Ei mitään niin erityistä…

Ei mitään niin erityistä...

Käyttäjä pippa2 aloittanut aikaan 05.12.2013 klo 20:46 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä pippa2 kirjoittanut 05.12.2013 klo 20:46

Vähän painostavia ja osiltain yksinäisiä nämä pyhät; jalkani on kipeänä ja flunssakin vähän kiusaa. Kävin toisen kerran lääkärissä ja nyt sain onneksi lähetteen, että jalka kuvattas. Täytyy heti maanantaina soittaa ja varata röntgeniin aikaa. Mulla on käytössä kuvapuhelin ja ajattelin nyt illalla soittaa sillä tukihenkilölle, mut sepä ei nyt toimikkaan, siitä iski vähän paniikki. N iin ja palatakseni tuohon lääkäriin, jalastani, tarkemmin polvesta otettiin taas nestettä pois, ja pyörryinkin siellä ja olin hetken tajuttomana. En tiedä mistä se johtu, mutta tuntu hyvältä kun sai vähän huolenpitoa ja hoivaa.🙂 Sitä näin aikuisena ei paljo saa, kun ei ole parisuhteessakaan, mut sekin on oma valinta. Mietin, että mitä huomenna tekis, vai onko sitä ihan kotona vaan. Joskus on paljon kaikkea menoa ja joskus vähemmän. Tosin tää polvivaivakin rajoittaa vähän menemistä.☹️ Onneksi se ainakin kuvataan niin saa selvyyden ettei ole mitään pahempaa. Tein juuri ensimmäisen joulupaketin ja tänään paistoin pippareitakin. Huomenna on kuitekin itsenäisyyspäivä ja minä henk.koht. arvostan sitä paljon. Mukavaa itsenäisyyspäivää🙂🌻

Käyttäjä pippa2 kirjoittanut 06.12.2013 klo 23:16

Mietin etukäteen miten tää itsenäisyyspäivä menee, mutta kävin mummullani kylässä, vein pippareita ja hänen mulle joskus antamansa valokuvakansion. Oli kovin mielissään, ja koska sairastaa muitisairautta niin tykkäs niistä vanhoista kuvista, jossa hän itsekkin oli pienenä.🙂 En ollut pitkiin aikoihin käynyt hänen luonaan, kuitenkin, kun itellä on ahdistusta ja tämmöstä psyykkistä sairautta niin se tuo paljon ongelmia pitää ihmisiin yhteyttä ja tavata ihmisiä. En jännitä mummullani, mut ku hällä on muisti sairaus niin joutuu moneen kertaan sanomaan samoja asioita. Joskus, kun käy ihmisillä tai tapaa ihmisiä tuttuja tai ystäviä tuolla sattumalta niin on semmonen jännitys päällä ja haluaa vaan vetäytyä omiin oloihinsa. Kärsin siitä välillä kovasti😞 Onko teillä jotain mikä auttaa sosiaalisessa jännityksessä?😐 Monesti tuntuu, että on helpompi olla yksin ...en tiedä😑❓ Sitten kumminkin toisaalta kärsii väliin yksinolostakin. mut ei saa otettua yhteyttä paljon kehenkään. Välillä on paljon kontaktia ihmisiin ja ystäviin, tuttuihin. Soitellaan, käydään toisillamme ja sit voi olla paljon lastenhoitohommia.🙂 Maanantaina voin onneksi soittaa röntgen aikaa polvestani, kun tänään hilpasin juoksemaan pysäkille niin pariaskelta ni polvi naksahti ja sit onnuin. Nyt yritän sitä lepuutella ja nukuin tuossa jonkin aikaa, ehkä se on huomenna parempi. Kello on jo paljon, mut onneks on vapaapäivä huomenna niin saa ainakin nukkua vapaasti vaikkei nyt niin pitkään nukkuiskaan, mutta saa rauhassa touhuta aamulla. Haen lääkkeeni tuolta kotihoitopalvelusta, ja siel on työvuorossa opiskelija, jonka kans on kiva jutella. Puhun siellä asioistani, ja saan kolmen päivän lääkkeet. tiistaisin ja torstaisin kahen päivän lääkkeet. Sit ajattelin huomenna imuroida, viedä roskat ja pestä pyykkiä. Kaupungissakin vois käydä; no katsotaan mitä huominen tuo tullessaan.

