Henkiolento.

Henkiolento.

Käyttäjä Fenrir aloittanut aikaan 12.04.2016 klo 02:45 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Fenrir kirjoittanut 12.04.2016 klo 02:45

Asuu minussa, on minä, ja minä olen se. Olen ollut hoidossa yli kymmenen kertaa ja asunut suljetussa laitoksessa 1/4 osan elämästäni. Ja lääkärit taikka hoitajat eivät löydä sitä. Perus skitsofrenia diagnoosin löivät mutta kyse ei ole siitä.

Olen eristänyt itseni muista ihmisistä heidän turvallisuutensa vuoksi. Minulla on naisystävä ollut kauan, mutta yöt hän nukkuu eri huoneessa. Minä nukun toisessa huoneessa jonka olemme rakentaneet sellaiseksi etteivät tämän ruumiin voimat riitä murtamaan tietä ulos.

Päivällä en yleensä muutu, mutta öisin niin käy liian usein. Haluan vapauden. Mitä teen?

Käyttäjä BirdBell kirjoittanut 12.04.2016 klo 09:12

Fenrir kirjoitti 12.4.2016 2:45

Asuu minussa, on minä, ja minä olen se. Olen ollut hoidossa yli kymmenen kertaa ja asunut suljetussa laitoksessa 1/4 osan elämästäni. Ja lääkärit taikka hoitajat eivät löydä sitä. Perus skitsofrenia diagnoosin löivät mutta kyse ei ole siitä.

Olen eristänyt itseni muista ihmisistä heidän turvallisuutensa vuoksi. Minulla on naisystävä ollut kauan, mutta yöt hän nukkuu eri huoneessa. Minä nukun toisessa huoneessa jonka olemme rakentaneet sellaiseksi etteivät tämän ruumiin voimat riitä murtamaan tietä ulos.

Päivällä en yleensä muutu, mutta öisin niin käy liian usein. Haluan vapauden. Mitä teen?

Kuullostaa siltä että sinun on parempi olla hoidossa. En ole alan ammattilainen. Jos olisin sinä laittaisin viestiå tukihenkilölle täällä tukinetissä...

Käyttäjä Rina kirjoittanut 12.04.2016 klo 14:02

Fenrir, mitä sinä itse ajattelet tästä henkiolennosta? Mitä pahaa se sinun mielestäsi voisi tehdä? Ihmetteletkö sitä, miksi lääkärit eivät havaitse tätä olentoa? Mitä tyttöystäväsi ajattelee nukkumajärjestelyistä? Voisit ehkä mietiskellä näitä asioita, ja samalla muistaa, että läheisesi ja lääkärit yrittävät auttaa sinua. Kokemuksesi on varmasti ahdistava etenkin jos se tulee keskellä yötä. ☹️

Käyttäjä Fenrir kirjoittanut 12.04.2016 klo 15:05

BirdBell: Luonani käy sairaanhoitaja päivittäin. Ja ymmärrän kyllä miksi mielestäsi kuuluisin hoitoon, mutta mieluummin annan lääkärin päättää siitä, hänet näen kuitenkin kerran viikossa.

"Fenrir, mitä sinä itse ajattelet tästä henkiolennosta? Mitä pahaa se sinun mielestäsi voisi tehdä? Ihmetteletkö sitä, miksi lääkärit eivät havaitse tätä olentoa? Mitä tyttöystäväsi ajattelee nukkumajärjestelyistä? Voisit ehkä mietiskellä näitä asioita, ja samalla muistaa, että läheisesi ja lääkärit yrittävät auttaa sinua. Kokemuksesi on varmasti ahdistava etenkin jos se tulee keskellä yötä. ☹️"

Se ahdistaa minua. Ei se halua vahingoittaa ketään ulkopuolisia ihmisiä tai eläimiäkään. Se haluaa satuttaa minua ja tätä ruumista. Se puhuu minulle asioista joita en halua kuulla. Pakottaa minut oppimaan matemaattisia kaavoja ja sitä miten niitä sovelletaan tämän maailman tapahtumiin. Naisystäväni hyväksyy järjestelyn, hän itse sitä ehdotti koska hän ahdistuu keskustellessaan sen olennon kanssa. Olen yrittänyt selittää lääkärille sitä että ruumiissani on kaksi olentoa, minä ja Se, mutta niille se on toinen persoona. Mutta miten voi olla ylimääräinen persoona joka tietää ja muistaa asioita joita ruumis ei ole kokenut tai oppinut?

