Ajattelin kirjoittaa tänne tuntojani. En minä halunnut erota, olin joutunut työttömäksi ja kaiken lisäksi sairastuin munuaissyöpään, kun mieheni lähti rakkaan työkaverinsa matkaan 2013 marraskuussa ja haki lopullisen eron. Asioiden alkutilasta on aikaa vuoden 2011 pääsiäisestä saakka, jolloin mieheni jäi kiinni uskottomuudesta. Se jälkeen elämäni muuttui helvetiksi.
Nyt yritän vain pärjäillä ja minulla menee yhä huonosti. Pelkään työttömyyttä, mikä melko varmaa lähtulevaisuudessa. Olen joutunut muuttamaan toiselle paikkakunnalle kauaksi omasta lapsestani ja tunnen päivittäin elämäni toivottamaksi. Elän uuden kumppanin kanssa olosuhteiden johdosta, ja kuvittelen eläväni kuten mieheni minun kanssani(?): en ole tyytyväinen, tosin sillä erotuksella ettei minulla ole tarvetta pettää. Hän ei ole sellainen, jonka kanssa haluan jatkaa elämääni. Hän ei rakastanut vaimoaan, vaan halusi erota. Jotenkin samaistun hänen vaimoonsa. Minua myös ahdistaa, että hän on liian riippuvainen minusta. Kaipaisin omaa tilaa ja aikaa, mutta hänelle on tärkeää tuoda julki kaikille että olemme yhdessä. Haluaisin mennä ilman häntä, mutta yhteiselomme vuoksi se on minustakin sopimatonta. Tunnen vain käytttäväni häntä hyväksi, mutta tavallaan ajattelen hänen tekevän samaa Meillä ei ole ollut edes seksiä aikoihin. Tunnen, ettei hän halua minua oikeasti. Tämäkin todella surullista, sillä ikinä ei miesten elimiä ole ollut tarve kehua, mutta hänellä on sellaista mitä nainen voi vaan toivoa. Juuri riittävän upea ja tekniikkakin hallussa.. mutta ei haluja minua kohtaan, vaikka hän tarraa minuun omassa yksinäisyydessään. Haluan, että minua halutaan. Kaikki muu on mahdotonta.
Miten paljon haluaisinkaan olevani voimakas nainen, joka voisi vain tuhahtaa menneen päälle, kuten monet pärjääjät teistä. Olen varmaan ainut, joka ei ole kyennyt luomaan itselleen yhtään mitään parempaa. Inhoan elämääni ihan joka ainut päivä, minkä takia juon. En juo paljon, mutta lähes joka ikinen päivä. Toivon kuolevani pian ja samalla pelkään kuolevai pian. Mitä minulta jää? Minulta jää yksi ainut ihminen, jonka elämä minun olisi pitänyt turvata.
Minun omat vanhempani ovat ihania. Minun vanhempien koti on lähes yksi ainut paikka, jossa voin levätä henkisesti. Siitäkin huolimatta, ettei äitini käy enää ihan täysillä ja aiheuttaa päänvaivaa. Minulla ei ole tarjota samaa lapselleni 😭. Miten hänen käy? Pystyykö mieheni uusi nainen korvaamaan paikkani? Pitkäikäinen en ole. Pelkään, etten ole edes seurassanne kovin pitkään. En juomisen takia, vaan sairastumiseni takia joka on ehtinyt levitä. Ihan kummallista, että minulle kävi näin. Jostain kaltaisestani draamasta olen joskus lukenut jostakin.. tai katsonut elokuvan. Tämä on kuitenkin minun elämääni. Miksi? Miksi Jumala kostaa lapselleni, sen ettei minusta ollut miksikään?
Tänään oli vaikea päivä. en voi kertoa näistä tunnoistani kenellekkään läheiselle. Kaikki heistä toivovat, että pärjään hyvin. EN pärjää, vaan näyttelen että on niin. Surullista myöntää.
Hei!
