Hei Terve88

Itse en ole ollut osastohoidossa sellaisessa mielisairaalan/ psykiatrisen salraalan tapaisessa. Mutta päiväosastolle pääsin aika helposti. Jos haluat osastohoitoon niin kannattaa varata aika lääkärille ei tarvitse olla mikään psykiatri ja kysyä vaikka pääsyä päiväosastolle silloin kun itse olin päiväosastolla sain lähetteen kun sanoin kärsiväni yksinäisyydestä joka aiheuttaa masennusta. He itse sitä suosittelivat. Joku myös oli osastolla, päiväosastolla sen takia että ei jaksanut olla töissä buroutiksi sitä taidetaan kutsua. Jos kuitenkin haluat kunnolla sairaalaan niin voi olla vaikeampi päästä.

Voimia ja toivottavasti pääset osastolle!

Tiedän tunteen. Ensimmäisen kerran kun yritin saada apua, mielenterveystoimiston psykiatri lykkäsi vain Zoloft-reseptin käteen. Kului muutama vuosi. Laihduin neljäkymmentä kiloiseksi. En nukkunut. Eräänä aamuna oli pakko kävellä Auroran päivystykseen. Järjestyi avopaikka kahden viikon päästä sairaalaan. Sen jälkeen alkoikin sairaalakierre. Mutta ikinä en sen jälkeen päässyt osastolle muutakuin yrittämällä itsemurhaa. Ne lääkemäärät mitä sain mahdollistivat sen. Sekin vielä, että jos olet vaikkakin vain jossain määrin alkoholin vaikutuksen alainen hakeutuassasi päivystykseen sinua ei oteta todesta. Pahimmassa tapauksessa papereihisi ilmestyy jonkinlainen alkoholistidiagnoosi. Jos haluaa hoitoon ilman itsariyritystä täytyy näytellä valtavan hyvin. Liioitella uskottavasti. Jos käyttäydyt rauhallisesti ja ajattelusi kuulostaa vähänkin loogiselta ja rationaaliselta, ei tipu apua.

Lueskelin teidän juttuja hoitoon pääsyn vaikeudesta. Kyllä mustakin on aikoinaan tuntunut että pitäisi olla pää kainalossa että saisi apua. Odotetaan että tilanne kriisiytyy. Se ei ole oikein!
Monesti olen miettinyt että mitä asioita ja miten tulisi puhua että tulisi vakavasti otetuksi.

Oletteko huomannut että hoitohenkilöstö ei kestä kritiikkiä tästä asiasta eikä oikein muustakaan?

Siitä huolimatta me ei anneta periksi vaikka mikä olisi! Ei kiusaksikaan!

Juu ja jos alkoholilla on osuutta asiaan, voidaan hoito pahimmillaan siirtää a-klinikalle.
Sellaisen jälkeen myös mitään rauhoittavia lääkkeitä on vaikea saada. Heti leimataan sekakäyttäjäksi.

Mä päädyin ekaa kertaa psyk osastolle vähän niinkuin "vahingossa". Työterveydestä laittoivat lopulta sinne lähetteen ja siis tilanne oikeasti oli se, että olin käynyt aamulla vain psykologilla työterveydessä ja lähdössä töihin, kun sitten näin hoitajani käytävällä ja ohimennen jotain kysyi ja sitten päädyttiinkin juttelemaan hänen huoneeseen ja jotenkin silloin vain romahdin. Olin kyllä ihan lopussa, mutta en itse sitä tajunnut. Siellä tuli sitte kuukausi oltua ja sit kun lähdin kotiin kokonaan, laittoi psyk polin lääkäri kuitenkin viikonlopun jälkeen lähetteen sinne takaisin ja menin yhdeksi yöksi. Puhuin siellä itsemurhasta ja kuinka ahdistaa ja en olisi halunnut kotiin, mutta ne vain ns. heitti sieltä ulos.

Myöhemmin olen yrittänyt kerran päästä osastolle päivystyksen kautta ja oli yksi ammatti-ihminenkin mukana, mutta ei sinne tosiaan niin vaan pääse. Itsekin sen jälkeen monesti miettinyt, että pitääkö oikeasti yrittää itsemurhaa, jotta sinne pääsisi. Että eikö sinne voisi päästä, jotta EI yrittäisi sitä itsemurhaa? :/

Oletko suoraa itse sanonut että tarvitsisit osastohoitoa? Oliko siitä aiemmin selvää hyötyä?