Hei Nymphalis Antiopa. Minulla ei ole juurikaan kokemusta ammattiauttajista. Luulen,että tekevät työtään kuka enempi ja kuka vähemmän panostaen,ihan niinkuin muussakin työelämässä. Jos avun tarve on suuri on toki pettymys,jos törmää tällaiseen "leipääntyneeseen auttajaan". Silloin onkin parempi turvautua tahoihin,joissa on samoja ongelmia kokeneita ja siksi vertaisryhmät ovat tärkeitä. Ikävä kuulla,että et ole saanut kriisiisi apua.Ehkä tämä ketjusi kuitenkin kerää sellaisia ihmisiä,jotka ovat samalla aaltopituudella ja asioista keskusteleminen mahdollistuu.

Järkyttäviä uutisia taas Turusta 😠 Olen niin vihaa täynnä. Miksi tällaista annetaan.tapahtua??!!

Hei Nymphalis Antiopa! Niin surullisia uutisia,turhia kuolemia ja haavoitettuja ihmisiä. Kuuntelin tänään pitkään haastatteluja hallituksen ja poliisin taholta ja hiljaiseksi vetää. On hyvä sanoa,ettei saa antaa pelolle valtaa,mutta tilanne on kyllä pelottava,jos tähän aikaan päivästä tapahtuu tällaista. Kai sitä riskillä liikkuu ja kulkee,kun ei tiedä mitä on milloinkin meneillään. Voihan sitä autonkin alle jäädä,jos huono tuuri käy. Näin yritän lohdutella itseäni ja läheisiäni.

Minä niin vihaan tuota poliisin ja valtionjohdon hokemaa ikuista mantraa että pelolle ei saa antaa valtaa.
Meillä on oikeus tunteisiimme, jopa pelkoon, eikä sitä voi kieltää. On myös oikeus tuntea vihaa tuollaisia kohtaan jotka tappavat ja/tai ahdistelevat viattomia ihmisiä. On myös oikeus kertoa tunteistaan.
Maailmassa on paljon pahuutta, miksi sitä pitäisi ymmärtää!
Mikään ei lohduta noita uhreja eikä heidän omaisiaan, mutta toivoisi edes jotain empatiaa heitä kohtaan.
Itse yritän auttaa viattomiae eläimiä ja saan siitä lohtua tässä julmassa maailmassa.

Olet ihan oikeassa. Kyllä nämä terroriteot aiheuttavat pelkoa varsinkin naisissa,jotka ovat jo voimiltaan heikommat edes vastustamaan fyysistä väkivaltaa. Kyllä täällä kotikaupungissani kulkee maahanmuuttajamiehiä laumassa ja se on vähän arveluttanut,mutta nyt jo pelottaa. Ei saisi antaa pelolle valtaa,mutta itsesuojeluvaistoakin olisi syytä kuunnella.
Eläimet ovat minunkin sydäntä lähellä. En pystynyt lukemaan sitä viimeistä koiran eläinrääkkäysjuttua,kun koen tällaisen julmuuden niin voimakkaasti,että se valtaa mielen kokonaan. Itse olen tehnyt eläinsuojeluilmoituksen koirasta,jota kaltoin kohdeltiin ja tilanne saatiin katkaistua. Pitää kyllä olla valppaana ihan jokaisen,että eläimet eivät joudu tällaisten julmurien armoille.

Hei NA 🙂

Kyselit vanhojen ystäviesi perään täällä. Mahdatko muistaa, Mieli maassa-chateissa ainakin vaihdettiin ajatuksia?

Oma elämä meni vuosia tavallaan, salasana unohtui enkä enää saanut edellistä nimimerkkiä auki. Täällä näyttää tapahtuneen muutoksia. Tuo on toisaalta hyvä, että on erityisryhmille omia chat-mahdollisuuksia, mutta voisiko rinnalla olla meille tavan tallareille kuitenkin se hyvin toiminut avoin keskustelu-chat? Koska on löydetty tälle sivustolle tie, tällä on meille sisältöä, jos on aikaa, voi jopa koukuttua.