Lääkärit ovat auttaneet sen minkä ovat voineet, Suomen markkinoilla ei enää ole yhtäkään antipsykoottia jota ei olisi kokeiltu. Jokaisessa käy sama juttu: Ensin pari viikkoa on huono olo vaikkakin se olento jättää rauhaan, sitten se oppii miten lääkeaineen voi kiertää, se tulee takaisin ja haluaa enemmän sitä lääkettä koska se saa siitä nautintoa kun minulla on paha olla. Ja lääkärini on tietoinen tästä.

Ja ihmisille tyypilliseen kysymykseen selkeä vastaus: En käytä alkoholia, enkä käytä huumeita, ja voitte olla varmoja että minut on siitä kohden testattu ihan tarpeeksi usein. Ja puhdasta verta on ollut.

Haluaisin löytää jonkun toisen ihmisen joka olisi kokenut tämänkaltaisia kokemuksia, mutta toki arvostan jokaista neuvoa hakeutua hoitoon. Onhan sekin jo merkki siitä että ihmisellä oli aikaa lukea mitä kirjoitan.

Käyttäjä Fenrir kirjoittanut 12.04.2016 klo 15:49

Kirjoitin äsken vastauksen tähän ketjuun mutta laitan nyt vielä esimerkin sellaisesta ajatuksesta mitä se olento minulle puhuu. Toivottavasti moderaattori oikeassa järjestyksessä hyväksyy nämä viestit koska edellinen viesti on aika olennainen tähän viestiin liittyen.

A ----> B

A = Katsojan, ihmisen, silmä.
B = Kohde jota katsoja, ihminen, katsoo.

Valo liikkuu fotonien välityksellä A ja B välissä. Kun heijastuma kohteesta B saavuttaa katsojan A, ja verkkokalvojen kautta nähty kuva prosessoituu aivoissa (aivot kääntävät nähdyn "kuvan" oikeinpäin ja vanhasta opittujen asioiden perusteella (väsyneenä taikka kiireessä jopa väärin tulkiten) muodostavat nähdystä energiasta konkreettisen näyn) siihen kuluu aikaa. Valo liikkuu uskomattoman nopeasti ja aivot prosessoivat "näyn" erittäin nopeasti, mutta silti siihen koko prosessiin kuluu aivan minimaalinen aika, mutta aika kuitenkin. Hyvä esimerkki tämän havainnollistamiseen on kaukainen tähti, matka vain on useita valovuosia (1 valovuosi = valon vuodessa kulkema matka) mutta näkemäsi tähti on voinut jo sammua, valon saapuminen vain on vielä "kesken".

Eli kun näet jonkun asian ollessasi A, ja esimerkiksi liike tapahtuu kohteessa B, ja sen "näkemiseen ja prosessointiin" kuluu se minimaalinen aika, on tilanne se että:

A näkee menneisyyttä jota A pitää nykyhetkenä, ja B on A:han nähden itseasiassa tulevaisuudessa. Nyt oletetaan että A ja B ovat molemmat ihmisiä. Sekä A että B ovat toisiinsa nähden tulevaisuudessa toisen reaktioihin nähden, mutta he käsittävät sen nykyhetkeksi, sen perusteella mitä molemmat näkivät ja prosessoivat; ja se oli siis molemmille oikeasti menneisyyttä.

Tällaisia juttuja myöskään naisystäväni ei tahdo öisin kuunnella. Siksi hän nukkuu eri huoneessa.

