Hämärtyvä todellisuus
Hei!
Mulla nämä viimeiset viikot ovat menneet kipuillen. Elämän iso käänne on menossa. Nyt multa tarvitaan maratoonarin kestävyyttä.
Nyt, kun avioero on tosi asia, se tuntuu välistä melkein pikkujutulta. Onhan se iso asia, kun 19 vuoden taival päättyy. Se päättyy toisen halusta ei mun. Siltikin se voi olla se helpottava ja vapauttava juttu.
Minussa on kuitenkin se pelokas pikkutyttö, joka ei tiedä, mitä tehdä. Mulla on iso taakka kantaa yksin. Tuntuu, että mua rangaistaan kaikesta. Eikä se aina toteudu elämässä, jos on hyvä toiselle ollaan hyvä minulle. Minussa on nyt paljon särkynyt lisää. Tunnen olevani syvällä epätoivon kuilussa.
Jostain täytyisi kaivaa energiaa toimia. Eikä nyt ole varaa tuhlata energiaa eikä aikaa ärsyyntymiseen. On se outoa sitten, kun ei tarvii kotona pelätä. Siitäkin on tullut normaali olotila. Käyn kyllä sisäistä kamppailua itseni kanssa. Mulla oikeasti hämärtyy, mikä on normaalia. Mun tunteilla on rankemman kautta nyt leikitty enkä enää pidä mun kokemuksia enää isoina.
Olen myös vahvistunut tällä matkalla, vaikka osa on särkynyt lisää. Tässä on paljon, mitä olisi saanut jäädä kokematta. Uskon ja toivon, että jalostun tästä lisää. Tulen ymmärtämään ainakin muita paremmin. Voi tätä hullun minän vuodatusta. Olen oikeesti vaan niin sekaisin.
et ole sekaisin.
tunteesi ovat sekaisin ja menevät ylös ja alas, joka aiheuttaa sen pelon tunteen kun kaikki ohjat lähtee käsistä, ole huoleti, ohjat eivät koskaan olekaan olleet käsissämme. Olen nyt juuri tapahtuman keskellä, et voi olettaa itseltäsi mitään. Nämä kaikki tunteet on käytävä läpi ja se on satavarmaa että tulet vahvistumaan. väliä ei tule olemaan sillä ymmärrätkö muita paremmin, kuten sanoit, vaan sillä että ymmärrät itseäsi, tarpeitasi, paremmin. sitä miten sinua tulee kohdella. sanoit eläneesi pelossa, se on erittäin iso asia että se muuttuu, sinun kannaltasi ehdottoman tärkeä asia, ei kukaan voi pelossa olla onnellinen.
yritä katsoa eteesi kyynelten läpi positiivisesti, muutos tuo usein tullessaan jotain hyvääkin.Olet urhea kun jaksat käsitellä näitä asioita ja kirjoittelet niitä tänne, täällä me tuetaan toinen toistamme.
voimia!!!
Olisi aika kummallista, jos kaiken kokemasi jälkeen todellisuus EI tuntuisi hämärtyvän. Sinulla on ollut aivan liikaa vaikeuksia ja vieläpä melko lyhyessä ajassa.
Vaikka avioero nyt tuntuukin pahalta, voi olla, että vähän ajan päästä huomaat tehneesi oikean ratkaisun. Miehesi haluaa erota, mutta ero voi olla hyväksi Sinullekin. Kertomasi mukaan miehesi ei ole onnistunut tukemaan Sinua, joten ehkä vähitellen helpottaa, kun pääset hänestä eroon.
Ota nyt vain hetki kerrallaan ja päivä kerrallaan. Asioilla on taipumus järjestyä, vähitellen ja ajan kanssa. (Samaa hoen itselleni.) Tsemppiä täältäkin!