Jokaisella on vähintään yksinäisyyden takia arpia sielussa, ja kylkiäisenä elämä tuonut mukanaan muutakin murhetta sairauden tai toisen muodossa. Yhteisien ajatusten vaihtojen mahdollistaminen livenä katkaisisi ainakin meidän yksin elävien arkea. Voisi sen hetken ajaksi päästä etämmälle omasta sairauden/erityisominaisuuden taakasta? (Siis ajatus mitä tarkoitan, olisi kaikkea mahdollista mutta myös ilman nimettyä sairautta tai erityisominaisuutta oleville avoin chat niiden erityisten ryhmien omien chattien rinnalla.)

Mieli maasta - chattia varsinkin kaipaa, keskustelut koossa pitävät oli tehtäviensä tasalla.
Ja hauskojakin hetkiä oli. Niitä kaipaa, niitä ei ole elämässä koskaan liikaa. Vai mitä olet mieltä, NA?

erakoksikokaan kirjoitti 22.8.2017 18:8

Mieli maasta - chattia varsinkin kaipaa, keskustelut koossa pitävät oli tehtäviensä tasalla.
Ja hauskojakin hetkiä oli. Niitä kaipaa, niitä ei ole elämässä koskaan liikaa.

Hei ja tiedoksi,

Mieli Maasta chatit jatkuvat Tukinetissä tuttuun tapaan myös syksyllä. Chat on aina parillisten viikkojen keskiviikkoisin klo 18-20. Itse asiassa syyskauden ensimmäinen chat on jo tänään keskiviikkona 23.8. 🙂👍

Illan keskustelun teemana on: Millaista on elämä masentuneena?

Tervetuloa mukaan!🙂🌻

Hei erakoksikokaan ☺️ tokihan.sinut muistan!
Nyt kun olen pitkästä aikaa poikennut täällä niin olen myös kummastellut mihin on hävinneet meille tavallisille tallaajille tarkoitetut avoimet chatit. Onneksi on tosiaan Mieli Maasta vielä. Kaikki tuntuu keskittyvän nuoriin ja erityistarpeellisiin, jotka toki tarvitsevat niitä mutta niin mekin. Pitänee käydä illalla tuolla.

Moi vaan!

Miten sitä pitäiskään elää, että ois onnellinen... Vuosikymmenet saanut selvitellä solmuja auki, jonkun kun on saanu auki, toinen kiertyny tiukempaan. Tasan ei mene elämät, joillain vaikuttaa elämä hymyilevän, kuin helposti, mutta se taitaa olla vaan sivusta nähty tulkinta, väärä johtopäätös? Tähän asti selvitty hengissä....

Miten sun kissat, pitäneet sulle hyvää seuraa? Omista toinen kuoli vanhuuteen, toinen vielä hyvin syö ja suo, liikkua ei enää jaksa kauas. Luopuminen on tuskaa... Kerro sinä, miten sitä pitäis suhtautua poislähtöihin, lemmikit on niin - lämpöä ja kehräystä, seuraa jakavia. Miten sinä olet elämän aikana selvinnyt omien lemmikkien kuolemista?

Sulle syksyyn voimia
🙂👍 ja hyviä unia 😴

Minun kisut on vielä.onneksi niin.nuorie että ei ole sitä.vielä tullut murehdittua. Muuta kaikkea kyllä. Voihan.nekin.tosin.sairastua ja kuolla...
Täs on kaikenlaisia murheita muutenkin. Elämä ei ole oikeudenmukainen.
Totaalinen väsymys on.ollut kauan enkä syytä ymmärrä. Tosin syksy ja talvi vie mielen maahan.

Minulla tuli tänään 4 vuotta siitä,kun rakas koirani kuoli. Muistan sen kuin eilisen. Nyt on uusi koira kissan seurana. Mukava on tämäkin,mutta eihän se toista korvaa. Eläimet ovat omia persoonia kaikki,kahta samanlaista ei ole.
Kyllä syksy on rankkaa aikaa,mutta pitää vain yrittää keksiä jotakin piristystä pimeille päiville. Aina se ei onnistu ja alakulo valtaa mielen. Kun jouluun päästään on jo vuosi paremmalla puolella ja voi alkaa odottaa kevättä. Jaksetaan..

Täällä on satanut viikkokaupalla ja mieli on aivan maassa. Väsyttää vaan ja ahdistaa.
Pääsisipä edes haravoimaan kauniilla säällä, mutta osa lehdistä on vielä puissa.