Käyttäjä Rina kirjoittanut 13.04.2016 klo 15:24

Fenrir, toivon, että saat vertaistukea tältä palstalta. Kohdaltasi jäi mietityttämään se, että kirjoitit lääkkeen aiheuttavan sinulle pahaa oloa. Osaatko eritellä oloasi siltä ajalta, kun koet, että olento on poissa? Onko siinä fyysistä pahaa oloa tai millaista psyykkistä pahaa oloa siihen liittyy?Se mitä kirjoitit kohteesta A ja B olisi muissa olosuhteissa mielenkiintoista suhteellisuusteorian pohdiskelua, mutta ymmärrettävästi ero on suuri silloin kun asia tulee esiin kuvailemallasi tavalla. Kirjoitatko näitä hetkiä ylös paperille tai koneelle? Onko keskustelu olennon kanssa pelkästään yksipuolista vai koetko tarvetta vaientaa kyseistä ääntä? Kysymykseni voivat tuntua sinusta hölmöiltä, pahoittelen, jos kirjoitan jotakin tyhmää. Vaikka oma tilanteeni on erilainen, lähipiirissä on ihminen, ketä haluaisin auttaa. Mikä asia/ihminen tai tekeminen auttaa sinua?

Käyttäjä Fenrir kirjoittanut 15.04.2016 klo 03:39

Rina kirjoitti 13.4.2016 15:24

Fenrir, toivon, että saat vertaistukea tältä palstalta. Kohdaltasi jäi mietityttämään se, että kirjoitit lääkkeen aiheuttavan sinulle pahaa oloa. Osaatko eritellä oloasi siltä ajalta, kun koet, että olento on poissa? Onko siinä fyysistä pahaa oloa tai millaista psyykkistä pahaa oloa siihen liittyy?Se mitä kirjoitit kohteesta A ja B olisi muissa olosuhteissa mielenkiintoista suhteellisuusteorian pohdiskelua, mutta ymmärrettävästi ero on suuri silloin kun asia tulee esiin kuvailemallasi tavalla. Kirjoitatko näitä hetkiä ylös paperille tai koneelle? Onko keskustelu olennon kanssa pelkästään yksipuolista vai koetko tarvetta vaientaa kyseistä ääntä? Kysymykseni voivat tuntua sinusta hölmöiltä, pahoittelen, jos kirjoitan jotakin tyhmää. Vaikka oma tilanteeni on erilainen, lähipiirissä on ihminen, ketä haluaisin auttaa. Mikä asia/ihminen tai tekeminen auttaa sinua?

On merkillistä miten asettelet sanasi muihin ketjuihin kirjoittamistasi viesteistä poiketen kirjakielelle ja selkeään rytmiin sekä kyselet asioita mitkä minulta on kysytty todella usein erilaisissa testi-tilanteissa. Myös lause:

"Kysymykseni voivat tuntua sinusta hölmöiltä"

Käytetään tilanteessa jossa realiteetin testauksen menettänyttä ihmistä houkutellaan vastaamaan kysymykseen ilman että hän kokee itseään uhatuksi ja menee lukkoon.

Olen käynyt psykoedukaation ja siellä opin ainakin sen että ihmisille on puhuttava suoraan:

En luota sinuun, ja siksi jätän vastaamatta. Älä loukkaannu. En ole myöskään vihainen sinulle, vain surullinen siitä että et ota minua tosissasi.

Asettelin itse sanani näin, ihan hyvn tahdon eleenä. Rina.