Käyttäjä pippa2 kirjoittanut 07.12.2013 klo 19:58

Päivä alkoi vähän takkuillen, ahdistunutta ja pahaa oloa sekä masennustakin☹️ Mikä ei ole mitään uutta mulle. Menin hakemaan lääkkeeni, ja jalkani oli taas niin kipeä, että ajattelin tarvitsenkohan kohta kyynärsauvoja. Paikasta josta hain lääkkeet, istuin ja juttelin hoitajan kanssa. Vähän tämmöstä toipilaana oloa ollut, kun ei niin pääse meneenkään ja liikkuun normaalisti. Kyllä se henkinen puoli siitä korjaantu ja sain soitettua ystävälle jos hän pääsisi huomenna käymään. Luultavasti on lastenhoitokeikkakin tulossa tiistaina☺️ sekin piristi mieltä vaikka ajattelin mitenhän tämä polvi, mutta no maanantaina saa varmaankin tietää jos pääsen heti kuvattavaksi. Imuroin kuitenkin tänään, ja oon pessy pyykkiä. Puhtaitten pyykkien tuoksu on ihan huumaava, tulee ihan hyvälle mielelle. Tykkään muutenkin kaikista hyväntuoksusista kynttilöistä, kukista, parfyymeistä jne.☺️ Sitä ajattelin, että kun on epävakaata persoonallisuutta niin mullon vaatteitten kans niin, et jos jotain ostan uutena niin sit melkein oon palauttanu niit vaatteita vaikka ne ois harkittuja ostoksia. Ennen ostelin helpommin vaatteita ja nyt mietin, että tarttenko välttämäti. Toisaalta sitä on joskus kiva saada jotain uutta vaatetta. Valita kaupasta just sellasen, kun haluaa. Sitten taas mitä esim. pojalleni ostan ni en kadu ollenkaan. Ehkä olen niin kuin äitinikin, että nuorempana tykkäs paljon katsella ja kokeilla vaatteita, ja nyt vaikka kiinnitänkin huomioo pukeutumiseeni niin ei samalla tavalla ole ostamassa. Ehkä sitä on siinä tullut vähän viisaammaksikin. Heikun keikun☺️

Käyttäjä kisulitassu2 kirjoittanut 07.12.2013 klo 22:42

Tiedän tunteen jännitystä on usein ja hermostuneisuutta sekä semmosta oikeastaan ystäviä ole kauhesti, koska tunnen usein ulkopuolisuutta monien ihmisten kanssa. Ryhmiä jännitän missä paljon ihmisiä ja isoja paikkoja sekä tilaisuuksia. En oikein tiedä mikä siihen sosiaaliseen jännittämiseen auttaa itsellä ainakaan ole auttanut muu, kun lähteä tilanteesta kun ei jaksa enempää.

