Mitä tarvetta valehtelu on sinulle palvellut?

Sama ongelma minullakin mutta olen ollut ainoastaan julkisella puolella. Rasittavaa kun hoitohenkilö vaihtuu kokoajan... Aina saa uudelle selittä elämäntarinan uudelleen. Tuntuu etteivät he usko alkuunkaan mitä sanon.. Ja heti kun syntyy luottamud vaihtuu henkikö ollen milloin psykologilla, millioin psykiatrisella sairaanhoitajalla ja sossulla...

Tuskin pakkohoitoon joudut ei sinne pitäisi joutua kuin jos on itselle tai muille vaaraksi...

Jos olisin sinä laittaisin tuon viestin nettukeen. Luulen että joku tukihenkilö osaa auttaa asiassa.

Pompula kirjoitti 15.4.2016 21:16

Mitä tarvetta valehtelu on sinulle palvellut?

Kaipa se on ollut tapa purkaa katkeruutta, kun joutuu pompotelluksi hoitohenkilöltä toiselle. Tulee sellanen fiilis, että aivan sama mitä sanoo, samat asiat joutuu kuitenkin taas selittämään uudelleen. Oli se sitten eri henkilölle tai jopa samalle.

Ymmärrän jollain tavalla valehteluasi. Mieleen tulee esimerkiksi passiivis-aggressiivisuus defenssikeinona eli tilanne, jossa olet itseäsi suojellaksesi ottanut aggressiivisen asenteen uutta hoitotahoasi kohtaan. Aggressiivisuus saattaa jopa olla tiedostamatonta. Valehteluasi voisi siis tarkastella siitä näkökulmasta, että se johtuu psyykkisistä ongelmistasi.

Oleellisinta lienee kuitenkin jatko. Koetko olevasi psykiatrisen tuen tarpeessa ylipäätään? Onko sinulla mahdollisuus palata entisen hoitotahosi hoitoon? Onko julkinen hoitotaho tilanteessasi ainoa mahdollisuus? Jotenkin minulle syntyi sellainen vaikutelma tekstiäsi lukiessa, että voisit olla välinpitämätön sen suhteen, mitä sinulle jatkossa tapahtuu. Kuitenkin toisaalta vaikutit pyytävän apua. Minusta tuntuu, että sinua ei potkittaisi ulos julkisesta hoidosta, vaikka kertoisit valehtelustasi. Silloin sinun kannattaisi varmaan myös yrittää kertoa syy valehtelullesi. Sinähän tunnuit hyvin hahmottavan, miksi olet valehdellut. Tilanteesi on kinkkinen, mutta ei mielestäni toivoton.

Lukossa kirjoitti 17.4.2016 9:19

Ymmärrän jollain tavalla valehteluasi. Mieleen tulee esimerkiksi passiivis-aggressiivisuus defenssikeinona eli tilanne, jossa olet itseäsi suojellaksesi ottanut aggressiivisen asenteen uutta hoitotahoasi kohtaan. Aggressiivisuus saattaa jopa olla tiedostamatonta. Valehteluasi voisi siis tarkastella siitä näkökulmasta, että se johtuu psyykkisistä ongelmistasi.

Koetko olevasi psykiatrisen tuen tarpeessa ylipäätään ?

Toisaalta oman käytöksen patologisointia nyt vaikeuttaa se, että asenteen ja mitä tekisin siellä mietin ja päätin jo kuukausia ennen sinne menoa. Puhuin siitä tietysti myös vanhassa hoitosuhteessa. Mitään pakkoahan tai välttämätöntä – viime aikoja nyt lukuunottamatta – tarvetta minulla ei olisi ollut jatkaa hoitoa yhtään missään, mutta kuten itsekin tiesin ja entinen terapeutti totesi pragmaattisesti(ilman juurikaan ammattietiikkaa 😀), että onpahan sitten ovi aina avoinna jonnekkin hoitotaholle ja saa tarvittaessa lääkärinlausuntoja. Kai se oma suurin tarve enään pitkään aikaan on ollut käydä tarpeen vaatiessa supportiivisessa hoidossa ammattihenkilön luona kuten aikaisemmassakin hoitosuhteessa teki.

Onko sinulla mahdollisuus palata entisen hoitotahosi hoitoon?

Valitettavasti ei ☹️

Onko julkinen hoitotaho tilanteessasi ainoa mahdollisuus?