Käyttäjä Rina kirjoittanut 15.04.2016 klo 09:37

Fenrir, varmaankin oikea huomio. Se, miksi kirjoitan eri tyylillä, johtuu siitä, ettei mulla ole antaa mitään vertaistukea, vaan pelkästään "opittua". Silloin tyylikin muuttuu, kun ei ole mitään omakohtaista kerrottavaa. Mutta siihen viittasinkin kirjoituksessani, että "toivon, että saat vertaistukea tältä palstalta", koska itse en sitä pysty ainakaan tarjoamaan. Halusin silti nostaa kirjoituksesi esiin, koska liian moni aloitusviesti tahtoo jäädä täällä jalkoihin jo alkumetreillä, kun näitä viestejä tulee rytinällä. Sinä, minä tahi kuka muu tahansa kaipaa apua. Se, miksi myös tartuin sun kirjoitukseen, johtuu siitäkin, että lähipiirissäni on ihminen, jota haluaisin auttaa. Näköjään olen kysynyt häneltäkin "vääriä kysymyksiä". Mitkä sitten ovat niitä oikeita kysymyksiä? Niin, että hän voisi luottaa minuun?

Käyttäjä Fenrir kirjoittanut 15.04.2016 klo 15:37

Rina kirjoitti 15.4.2016 9:37

Fenrir, varmaankin oikea huomio. Se, miksi kirjoitan eri tyylillä, johtuu siitä, ettei mulla ole antaa mitään vertaistukea, vaan pelkästään "opittua". Silloin tyylikin muuttuu, kun ei ole mitään omakohtaista kerrottavaa. Mutta siihen viittasinkin kirjoituksessani, että "toivon, että saat vertaistukea tältä palstalta", koska itse en sitä pysty ainakaan tarjoamaan. Halusin silti nostaa kirjoituksesi esiin, koska liian moni aloitusviesti tahtoo jäädä täällä jalkoihin jo alkumetreillä, kun näitä viestejä tulee rytinällä. Sinä, minä tahi kuka muu tahansa kaipaa apua. Se, miksi myös tartuin sun kirjoitukseen, johtuu siitäkin, että lähipiirissäni on ihminen, jota haluaisin auttaa. Näköjään olen kysynyt häneltäkin "vääriä kysymyksiä". Mitkä sitten ovat niitä oikeita kysymyksiä? Niin, että hän voisi luottaa minuun?

Kiitos Rina. Yritän tulla vastaan tässä asiassa, mutta en voi puhua tietyistä asioista liittyen olentoon, koska rangaistukset minulle ovat liian kovat. Se on aiemmin puhkaissut toisen tärykalvoni, sekä satuttanut minua muillakin fyysisillä tavoilla. Usein olen joutunut sairaalassa niitä hoitamaan, ja tiedot ovat lääkärillä olemassa, lähinnä sen takia että vammat näyttävät siltä kuin ne olisi tehnyt joku toinen ihminen.

Itselleni kirjakielen kaltainen kirjoittaminen on helpointa. Ja myös turvallisinta googlea ajatellen.

Vertaistuki mitä haen ei liity hoidollisiin asioihin, haluaisin vain puhua ihmisten kanssa jotka ovat aistineet vuosia asioita joista heidät on tuomittu hoitoon ja työnnetty syrjään muista ihmisistä.

En tiedä sinun lähipiirituttavasta mitään. Joten kenties on paras kun listaan tähän omia kokemuksiani jos joku niistä auttaisi.

Olento ei aluksi ollut minussa, se oli ulkopuolella.

Myöhempinä vuosina, vallattuaan tämän ruumiin, se opetti minua ymmärtämään sen puhetta. Se voi palkita ruumistani, mutta Se myös vaatii asioita, mutta nykyään en enää tottele sitä, rangaistuksen saan kuitenkin joka kerta. Käytän kaiken energian mitä minulla on siihen että kärsin itse ettei muiden tarvitse.
Esimerkkinä mainitsen: Sillä on nälkä kokoajan, ohi juokseva ihminen saa aikaan valtavan mielihalun juosta kiinni se ihminen, ikäänkuin saalistaa. Jätän sen tekemättä, ja maksan hinnan siitä itse. Kivulla se yrittää taivuttaa minut, mutta se ei tule siinä onnistumaan.

Ehkä tuttavallasi on myös halu suojella muita, en tiedä. Mutta kyse voi olla omiin ajatuksiinsa uppoutumisesta. Lue eteenpäin.