Käyttäjä pippa2 kirjoittanut 09.12.2013 klo 19:40

Kiitos Kisulitassu2☺️ Niin joo; pois lähteminenkin on yksi keino. Pitäisi kai olla itselle taas armollisempi ja helpottaa olotilaa jos on liian jännittynyt ja sitten tuli mieleen, et jos vaan ei jaksa jotakin tilannetta kauempaa niin antaa luvan itselle poistua. Sitä vaan yrittää , ja sit niinku tänäänki tuntu, et mä en jotenkaan jaksa olla. On henkisesti väsyny olo. Sunnuntaina eli eilen olin lastenvahtina ja sit viel illalla ystävä tuli käymään(ei mullakaan mitenkään paljoa ole ystäviä), hän oli sitten ilta yhdeksään asti ja en kehdannut aiemmin sanoa, et jos hän lähtis jo. Oli tietty kiva, kun hän kävi, mutt seuraavana päivänä eli tänään, mulle tuli aamuseitsemältä soitto, et jos pääsen taas lapsenvahdiks tulemaan. Sielä menikin sitten koko päivä, illalla puol kuuden mais olin kotona. Kyl se päivä hyvin meni lasten kans vaik aamul oli vähä henkisesti raskas olo. Ja kun tietää, et vapaapäiviäkin tulee, ja tänään tukihenkilönikin viestitti, ett soittaa mulle illalla.☺️ Se on hyvä, kun voi tukeutua johonkin ihmiseen, semmosseen kelle voi kertoa asioista;ahdistuksesta, masennuksesta yms. psyykkisistä ongelmista. Sain onneks nyt ajan tälle viikolle röntgeniin, lauantaipäivälle. Polvea on taas jomottanu sen verta ikävästi.☹️

Käyttäjä pippa2 kirjoittanut 10.12.2013 klo 21:14

Otin jo iltalääkkeet, mut tuntuu ettei uni vielä tule. Olin lapsia taas hoitamassa ja menen huomennakin. Yritän pitää tota kipeetä jalkaani levossa, ku auttaa jos sitä ei rasita. En välttämäti olisi huomenna mennyt lapsia hoitamaan, mut haluan auttaa, kun on hätätilanne. Pystyn kumminkin heidän kanssaan jalkaa pitään levossa, ku ovat sellasia rauhallisia lapsia. Oikeestaan vaatii itseltäkin kärsivällisyyttä pysyä paikalla pitemmän aikaa. Täytyy ottaa itseltä jotain lehteä luottavaksi. Huomenna olisi keskusteluryhmäkin, olisi hyvä jos olisi kannettava tiesikka niin voisi ottaa mukaan. Harmittaa vähän, kun ei pysty oleen siinä keskustelussa.Huomen illalla oon menossa teatteriesitykseen. Se on varmasti ihan mukavaa. Olisin kyllä mieluusti levänny huomisen päiväajan, mutta ei se nyt onnistukkaan. Jotain joululahjojakin olisi kiva mennä katsoon, mietin etukäteen mitä järkevää kellekkin ostan etten osta mitään turhaa. Lahjakortit on esim. aika hyvä lahja, saa saaja sit käyttää mihin haluaa ja mitä tarvitsee. Paketointi on myös mukavaa, tykkään kääriä lahjat kauniisiin paketteihin, koristella paketit ja laittaa itsetehdyt pakettikortit.☺️ Ehkä nyt vois rauhottua sänkyyn, kyllä se uni siitä lääkkeillä tulee, ne alkaa sit pikkuhiljaa vaikuttaan😴 Mukavaa viikon jatkoa kaikille🙂🌻

