Elämä peruutuspeilistä katsoen

Elämä peruutuspeilistä katsoen

Käyttäjä keskustelua aloittanut aikaan 12.12.2020 klo 08:37 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä keskustelua kirjoittanut 12.12.2020 klo 08:37

Taskuun parkkeeraus on vaikeaa. Autokoulussa se onnistui heti, mutta kaupungissa?

Avioliitosta muistan tilanteen, jossa peruutuspeilistä näin samanlaisen uuden auton, jota ajoin itse. Ohitin tilanteen, ei voinut olla totta. Jos olisin kohdannut mitä näin, olisinko toiminut toisin?

Itsen kohtaaminen voi olla vaikeaa. Jos en kuitenkaan havahdu pohtimaan minne olen menossa, voin löytää itseni paikasta jonne en olisi tahtonut. Onko elämä silloin vastuussa tapahtuneista, vai kuitenkin oma valinta ohjannut vikaan?

Vikatilanteessa voi tarvita apua. Peruutuspeilistä voi alkaa nähdä eteenpäin -?

  • Muokattu kirjoittajan toimesta 1 kuukausi, 1 viikko sitten. Syy: harvensin
Käyttäjä Pikemiten kirjoittanut 15.01.2021 klo 12:40

Hei. Keskustelua. Olen juuttunut menneisyyden ajattelemattomuuden ja joidenkuiden muiden kokemuksiin, kuin lumikinokseen. Mietin miksi hyppäsin tänne, ajoiko jokin minun läheltäni ohitse vai pelästyikö jotain. Mielessäni on monta kertaa kuin olen löytänyt sylin lämpöä, joutunut heti eroon siitä, ja nuoruusvuosieni kokemuksia siitä ja sen kestävyydestä...

Käyttäjä keskustelua kirjoittanut 17.01.2021 klo 07:26

Joo. Lämpö on niin haihtuvaa ollut, ehkä se on siksi ollut sellaista, että ihmisinä löydyttäisi sisältäpäin?

Jos sisimmässä ei ole lämpöä, miten sitä voisi heijastua ulospäinkään? Jotta olisi sisällä lämpöä, pitäisikö avata ovi vai ikkuna että valo pääsee sisään?

Lapsuudessa on koko maailma edessä. Kasvaessaan silmät avautuu, edessä onkin vaan murto-osa maailmasta.

Käyttäjä Pikemiten kirjoittanut 17.01.2021 klo 14:59

Hei keskustelua. Mietin usein missä olen mennyt mäkeen ja mitä olen sieltä saanut? Aina on sellaisia päiviä jolloin ei suksi luista, ja päätyy rähmällensä lumihankeen.

Nämä aurinkoiset päivät ovat vasta edessä, jolloin voi päästää valon sisään. Mitä siihen asti tekeekään tämän kaamoksen kynsissä?

Ajassa ei voi palata takaisinpäin. On mentävä eteenpäin ajassa. Siksi ei auta mitään jos joskus haaveilee, ettei olisi tehnyt tuota noin vaan näin. Kuin se päätös on tehty on tekokin jo melkein tehty, jos ei viime tilassa muuta mieltänsä, ja tee jotain vain muuta.