On todella ikävää kuulla sairaudestasi, olen niin pahoillani että joudut kärsimään siitä, tuskin on ketään joka voi ymmärtää tilannettasi, jollei itse ole samassa tillanteessa. Tuntuu tosiaan, että pahat asiat ovat kerääntyneet ympärillesi viimeisten vuosien aikana, ja se on tietenkin äärimmäisen kurjaa. Olen itsekin juuri eronnut 4,5 vuotta kestäneestä parisuhteesta, joten ymmärrän sitä puolta kyllä hyvin. Itsekään en olisi eroa toivonut, vaan kumppanini sitä alkoi toivoa. On joitain ajatuksia, joista yritän saada voimaa, kuten että hän ei varmastikaan ollut oikea minulle, ja onnellista parisuhdetta on mahdotonta rakentaa, jos toinenkaan osapuolista ei pysty sitoutumaan parisuhteeseen. Tuntuu, että sinulla on paljon murheita tällä hetkellä elämässä, mutta sinulla ei oikein ole voimia ratkaista niitä sairautesi takia. Luin tuossa hetki sitten erään syöpäpotilaan kirjoituksen, jossa hän totesi, että jokaisella on oikeus etsiä rinnalleen ihmisiä, jotka aidosti välittävät, niin rakkaudessa kuin ystävyyksissä muutenkin, ja tätä ajatusta haluaisin tuoda esille sinullekin. Ymmärrän, että vaikka nykyinen parisuhteesi ei olekaan onnellinen, se varmasti tuo jonkinlaista turvaa; että on olemassa mies, ja joku jonka kanssa jakaa vaikeaa elämäntilannetta. Kannattaa kuitenkin miettiä, onko suhde sen arvoinen, että siihen kannattaa sitouttaa molemmat. Voisitteko ehkä olla ystäviä, ilman että kummankaan tarvitsee miettiä suhteeseen kuuluvia välttämättömyyksiä, kuten seksiä? Jos olette kumpikin onnettomia parisuhteessa, mieskin varmasti ymmärtää. On myös hyvä tehdä miehelle selväksi, että vaikean elämäntilanteesi johdosta haluaisit pystyä käsittelemään yhtä ongelmaa kerrallaan, etkä kerryttää niitä valtavaksi keoksi. Jos oet parisuhteesi taakkana, se ei voi tehdä hyvää sinulle.
Yksi hyvä neuvo on myös, että älä koskaan vertaile itseäsi muihin. Elämä on matka, jonka teemme siksi, että opimme tuntemaan itsemme, ja meillä jokaisella se kestää oman aikansa. Ihmiset, jotka voivat "tuhahtaa menneelle", ovat kävelleet erilaisen matkan meihin verrattuna, kokeneet erilaisia asioita erilaisessa järjestyksessä. Me kaikki olemme yksilöllisiä, eikä matkaa itsensä tuntemiseksi helpota se, että jatkuvasti vertailee itseään siihen, mitä muut ovat saaneet aikaan. Kuten varmaan itsekin tiedät, juominen ei varsinaisesti ole hyvä tapa ongelmien käsittelemiseen, sillä se vain venyttää ongelmien ratkomista jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Vanhemmillani on ollut tapana juoda ongelmiinsa, eikä se ole tehnyt heistä yhtään vähemmän onnettomia. Vaikka se tuntuukin nyt raskaalta, haluan korostaa, että avain ongelmien ratkontaan löytyy sisältäsi. Sinulla on kaikki mahdollisuudet ratkaista ongelmasi, yksi kerrallaan, jos vain löydät energiaa ja motivaatiota siihen.
Kuoleman käsitteleminen on yksi elämän vaikeimpia asioita, ja tilanteesi on nyt ajanut sinut hyvin läheiseen yhteyteen asian kanssa. Neuvoisinkin sinua etsimään tukiryhmän, ja olisi hienoa jos täältä löytyisi ihmisiä, jotka ovat samassa tilanteessa. Älä jää kuitenkaan yksin ajatustesi kanssa. Jos tänne kirjoittaminen auttaa, jatka sitä! En tiedä kuinka avuliaaksi tämä teksti muodostui, toivon että siitä oli apua. Toivon myös sinulle hirveästi voimia jaksaa eteenpäin, ansaitset kyllä kaiken tuen tilanteeseesi!