Käyttäjä pippa2 kirjoittanut 15.12.2013 klo 19:26

Viikko on mennyt nopeasti. Hoidin lapsia vielä keskiviikon ja torstain vaikka polveni on ollut kyllä kipeä. Keskiviikkona oli ihan mukava käydä teatterissa vaikka toisaalta olisin voinu nukkuakkin, se kesti kumminkin yli kahdeksaan. Torstaina vein vielä lapsia kerhon joulujuhlaan, otin siellä valokuvia, että äiti ja isäkin sitten näkevät ja tulee jotain muistoa juhlista. Sitten vielä iltapäivästä vein lapset rautatieasemalle, koska olivat menossa mummolle ja mummo oli tietenkin vastassa. Sitten vielä kiertelin kaupungilla vaikka tiesin ettei jalkani tykkää. Ostin itselleni nahkatakin, huivin ja korvikset, kiva on välillä itselleenkin ostaa jotain vaatetta yms.🙂 Pojalleni ostin joululahjoja. Onneksi perjantaina sain heräillä ihan rauhassa, kaupassa mun kyllä tartti käydä ja unohdin maidon, jonka sit myöhemmin hain lähikaupasta. Veljeni vaimo oli illalla tulossa käymään ja ihan häntä varten leivoin pippareita jo toisen kerran. Montakohan kertaa niitä leivon vielä ennen joulua🙂 Lauantaina menin röntgeniin ja sanoivat että viikon keskivaiheilla tulokset on lääkärillä. Täytyy tilata aika lääkärille. Toivottavasti sieltä ny näkyis ja löytys jotakin syytä polvikipuuni, kun itsekkin ihmettelee mikä siinä polvessa on😐 Tänään kävin poikani luona, vein hänelle ruokaa. Ja sit myöhemmin mentiin kaupungille, kävelyni oli kyllä todella hankalaa. No, ostin hänelle uudet kengät ja onneksi löytyivät mieluisat. Ne oli vähän kalliimmat ja hän sanoikin, että vois katsoa jotku halvemmat, mutt sanoin, et otetaan vaan ne, koska tuskin löydämme muualta valkosia kenkiä, ja ihan hyvin voin maksaa niistä vähän enemmän. Olin mielissäni, kun hälle löytyi kunnon kengät, ja kyllä hänkin tykkäs, ja oli muutenkin kiva tavata. Aamulla oli kyllä vähän sellasta oloa, että on henkisesti jotenkin väsynyt. On ollut niin paljon kaikenlaista. Ja 3 ja 5v. lapsissa on oma hoitamisensa. Vaikka lapsilta tavallaan saa paljon niin kyllä sitä itsestään antaakin. Pitää kuitenkin ajatella ensisijassa lapsia ja heidän tarpeitaan. Nyt yritän antaa jalalleni lepoa ja rentoutua jotenkin. Huomenna omahoitaja soittaa mulle ja saan sit hänelle purkaa tuntojani. Hyvä , että on henkilöitä joihin voi tukeutua ja joille voi purkaa ahdistusta tai mitä nyt millonkin on ollut. Olen seurannut netistä Ihana Elisa- sarjaa, ja sitä nyt varmaan täs vielä katson enneku käyn nukkumaan.😴

Käyttäjä pippa2 kirjoittanut 19.12.2013 klo 20:47

Nyt onkin jo torstai, eipä täs ihmeempiä ole tapahtunut. Tiistaina kävin polvestani lääkäris, käski tehdä jalkalihaksia voimistavia liikkeitä eli istuu ja nostaa jalkaa ylös. Jos ei joulunpyhien jälkeen tammikuulla ole parempi niin sitten ortopedille. Samana päivänä kävi ystäväni kylässä, sanoi, että hänellä on ollut ikävä mua. Mä en oikein ole tuntenut ikävää häntä kohtaan, mutta en sitä tietenkään sanonut. Enemmän ikävöin sukulaisia ja läheisiä, ei kai siinä mitään pahaa ole. Tykkään kyllä tietenkin tavata ystäviä ja käydä yhdessä jossain yms. Mua itketti pitkästä aikaa tänä aamuna, tuntui että on henkisesti jotenkin niin väsynyt . Tämä polvi kipukin tuntuu tietenkin raskaalta. No, olotila siitä helpottui. Menin aamulla hakemaan lääkkeet kotipalveluyksiköstä, ja myöhemmin menin sinne pikkujouluihin. Oli glögiä ja kaikkea tarjottavaa sekä yhdessäoloa ja keskustelua. Sen jälkeen menin kaupassa käymään, ja sit poikani soittikin, että voitasko tänään mennä jouluostoksille? Minä sanoin, että mennään vaan ja oli oikein mukavaa oli tosi kiva nähdä yllättäin. Käytiin kahvilla yhdessä ja kun erottiin niin kyllä hän mua oikein halas. 🙂 Olen niin iloinen, että meillä on hyvät välit, ja että minulla on oma poika. Lapsi tuo kyllä paljon tarkoitusta elämään vaikka olisi jo aikuinenkin, hänkin 18v. Nippanappa aikuinen, mutta nuori vielä. Toivottavasti mieli pysyy suht hyvänä yli tämän joulun. Ahdistusta on päivittäin, mutta se on aika hyvin hallussa;pystyy ajattelemaan, että kyllä se siitä helpottuu. Huomenna vois mennä kellarista katsomaan vähän joulukoristeita. En mitään kauheasti laita, mutta jotakin vähän. Ostin täs aiemmin stockmannilta sellasen kimaltavan,valkoisen, ohuen koristeen, jossa on enkeli, kukkia ja "lunta". Laitoin sen ikkuneaan roikkuun. Ei se ollu ku jotain 2.50. Muita joulujuttuja, ja tuo nyt voi olla koko talvenkin ikkunassa, mut muita en osta. Joulusta on kuitenkin kynttilät ja valot joita mulla on. Joulun odotusta kaikille 🙂🌻