En näe maailmaa paikkana täynnä mahdollisuuksia. Olen oppinut että kaikki on matemaattista ja johdonmukaista. Joissakin asioissa kaavat vain ovat liian pitkiä, muuttujia on aivan liikaa että sitä koko kaavaa voitaisiin laskea. Huomisen tapahtumat voi ennustaa, jos lasket jokaisen liikkeen mikä ensinmäisestä liikahduksesta on tapahtunut, jokainen liike kaikkialla kaikessa, alusta alkaen. Ne kun lasket yhteen niin huomisen tapahtumat eivät ole arvoitus, vaan ne ovat kaavasta nähtävissä. Mutta se on mahdotonta, numeroita olisi tosiaankin aivan liikaa.

Minä luotan uuteen mahdollisuuteen, sillä jos käsite "kaikkeus" kuvastaa kaikkea mitä on. Aivan kaikkea. Niin silloin "kaikkeus" on juuri nyt tietyssä järjestyksessä, hiukkasista, materiasta, energiasta ja kaikesta mahdollisesta muodostunut järjestys. Ja kun aikaa kuluu, määrittelemättömän pitkä aika siihen voi mennä, silloin "kaikkeus" on jälleen samassa järjestyksessä kuin se oli silloin kun olento valtasi tämän ruumiin. Ja jos silloin olen sieluna yhtään kehittynyt, niin sillä seuraavalla kerralla minä taistelen vastaan. Ehkä edellisen kerran kun se tapahtui, määrittelemättömän kauan aikaisemmin, taistelinkin ja en tiedä seuraisiko siitä mitään parempaa. Muuttujia on aivan liikaa.

Ehkä suurin haaste minulle ihmisenä on löytää merkitys omalle olemassaololleni. Kaikki tämä on tapahtunut määrittelemättömän monta kertaa aiemmin, ja tulee myös tapahtumaan uudelleen määrittelemättömän monta kertaa. Täysin mitätön ihmisruumis.

Siksi en keksi itselleni muuta elämäntarkoitusta kuin löytää merkitys nykyhetkelle.

Pyydän anteeksi heikentynyttä kykyä olla jäsentynyt tällaisessa kirjoittamisessa. Yritän tällä tekstillä avata sitä että ulospäin ihminen voi olla "harhainen" mutta sisällä ongelma ei ole kokemukset itsessään vaan se kuinka ne syövät merkityksen siltä mitä ihmiset ja yhteiskunta voivat sinulle tarjota.

Antipsykootit, neuroleptit, minun kokemukseni perusteella omassa kehossani ne lähinnä yrittävät lamauttaa ajattelukykyä. Ja niinkuin lääkärille olen sanonut niin mikään ei vahvista Olennon asemaa minussa niin paljon kuin se että menetän kyvyn ajatella ja harkita sitä mitä teen.

