satuttaa. Ja tuosta että ystävällie puhuisi, niin en oikein luota kehenkään niin, että voisin puhua. Aiemmin nimittäin yhdelle parhaalle kaverilleni ongelmistani kerroin ja kappas, ne asiat oli sitten levinnyt muillekin... En sen jälkeen isoimpia murheita ole kavereille kertonut. Nykyään tilanne on paljon se, että kaverit kertovat paljon ongelmistaan minulle, minä kuuntelen hiljaa. He eivät huomaa, miten minuun joskus sattuu ja haluaisin huutaa. Koen vain, että on helpompi olla hiljaa. Juuri näitten asioitten takia sain ajan opintopsykogolille kolmen viikon päähän. Toivottavasti hänestä saisin tukihenkilön tai häneen kautta apua, jotta jaksaisi tämän rankan viimeisen vuoden koulussa.
Olen täysin samaa mieltä alkoholittomuuden suhteesta uskontoon! Itse olen ateisti ja haaveilen kyllä alkoholittomasta elämästä, koska se ei yksinkertaisesti sovi minulle. Kyse ei ole siitä, että joisin murheeseeni, vaan siitä, että alkoholi aiheuttaa murheita. Milloin tulee jotain tappeluja kavereiden tai tuntemattomien kanssa, milloin teen jotain muuten vain typerää. Siitä olen itsessäni tyytyväinen, etten nykyistä kumppaniani ole pettänyt alkoholin vaikutuksen alaisena, toisin kuin entisessä suhteessa petin kerran. Lähinnä nämä alkoholiin liittyvät ongelmat liittyvät aikaisempiin kriiseihin, jotka ovat vahvasti liittyneet alkoholiin.. Entinen terapeuttini epäili, että alkoholi tavallaan laukaisisi alitajuisesti ikäviä muistoja. Todella siis toivoisin, että samanhenkisiä ihmisiä löytäisi tueksi tässä asiassa, mutta se vain tuntuu olevan niin vaikeaa alkoholisoituneessa kulttuurissamme! Ja sekin ärsyttää suunnattomasti, jos jossain tilaisuudessa olet juomatta, niin epäillään, josko olen raskaana, kuskina, tullut uskoon tai muuten vain sekaisin. Ehkäpä joku päivä raittiita ihmisiä osattaisiin arvostaa enempi?
Mukavaa syksyä sinne 🌻🙂🌻
Tuonenjoutsen, kiitos samoin!!! Se on kyllä totta, että moni juo sosiaalisten paineiden takia. Se vaatii hyvää itsetuntoa, että uskaltaa seurassa olla juomatta, toisaalta voisi olla hyväksi karttaa paikkoja,missä juodaan. Voihan niitä iltoja istua kotona ilman alkoholia ystävien kanssa ja tehdä kaikkea hyvää pikkupurtavaa. Se saattaa kyllä olla toisten mielestä tylsää. Mun oli toisaalta helppo tehdä raittiuspäätös, koska 3 viimesintä juomiskertaa olivat aivan kamalia, jäi todella huonot muistot, en kertakaikkiaan enää uskalla juoda. Pari teistä kertoi olevansa ateisteja, mä en ole ateisti vaan uskon Jumalaan ja Jeesukseen, mutta en aio tyrkyttää niitä täällä, sehän on jokaisen oma valinta mihin uskoo. Tunnen monia uskovaisia, jotka ottavat silloin tällöin pari siideriä tai pari lasia viiniä, mutta eivät vedä kännejä, joten ei sitä raittiutta voi verrata siihen onko uskovainen vai ei. Ei Raamattu kiellä alkoholin käyttöä, kehottaa pysymään kohtuudessa. Mulle se kohtuuskaan ei käy, absolutismi on ainoa oikea vaihtoehto. Aluksi se on vaikeaa ja vaatii tahdonlujuutta. Välillä tekee mieli hirveesti siideriä, mutta mieliteko menee yleensä ohi n.15 minuutissa. Ja sit voi tietysti palkita itseänsä raittiudesta, esim. lempikarkeilla, jäätelöllä, sipseillä tms 😋 Toivon teidän onnistuvan raittiin elämän aloittamisessa! Ja aina voi hakeutua päihdetyöntekijälle, itselläni on vieläkin ja hän on kyllä kovasti tukenut ja auttanut mua. Päihdetyöntekijöitä löytyy terveyskeskuksista ja sossusta, ainakin täällä meillä. Jaksamista!!! 🌻🙂🌻
Ansku, en toki tarkoittanut että kaikki uskovaiset ovat raittiita, vaan että useimmat raittiit tuntuvat olevan uskovaisia ja erityisesti kaikki raittiustoiminta on jotenkin kytköksissä uskontoon. Ja monestihan raitistumistarinoissa esiintyy uskoontuleminen. Pullosta pois pyristellessä Jeesukseen (tai johonkin muuhun uskonnolliseen hahmoon) tartutaan kuin hukkuva oljenkorteen. No, ehkä nyt jätetään nämä uskontojutut vähemmälle ennenkuin tästä tulee joku uskonsota 😋
Itselläni ei ole kyllä mitään alkoholiongelmaa ollut. Enkä ole täysin absolutistikaan. Kesti hyvin kauan, pitkälle aikuisikään asti, ennen kuin aloin tottua alkoholijuomien makuun. Käytän alkoholia lähinnä ruokajuomana matkoilla tai juhlissa. Minulla on huono viinapää, enkä halua tulla humalaan koska en pidä siitä miltä se tuntuu, joten juon hyvin vähän kerrallaan. Vaikka suomalaista alkoholikulttuuria kauhistellaan, itse asiassa muissa maissa matkaillessa vasta ympäristön paine onkin ollut kova, vanhalla mantereella kummastellaan ihmistä joka ei lipitä paria lasia viiniä joka ikisellä aterialla ja brittein saarilla taas pitäisi kiskoa vahvaa olutta vähän väliä, tai muuten on kummajainen. Tuntuu että Suomessa raitis ihminen ei ole mitenkään ihmeellinen tapaus, ei edes absolutisti. Mutta koska kuitenkin kuuluu pieneen vähemmistöön, monissa tilanteissa jää yksin vaikkeivät toiset paheksuisikaan. Kun ei vaan huvita olla humalaisten kanssa!
Anteeksi TuonenJoutsen, tuntuu että vähän kaappasin ketjusi näille jutuilleni! En nyt osaa muuta sanoa kuin: hyvää syksynjatkoa sinulle! 🌻🙂🌻
Hei Sammaltassu! Hyvä että et käytä paljon alkoholia, se on hieno juttu!!! Joo, moni on tullut uskoon ja lopettanut juomisen siihen, mutta mulla se ei käynyt noin. Mä join tosi reippaasti, vaikka uskoinkin koko aika, ei se juominen mun uskoa tappanut. Mutta onneksi nyt olen absolutisti ammattiauttajien avulla ja tietysti oli ne 3 todella huonoa kokemusta. Olen kyllä hyvin tyytyväinen siihen, että en voi enää juoda, se on parantanut hieman elämänlaatua. Mutta eipä se masennus siitä silti mihinkään häipynyt. Vasta tänään aloitan Levozinin käytön, saas nähdä, millainen tokkura on huomenna! 🙄