Tällä hetkellä on. Olen yrittänyt saada lausuntoa KELA:n tukemaa psykoterapiaa varten, mutta kuten voit arvata, hoitava lääkäri lukee tietokoneelta satuja mitä olen selitellyt ja tekemiään "diagnooseja" ja sanoo suoraan, että sun tapauksessa terapiasta ei olisi mitään hyötyä.

Jotenkin minulle syntyi sellainen vaikutelma tekstiäsi lukiessa, että voisit olla välinpitämätön sen suhteen, mitä sinulle jatkossa tapahtuu.

Tämän hetkisen hoitosuhteen osalta toi on täysin totta.

Minusta tuntuu, että sinua ei potkittaisi ulos julkisesta hoidosta, vaikka kertoisit valehtelustasi.

Hyvin todennäköistä. Tosin jos olisit hoitosuhteessa nykyiseen psykiatriini, varmasti olisit myös sitä mieltä, että hän ajattelisi vain olleensa oikeassa kaikissa psykoosi- ja persoonallisuushäiriöepäilyissään ja diagnooseissaan. Mistään turhautumisen ja katkeruuden aiheuttamasta valehtelustahan ei ollut kyse saatikka defenssimekanismeista. Nyt ongelmat ovat HÄNEN hoitonsa johdosta parantuneet. 😀 Ja varmasti jokin uusi diagnoosi tai epäily tulisi siihen päälle.

Ok, kiitos vastauksesta. Ajattelin ensimmäisestä viestistäsi, että koet olevasi hoidon tarpeessa enemmän kuin ilmeisesti oletkaan. Sinänsähän tilanteesi on hyvä, jos et niin kovasti ole hoitoa ja tukea vailla. En tiedä, mitä tekisin tilanteessasi.

Lukossa kirjoitti 17.4.2016 17:36

Ok, kiitos vastauksesta. Ajattelin ensimmäisestä viestistäsi, että koet olevasi hoidon tarpeessa enemmän kuin ilmeisesti oletkaan. Sinänsähän tilanteesi on hyvä, jos et niin kovasti ole hoitoa ja tukea vailla. En tiedä, mitä tekisin tilanteessasi.

Samoin kiitos, että jaksat lukea ja vastailla avautumisiani.

Kovastihan sitä yrittää ajatella tota hyvää puolta, että ainakaan toimeentulosta ei tarvitse huolehtia ja mitään akuuttia avun tarvetta ei ole. Mutta toisaalta mun mahdollisuudet saada oikeaa apua julkiselta mielenterveyspuolelta on loppuiäksi suljettu, vaikka tulisikin juuri jokin oikea akuutti tarve sitä saada.

Katselin muuten Omakannasta mitä minusta on sinne kirjattu. Olen tavannut viimeisen 10kk:n aikana psykiatriani 3 kertaa ja 5 kertaa hoitajaa. Olen saanut yhden harvinaisimmista mt-diagnooseista vastailemalla kysymyksiin tyyliin "ei mitään väliä" "ihan sama". Mulla on kuulemma "nihilistisiä deluusioita" 😀

Joo-o, niinhän siinä kävi, että en joutunut potkituksi ulos...vaan minut patologisoitiin ja kaikki laitettiin mielenterveys"diagnoosien" piikkiin. Ei mitenkään yllättäen vastaukseksi tuli vain selittelyä, että tällaiset mielenterveystapaukset on vaikeita ja niistä voidaan olla montaa mieltä yms.

Lähetettä osastolle en sentään ainakaan siltä istumalta saanut. Nyt kai sitten odotellaan, tuleeko poliisit ja osaston työntekijät hakemaan ovelta 😀

Vinkki muuten kaikille sosiaalipummeille: menkää psykiatrin luokse ja sanokaa, että tulette valehtelemaan ja esittämään kaikesta, jotta saisitte sairauspäivärahaa tai pääsisitte eläkkeelle eikä tarvisi hakea rahaa työkkäristä tai sosiaalitoimistosta. Ja kaikkiin kysymyksiin vastailkaa mahdollisimman välinpitämättömästi. Toimii. 😀