Käyttäjä Rina kirjoittanut 15.04.2016 klo 16:53

Ensiksikin haluan sanoa, että ilahduin, kun vastasit. Ja samalla pyytää anteeksi, että ylivirittynyt ideaaliminäni yrittää toimia maailmanparantajana. Tuskin se pahantahtoinen on, mutta usein varsinainen sika törppö. Ideaaliminäni ei oikein tahdo sietää avuttomuutta, joka syntyy joko omasta tai toisen ahdistuksesta. Se haluaa ratkoa kaikkien ongelmat, vaikka ei pysty ratkomaan omiaankaan. Alivirittynyt jokapäiväinen minä toppuuttelee sitä kyllä, mutta ihan väärällä tavalla. Seurauksena on kurja olo ja epäonnistumisen tunne.
Se, mitä kerroit olennosta, on ahdistavaa. Erityisesti se puoli, jossa olento haluaa rangaista sinua. Kun ajattelen, että oman ideaaliminäni ja normaaliminäni välillä on jatkuva sotatila vähän samaan tapaan kuin että masennus yrittää lannistaa yritykseni päästä jaloilleni, niin miten sinä kuvailisit suhdettasi olentoon? Nyt jotenkin vaikuttaa, että se on voitolla. Pystytkö käymään minkäänlaista kauppaa sen kanssa? Taas minä kyselen☹️ ja samalla pelkään, että kyselyni pahentaa tilannetta. Kirjoitit, että haluat suojella muita olennolta. Entä jos sanoisin, että sinun ei tarvitse suojella minua siltä. Tuo muiden suojelu vie sinulta valtavasti energiaa, mutta ymmärrän sen tarpeellisuuden.
Lähipiirini ihminen kokee ahdistusta liittyen muiden ihmisten sanomisiin tai tekemisiin. Hän saattaa olla kovin tuskainen ja silloin tuntuu, ettei mikään lohdutteluni tai mikään toinen näkökulma auta. On raskasta seurata hänen ahdistustaan, mutta vielä paljon raskaampaa on hänellä.
Fenrir, toivottavasti sulla on hetkiä, jolloin olento jättää sut rauhaan (enkä tarkoita nyt lääkitystä). Saisit hengähtää, olla vapaa. En osaa kirjoittaa tämän enempää tällä kertaa, mutta toivon kovasti, että kirjoittelet tänne jatkossakin.

Käyttäjä Fenrir kirjoittanut 16.04.2016 klo 23:32

Rina kirjoitti 15.4.2016 16:53

Ensiksikin haluan sanoa, että ilahduin, kun vastasit. Ja samalla pyytää anteeksi, että ylivirittynyt ideaaliminäni yrittää toimia maailmanparantajana. Tuskin se pahantahtoinen on, mutta usein varsinainen sika törppö. Ideaaliminäni ei oikein tahdo sietää avuttomuutta, joka syntyy joko omasta tai toisen ahdistuksesta. Se haluaa ratkoa kaikkien ongelmat, vaikka ei pysty ratkomaan omiaankaan. Alivirittynyt jokapäiväinen minä toppuuttelee sitä kyllä, mutta ihan väärällä tavalla. Seurauksena on kurja olo ja epäonnistumisen tunne.
Se, mitä kerroit olennosta, on ahdistavaa. Erityisesti se puoli, jossa olento haluaa rangaista sinua. Kun ajattelen, että oman ideaaliminäni ja normaaliminäni välillä on jatkuva sotatila vähän samaan tapaan kuin että masennus yrittää lannistaa yritykseni päästä jaloilleni, niin miten sinä kuvailisit suhdettasi olentoon? Nyt jotenkin vaikuttaa, että se on voitolla. Pystytkö käymään minkäänlaista kauppaa sen kanssa? Taas minä kyselen☹️ ja samalla pelkään, että kyselyni pahentaa tilannetta. Kirjoitit, että haluat suojella muita olennolta. Entä jos sanoisin, että sinun ei tarvitse suojella minua siltä. Tuo muiden suojelu vie sinulta valtavasti energiaa, mutta ymmärrän sen tarpeellisuuden.
Lähipiirini ihminen kokee ahdistusta liittyen muiden ihmisten sanomisiin tai tekemisiin. Hän saattaa olla kovin tuskainen ja silloin tuntuu, ettei mikään lohdutteluni tai mikään toinen näkökulma auta. On raskasta seurata hänen ahdistustaan, mutta vielä paljon raskaampaa on hänellä.
Fenrir, toivottavasti sulla on hetkiä, jolloin olento jättää sut rauhaan (enkä tarkoita nyt lääkitystä). Saisit hengähtää, olla vapaa. En osaa kirjoittaa tämän enempää tällä kertaa, mutta toivon kovasti, että kirjoittelet tänne jatkossakin.

Entinen oma-hoitajani sanoi myös ettei minun tarvitse suojella. Uskoin ja annoin hänen olla kosketuksissa. Nykyään on kyseinen hoitaja sairaseläkkeellä. Ymmärrät kai skeptisyyteni.