Käyttäjä pippa2 kirjoittanut 24.12.2013 klo 20:16

Eipä ole tullut vähään aikaan kirjoitettua. Sunnuntaina 22pv. kävimme poikani kanssa veljelläni ja hänen vaimollaan, sit heil on 4 ja 6v. lapset. Veljeni ja hänen vaimonsa ovat poikani kummeja. Oli mukava vierailla siellä, saivat tänään oman saunan kuntoon ja pääsivät saunomaan, mukava kun just jouluaattona. Eilen ohjaaja tai en ny tiä onko ne hoitajia siellä kotihoitopalvelussa, tai siis pitäskö sanoa ohjaaja vai hoitaja, sairaanhoitaja tämäkin on mun omahoitaja..niin, että hän kävi tuomassa mulle kolmen päivän lääkkeet. Olen ihan ollut tämän aaton kotona. EIlen kävin kauppakeskuksessa ja näin tuttujakin, juteltiin joulusta yms. Sanoin etten osta jouluksi mitään erityistä syötävää enkä ikinä tykkää syödä liikaa, mitä jouluna helposti tulee, kun on niin paljon kaikkea.Tämän jalkasärkyni takia en ruvennut tekemään jouluruokia. Ostin täs aiemmin 3 pientä laatikkoa, laktoosittomia, luomutuotteita ja sit yhen konvehti rasian. Tuli ne syötyä jo ennen jouluaattoa, mutta en sit ostanu uudestaan. Torstaina on joku kauppa auki ni vois hakea puuroriisiä ja tehdä riisipuuroa ja ehkä jotain rusinasoppaa. Mulla ei ole pakastinta ni se on aika huono juttu, sinne vois kerralla tehdä isomman määrän ruokia. Saan ehkä pakastimen, mutta se nyt ei ole varmaa. Ja mietinkin mihkä sen täälä yksiössä laittaisin😐 Tämä aattopäivä on mennyt aika mukavasti, kuuntelin telkasta joulurauhan julistuksen ja seurasin muutakin joulu ohjelmaa. Olen vaan ottanut rennosti. Vähän haikeutta, kun on yksin, ja muistelee kaikkia yhteisiä jouluja, mutta poikani halusi mennä sijaisperh. mis hän on ollut, ja sanoinkin, että ihan kiva mene vaan. Kiva, että sinnekkin on niin lämpöiset välit. Huomenna menen ystävälläni käymään, mut kyl mä odotan, et nää joulunpyhät olis ohi, toisaalta nyt saa kyllä levätä kaikessa rauhassa ja minnekkään ei ole kiire. Mielessä käväisi, että mitäs jos ottas kaikki lääkkeet, mut se oli vaan hetken mielijohde, joka samantien meni pois. Puhelin on kyllä soinut ja tekstiviestejä oon saanu ja lähetelly. Kuvapuhelimella olisin halunnut tukihenkilölle soittaa, kun hän lähetti tekstarin, mut en tiä saanko häntä kiinni näin jouluna. Mut perjantaina käyn sit taas kotipalv.toimistolla hakemas lääkkeet ja siä voin puhua omahoitajan kanssa, kun hän sattuu olemaan työvuorossa. Mä ainakin tartten tommosta tukipalvelua, ja se auttaa mua jaksamaan, ja ei niin paljon yksin pähkäile asioiden kanssa. Ehkä sitä vois enemmän jutella läheisille ja ystäville, mut aina ei viitti mukama rasittaa toisia. vaikka en tiedä ei ne varmaan sitä niin rasittavana pitäs. Mut tiedän, kun isälleni kerroin tänään polvisärystäni, niin että hän oli vähän huolissaan, varsinkin, kun kerroin että pyörryin siä lääkärissä. Niin muuten joulukoristeitakin piti hakea kellarista, mut en sit hakenut, ku eilenki täyty mennä lattialle istuun, että sai saapikkaat jalasta pois ja sattu niin turkasesti, että meinas itku tulla☹️ No, menen täs piakkoin lääkäriin ja sanon etten pärjää enää tän jalkani kanssa. En tiedä mitä tekevät, mut oli isällänikin viime vuonna 9kk. käsi kipeä, mutta parani sitten, Täytyy vaan olla kärsivällinen. Paljon hyvää joulunaikaa kaikille ja paljon jaksamista jokaiselle. tiina4 en tiä luetko tätä milloinkaan mut jos luet olis hauska tutustua paremmin, ku must on tuntunu, että meillä on paljon yhteistä. Palaillaan taas ystävät rakkaat☺️❤️

