tzimtzum kirjoitti 4.12.2013 14:3

LonelyWolf kirjoitti 4.12.2013 0:26

Jotenkin turhauttavaa, että täällä olisi samanhenkisiltä vaikuttavia yksinäisiä, herkkiä ja syvällisiä ihmisiä, mutta ei mitään mahdollisuutta saada keneenkään heistä enempää kontaktia.
Kirjoittelu auttaa vain hetkellisesti, mutta ei ratkaise mitään.

Naulan kantaan. Laitanpa aloituksen tunnetulle avoimelle foorumille. Herkillekin pitää antaa mahdollisuus oikeaan Ystävyyteen. Etsivä löytää! 🙂

Niin on tosi kun pläkki, vai miten se sanonta meni.

Mutta jos esim. joku ehdottaisi tapaamista, niin minä kyllä jänistän enkä ottaisi osaa. Syy? Mitä jos muut(kin) samassa jamassa olevat pitävät minua outona? Tai toisin päin: mitä jos muut ovat minusta outoja.... Ei ei ei.... parempi pysyä nimettömänä ja naamattomana.

Naulan kantaan. Laitanpa aloituksen tunnetulle avoimelle foorumille. Herkillekin pitää antaa mahdollisuus oikeaan Ystävyyteen. Etsivä löytää! 🙂

Niin on tosi kun pläkki, vai miten se sanonta meni.

Mutta jos esim. joku ehdottaisi tapaamista, niin minä kyllä jänistän enkä ottaisi osaa. Syy? Mitä jos muut(kin) samassa jamassa olevat pitävät minua outona? Tai toisin päin: mitä jos muut ovat minusta outoja.... Ei ei ei.... parempi pysyä nimettömänä ja naamattomana.

Tuo, ettei uskaltaisi kuitenkaan tapaamiseen, jos joku sitä ehdottaisi, on tietysti vaarana ujolle ja aralle ihmiselle, mutta kun nyt jo näin paljon on aiheesta keskusteltu, niin en tiedä mitä siinä sitten menettäisikään? No ehkä jokin illuuuson, jonka on saanut siitä miten tulee itse ymmärretyksi ja miten paljon on samasssa tilanteessa olevia, voisí muutua, mutta eikä totuuden kohtaaminen kuitenkin olisi muutoksen alku? Itse ainakin muutenkin kärsin "kuplassa" elämisestä, niin että hyvä vain, jos se joskus särkyisikin - voinhan luoda sitten uuden, jos ei totuus miellytä...oikeastaan tässä nauran samalla OMILLEKIN ajatuksilleni, noin vähän ajattelen itsekin, mutta ei kyllä mikään voima tule kotoakaan kiskomaan...kontaktia kai kuitenkin tällä kirjoittelulla monikin yrittää hakea..
😝🙂

Joopa. 🙂
Kun tarjoutuu mahdollisuus ystävyyteen, voit itse valita jätätkö sen käyttämättä vai tartutko tilaisuuteen.
Realismi kannattaa eli kun lähtee mukaan pienin odotuksin, ei joudu pettymään. Toivo on silti mielestäni koko elämää ylläpitävä asia, toivo paremmasta.
Ehdotin aluksi yksityistä kirjeenvaihtoa, en tuntemattomien tapaamista. Onhan siinä ero. Kiva, että täällä on samanmielisiä kohtalotovereita, mutta minä en jaksa loputtomiin märehtiä ystävättömyyttä kasvottomalla nettisivulla. Siksi tein aloituksen erään foorumin ystävyys-palstalle otsikolla Herkät ihmiset! 🙂
Olen samaa mieltä Minä vain -nimimerkin kanssa, että "totuuden kohtaaminen on muutoksen alku". Ja sellainen muutos vie aina hyvään, oikeaan suuntaan.
Jokainen elää tietysti tavallaan ja toimii omien resurssien mukaan. Ystävyyttä tässä haetaan, ei terapiaa. Talviauringon paistetta sinullekin!
🙂👍

En näin 21v tiedä olenko nuori vai aikuinen, mutta kirjotetaan vaikka tänne kun on hyvä ketju.

Itse menetin yläasteen jälkeen kaikki ystäväni. Lapsuuden ystävätkin jättivät, kun koulut erkanivat. Onhan siinä mussakin vikaa, kun en mitään tehnyt asian eteen, eikä enään uskalla.

Melko yksinäistä kyllä, kun masennus vienyt kaikki voimat, ja ainoana haasteena elämässä on saada aika kuluun.

Hei kaikki! Viimeksi kirjoittaneelle Jeppikselle toteaisin, että eihän käytännösä onglemissa ole kyse vain tietyn ryhmän, kuten nuorten, keski-ikäisten, vanhojen, työttömien, eläkeläiseten, stressaantuneiden työntekijäiden tai koti-isien tai äitien ongelmista - kaikki olemme kuitenkin IHMISIÄ, ja iän suhteen ainakin tilanne koko ajan muuttuu - vahempi on varmasti ollut joskus lapsi, teini-ikäinen, nuori jne. Ja vastaavasti suurin osa nuorista on aikanaan keski-ikäisiä tai vanhoja.

Mutta kaikilla heillä voi olla ongelmana esim. yksinäisyys, joka voi juontaa juurensa jo lapsuuden ympäristöön ja yhdistyä vaikka herkkään luonteeseen. Samanikäisetkin siis voivat olla keskenäänän erilaisia tai sitten samanlaisia, mutta ei ikä sinänsä ole oleellinen.

Joten oikeaa ryhmää ei siinä mielessä voi ollakaan, tai "väärää". Muutenkin yhteiskunnassa eri-ikäiset ovat liian paljon vain oman ikäistensä seurassa, päiväkodissa, koulussa, työssä, harrastuksissa jne. Omasta mielestäni pitäisi olla enemmän julkisia kohtaamispaikoja, joihin luontevasti voisi mennä kuin omaan olohuoneeseensa ilman, että leimana on oltava vaikka tietty ikä, yksinäisyys, terveydelliset ongelmat tms.

Ja vielä nimim. tzimzum totesi, että ystäviähän täältä ollaan hakemassa eikä terapiaa.'
No kuka mitäkin, ja eikös taas ystävyys tai kaveruus, jopa vai netissä alkanut tai toimiva, voi olle myös terapetuttista?
MINULLE tämä kirjoittelu on terapeuttista, mutta toki olen normaali ihminen, ja toivon, että elämääni löytyisi myös uusia ystäviä, joko tätä kautta tai täältä saamani vinkin tai uuden ajattelumalin kautta. Vai mitä?🤨

Ajattelin etten enää tänne kirjoita, ketjukin oli jo jäämässä muihin jalkoihin ja unohduksiin. Huomasin, että on tullut uusia aloituksia samasta teemasta: mistä ystäviä? Niin. Niitä kun ei voi Anttilasta ostaa/tilata 😉
Ystävää ei pidä käyttää terapeuttina, mutta niin kuin 'Minä vain' tuossa edellä kirjoitti: YSTÄVYYS ON TERAPEUTTISTA!
On ikävää, jos asiat ovat menneet niin huonolle tolalle, ettei enää pysty normaaliin ystävyyteen. Ehkä siltäkin olisi välttynyt, jos olisi ollut se ystävä.

Toivotan sinulle iloa ja valoa elämääsi! 🙂🎂