Käyttäjä Rina kirjoittanut 18.04.2016 klo 15:14

Ymmärrän skeptisyytesi. Onko olennossa mielestäsi mitään heikkoa kohtaa? Sinä tunnut kuitenkin olevan olentoa vahvempi, koska pystyt suojelemaan muita siltä (vaikka se vaatii hirveästi energiaa). Luultavasti jokaisella olennolla on kuitenkin heikot kohtansa. Kuten näkyy, taas kommentoin kirjoitustasi. Mulla on ilmeisesti joku tarve pitää sinut ketjukuvioissa. Ehkä se liittyy käsitykseeni dissosiaatiosta. Milloin muuten olento ilmaantui kuvioihin? En tiedä sinusta ikää, enkä mitään muutakaan, ehkä voisit kertoilla jotain itsestäsi.

Käyttäjä Fenrir kirjoittanut 19.04.2016 klo 07:20

Rina kirjoitti 18.4.2016 15:14

Ymmärrän skeptisyytesi. Onko olennossa mielestäsi mitään heikkoa kohtaa? Sinä tunnut kuitenkin olevan olentoa vahvempi, koska pystyt suojelemaan muita siltä (vaikka se vaatii hirveästi energiaa). Luultavasti jokaisella olennolla on kuitenkin heikot kohtansa. Kuten näkyy, taas kommentoin kirjoitustasi. Mulla on ilmeisesti joku tarve pitää sinut ketjukuvioissa. Ehkä se liittyy käsitykseeni dissosiaatiosta. Milloin muuten olento ilmaantui kuvioihin? En tiedä sinusta ikää, enkä mitään muutakaan, ehkä voisit kertoilla jotain itsestäsi.

Vastaan tähän viestiin keskusteltuani hoitajan ja valvojani kanssa. Saattaa olla että he eivät salli sitä. Kerron tämän tilanteen, myös sen että keskustelu tapahtuu internetissä anonyymisti ja valvotusti, mutta en näytä heille viestejäsi. Minulla on säännöt liittyen siihen mistä voin puhua ja kenen kanssa, näissä identiteetti-asioissa.

Olin 14 vuotias kun olento avasi vatsani raapimalla ja söi sisäelimiäni minun nähden. Se sattui aika paljon. Myöhemmin olen saanut itselleni varmuuden että kyse oli harhasta, minulla on vielä sisäelimet ruumiissani. Vaikka tiesin sen olemassaolosta aiemminkin, niin tuo lienee ensinmäinen kontakti siihen jonka voin muistaa selkeästi.

Käyttäjä Rina kirjoittanut 19.04.2016 klo 10:43

Kokemuksesi olennon hyökkäyksestä on ollut varmaankin hirveän pelottava ja rankka, kun siihen on liittynyt kipuakin ☹️. Vaikka olet jälkeenpäin mieltänyt sen harhaksi, niin tapahtumahetkellä se on ollut täyttä totta. Sen on täytynyt olla äärimmäinen koettelemus.
Olen iloinen ja helpottunut, että haluat jutella hoitohenkilökunnan kanssa viestittelystäsi täällä Tukinetissä. Minua ei haittaisi sekään, jos näytät heille keskinäistä viestittelyämme (jos se vain sopii sinulle itsellesi). Tiedät, etten ole mikään asiantuntija, ja että en halua pahentaa oloasi kysymyksilläni tai kommentoinnilla. Sinun suhteesi tunnen vuorovaikutussuhteen ylläpidon halua. Siihen on osaksi varmasti syynä ystäväni, josta aiemmin kirjoitin. Toinen motiivini lienee kiinnostus/uteliaisuus. Kirjoitit olennon halusta tuottaa matemaattisia kaavoja ja maailmankaikkeuden tulkintoja. Sinä ja olento tuotatte kiehtovaa materiaalia. Voiko näin sanoa? En mitenkään halua lytätä sitä ahdistuneisuutta ja suoranaista uhkaa, minkä olento sinulle tuottaa. Pallo on sinulla ja hoitotahollasi. Jatketaan kirjoittelua, jos se kaikille sopii. Vointeja sinulle 🙂🌻.