Pakko tuulettaa tunteita. Sain tuossa joitain viikkoja sitten myönteisen päätöksen kuntoutustuesta vuodeksi, ja ajattelin jos sitä psykoterapia asiaa sittenkin saisi vietyä eteenpäin. Soitin poliklinikalle ja jätin viestin psykiatrilleni kysyäkseni onko psykoterapia-asiassa tapahtunut muutosta. Ilmoitin, että minulle voi SOITTAA(olin myös maininnut tästä psykiatrilleni viimeksi kun hänet näin). Psykiatri oli kuitenkin varannut tälle päivälle ajan. Olin myös viime viikkojen aikana ehtinyt pohtia asiaa taas uudelleen ja tullut lopputulokseen, että aivan turha sinne on enään mennä, kerta olen jo valehdellut itseni heidän silmissään lähes osastokunnossa olevaksi ja viime kerrallakin jouduin täysin patologisoiduksi. Puhumattakaan siitä, että psykiatrini kanta psykoterapiaan on ollut kielteinen. Saadakseni jonkinlaisen viimeisen sanan ja purkaakseni viime kerran aiheuttamaa turhautumista ajattelin kuitenkin vielä kerran käydä poliklinikalla.

Omakantaan psykiatri kirjoitti käynnistä näin:

"Käynti. Potilas kysyy miksi aika oli varattu eikä hän mitään tapaamisia pyytänyt.
Potilaan voinnissa ja elämäntyylissä ei yhtään muutosta. Potilas kertoo useaan otteeseen, että hän huumorintajunsa on loppunut eikä hän enää halua terapiaa. Potilas kertoo, että oli kiva käydä humalassa tapaamisissa ja jutella vähän. Mainitse Incongnito- tilasta, joka oli selvää jo alusta asti. Potilas toivoi itselle vaan kuntoutustukea saadakseen olla omassa rauhassa.

Potilas ei pysty hyötymään mielestäni psykoterapiasta eikä hän ole halukas
hakemaan terapeuttia, kuitenkin hän kysyy terapeutti-listaa, josta hän voisi päättää,
jos tätä häneltä odotellaan.

Potilas ei halua säännöllisiä käyntejä eikä yhteydenottoa. On huolissaan
vaan kuntoutustuen jatkamisesta ja haluaa tavata lääkäriä maaliskuussa 2017.
Neuromodulaatio-hoidosta hän ei ole kiinnostunut. Lääkitystä ei käytä

Suos potilasta YPP:lle vaikea-asteisen masennuksen ja psykoosipiirteisen
persoonallisuuden takia jatkohoitoon."

Lopputulokseksi sain siis uuden "diagnoosin" ja jouduin taas täysin patologisoiduksi. Kysyin psykiatriltani, miten kukaan siellä voi tehdä yhtään mitään diagnooseja minusta, jos kukaan kenelle olen siellä puhunut ei tiedä minusta yhtään mitään ? Koska täysin kiistämätön faktahan on se, että jos henkilö valehtelee tietoisesti, hänestä ei voi mitään diagnooseja tehdä. Vastausta en mitenkään yllättäen saanut. Tuossa hoitomerkinnässäkin on valheitani 😀

Kieltämättä turhauduin käynnistä vain enemmän. Tosin suurimmilta osin omaa syytänihän tämä on. Hoitosuhdetta en kuitenkaan uskaltanut lopettaa vaikka mieli olisi tehnyt, siitähän ilmeisesti pitäisi ilmoittaa Kelaan ja kuntoutustuki loppuisi siihen ? Tosin onpahan nyt vielä mahdollisuus hakea kuntoutustuelle jatkoa ensi vuonna, jos toimeentuloni on uhattuna. Kuten hoitomerkinnästä näkyy, terapia-asiassa psykiatrin kanta oli vieläkin kielteinen, eikä hän edes sitä listaa löytänyt vaikka pyysin sitä ihan vaan mielenkiinnosta nähtäväksi 😋

kios kirjoitti 18.7.2016 18:4
Koska täysin kiistämätön faktahan on se, että jos henkilö valehtelee tietoisesti, hänestä ei voi mitään diagnooseja tehdä.

Itseasiassa tuo on mielen sairautta parhaimmillaan, tiedät tekeväsi väärin ja jatkat yhä, tiedät tuhlaavasi omaa ja muiden aikaa eikä se häiritse sinua millään tasolla. Se ei ole normaalia tai tervettä käytöstä, joten syynä on jokin sairaus tai häiriö. Sinua ei myöskään millään tavalla kiinnosta hoito, mutta olet roimasti käyttänyt valheisiisi pohdintaa ja aikaa, joku syy sille on. Huomio? Ainoastaan kuntoutustuki? Oli syy kumpi tai mikä tahansa, taustalla on varmasti jotain hoitoa vaativaa.

Suosittelen joko rehellisyyttä tai hoitopaikan antamista jollekin sitä tarvitsevalle ja toivovalle.