Olen sopinut reissusta marraskuussa kissan kanssa. Tiedän että kadun kun matkajännitys alkaa tuntua reissun lähestyessä. Joskus pitää haastaa itsensä. Lisäksi olen ostanut liput joulukonserttiin jota olen jo katunut, Kirkko ei ole minun paikkani mutta esiintyjä on upea ja sen vuoksi ostin.

Menisi vaan talvi pian. Siksi tuota ohjelmaa olen suunnitellutkin.
Kissat on selkeästi vähemmän aktiivisia kun sataa. Harmittaa niitäkin kun ei päästä lenkille.

Nymphalis Antiopa kirjoitti 12.10.2017 18:47

Täällä on satanut viikkokaupalla ja mieli on aivan maassa. Väsyttää vaan ja ahdistaa.
Pääsisipä edes haravoimaan kauniilla säällä, mutta osa lehdistä on vielä puissa.

Olen sopinut reissusta marraskuussa kissan kanssa. Tiedän että kadun kun matkajännitys alkaa tuntua reissun lähestyessä. Joskus pitää haastaa itsensä. Lisäksi olen ostanut liput joulukonserttiin jota olen jo katunut, Kirkko ei ole minun paikkani mutta esiintyjä on upea ja sen vuoksi ostin.

Menisi vaan talvi pian. Siksi tuota ohjelmaa olen suunnitellutkin.
Kissat on selkeästi vähemmän aktiivisia kun sataa. Harmittaa niitäkin kun ei päästä lenkille.

Tuota sadetta on saatu kai kaikkialla kesän ja syksyn aikana, koettelee myös minua. Hiukankin kuivempi hetki, ja kissat haluavat piipahtaa pihalla, pienikin uskaltautunut tähän pihapiiriin. Todella kysyy mielikuvitusta, että saa mielialansa pidettyä edes jonninmoisessa vireessä
😉

Mun elämä ohjelmoituu nyt työstä, jokapäiväisestä - arkipäivinä. Viikonloput menee levätessä. Sinulla kuulostaa olevan hyviä tapahtumia edessä, jaksat pitää itseä vireänä niin. Hyvä sinä. Kunpa minäkin. Ehkä joskus vielä. Pääsen laiskuudesta lähteä vaikka konserttiin. - Voimia sulle syksyyn sateista huolimatta. 🙂🌻 🙂👍

Kyllä on ollut sateinen syksy ankean ja kylmän kesän jälkeen. Tuntuu kuin sitä oikeaa kesää ei olisi ollutkaan ainakaan omalla paikkakunnalla. Nyt olisi lehtien keruu ohjelmassa,mutta suurin osa lehdistä vielä puussa. Haravoinut jo olen,mutta puhallusta ei ole vielä tehty,vasta sitten,kun lähes kaikki lehdet varisseet. Kyllä tämä pimeä ja synkkä aika on vain elettävä. Kun jouluun päästään niin voi jo kevättä alkaa odotella. Koirakin on kastunut ulkoilureissuilla ja olen sen puhaltimella kuivannut ja se on lisännyt työtä entisestään. Mielelläni sen teen,ettei iho kärsi ja onhan senkin mukavampi olla turkki kuivana.
Nyt olisi hyvä aika lähteä etelän aurinkoon tai saada muita virikkeitä. Eipä tässä muukaan auta...

Tammyka kirjoitti 13.10.2017 15:25
Koirakin on kastunut ulkoilureissuilla ja olen sen puhaltimella kuivannut ja se on lisännyt työtä entisestään. Mielelläni sen teen,ettei iho kärsi ja onhan senkin mukavampi olla turkki kuivana.
Nyt olisi hyvä aika lähteä etelän aurinkoon tai saada muita virikkeitä. Eipä tässä muukaan auta...

Siis... lehtipuhaltimella?? 😀😀
Täällä tänään aurinko näyttäytyi useampaan otteeseen ja oli kyl tervetullutta! Eilen oli niin kurjaa ja harmaata ja sato koko päivän. Kauhea ikävä aurinkoa. 😭 Kyl se kirkasvalolamppu pitäis hankkii ennenku syysväsymys menee viel pahemmaks ja pimeys senku lisääntyy. Tai vaihtoehtoisesti kyl mullekki etelän aurinko kelpais!