Käyttäjä Fenrir kirjoittanut 20.04.2016 klo 16:41

Rina kirjoitti 19.4.2016 10:43

Kokemuksesi olennon hyökkäyksestä on ollut varmaankin hirveän pelottava ja rankka, kun siihen on liittynyt kipuakin ☹️. Vaikka olet jälkeenpäin mieltänyt sen harhaksi, niin tapahtumahetkellä se on ollut täyttä totta. Sen on täytynyt olla äärimmäinen koettelemus.
Olen iloinen ja helpottunut, että haluat jutella hoitohenkilökunnan kanssa viestittelystäsi täällä Tukinetissä. Minua ei haittaisi sekään, jos näytät heille keskinäistä viestittelyämme (jos se vain sopii sinulle itsellesi). Tiedät, etten ole mikään asiantuntija, ja että en halua pahentaa oloasi kysymyksilläni tai kommentoinnilla. Sinun suhteesi tunnen vuorovaikutussuhteen ylläpidon halua. Siihen on osaksi varmasti syynä ystäväni, josta aiemmin kirjoitin. Toinen motiivini lienee kiinnostus/uteliaisuus. Kirjoitit olennon halusta tuottaa matemaattisia kaavoja ja maailmankaikkeuden tulkintoja. Sinä ja olento tuotatte kiehtovaa materiaalia. Voiko näin sanoa? En mitenkään halua lytätä sitä ahdistuneisuutta ja suoranaista uhkaa, minkä olento sinulle tuottaa. Pallo on sinulla ja hoitotahollasi. Jatketaan kirjoittelua, jos se kaikille sopii. Vointeja sinulle 🙂🌻.

Keskustelin tämän nykyisen omahoitajan kanssa asiasta mistä puhuimme aiemmin. Hän hyväksyy keskustelun mutta ilmaisi selkeästi että identiteettiäni en saa kertoa, ja että myöskään minulle ei saa antaa mahdollisuutta saada selville muiden identiteettiä.

Hän sanoi kuitenkin että minun on kerrottava täällä sen verran diagnooseistani että yhden niistä epäillään olevan lykantropiaksi kutsuttu psykoositila joka on kroonistunut.

Itse lisään kuitenkin että on todella todentuntuinen ollakseen sairaus. Ja olivat tulkinnat mielenkiintoisia tai eivät, niin minä vihaan niitä, ja kaikkea sitä että en voi tehdä elämässäni mitään spontaanisti vain iloitakseni jostakin, vaan kaikki tunteetkin on analysoitava ja laskettava ennenkuin saan antaa itselleni luvan niiden tuntemiseen, ja tunteen aikana sen vaikutuksia minuun ja ympäristöön on mietittävä myös. Minun unelmani on se että joskus olisi hiljaista, ja voisin vain olla olemassa. Hiljaisuudessa.

Käyttäjä Rina kirjoittanut 21.04.2016 klo 08:47

Tutustun tuohon diagnoosiin myöhemmin, kun terminä se on vieras. Ja olen samaa mieltä kanssasi, että tulkinta olostasi ei yksinään "tee selvää" olennosta. Se, että kärsit, on ydinkysymys ja elämääsi hankaloittava ja invalidisoiva tekijä. Toivon minäkin sulle hiljaisuutta ja rauhaa- kykyä iloita ja tuntea. Onko sulla päivässä parempia hetkiä tai onko päivien välillä mitään eroa? Onko olento yhtäkaikki ennalta arvaamaton? Onko mitään, joka sitä voisi hiljentää vai puuttuuko se kaikkeen ajatteluun tai tekemiseen. Voimia paljon sulle. Tahtoisin kevään auringon pyyhkivän olentosi olemattomiin tai kutistaa sen kirpuksi, jota voisi suurennuslasilla tarkastella. Haluaisin auttaa, en tiedä miten. Kirjoittele lisää.