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 25.12.2013 klo 08:36

Oikein Hyvää Joulua Sinulle🙂🌻

Toivottavasti saat apua jalkaasi niin, että sen kanssa helpottaisi. Kiva, kun kirjoitit🙂 Hyvää ja Ihanaa Joulunaikaa!

Käyttäjä pippa2 kirjoittanut 27.12.2013 klo 18:18

Kiitos, Autiontalon kuunvalo, kun kävit täälä ja kiitos hyvän joulun toivotuksista. Joo, joulu on nyt todellakin ohi, ja mietinkin jo, että mitä kivaa keksis uutena vuonna. Musta on aina mukava aloittaa uusi vuosi, ja miettiä sekä odottaa, mitä uutta se tuo mukanaan🙂 Vettä sataa ja pimeetä on, se masentaa monenkin mieltä. Paljon mulla on valoja ja kynttilöitä poltan joka päivä. Kynttilät tuovat mukavaa tunnelmaa. Täytyy varmaan mennä kaupasta vähän täydennystä ostamaan, kun pikkutuikkuja ei enää niin monta ole. Nyt ei ole ollut vähään aikaan lastenhoitokeikkoja, se tuppaa joskus masentaa, kun niitä ei ole. Vaikka toisaalta kai hyvä nyt, kun tuntuu, että jalkavaivani ei ainakaan helpottunu ole.☹️ Tämä särky kyllä niin sanotusti syö mieltä ja vaikuttaa mielialaankin.Kävin jo kaupassa, mutta en tiä jos lähtis hakemaan vielä kivennäisvettä, kun olen ajoittain koukussa siihen ja noi lääkkeet kuivattaa suuta niin, että se on siihen parempaa kuin tavallinen hanavesi. Onhan niitä kaikkia pastilleja ja suugeeliä mitä vois laittaa. Täytyis apteekista hakea. Kävin tänään hakemassa kotihoitopalvelusta lääkkeet kolmelle päivälle, ja sit mun täytyy apteekista hakee lääkkeitä, jotka ovat lopussa ja viedä ne sinne kotih.plv:n. Sieltä soitettiin myös kuvapuhelu mulle vähän aika sitten, ja eilen tosiaan juttelin kuvapuhelimellla sen yhen henkilön kanssa, jolle voi soittaa, kun toi kotiplv. on kiinni. Kiva, että saa tukea, kun sitä tukea tämmösenä mielenongelmaisena tarttee. Kyllä sitä on ahdistusta joka päivä, mut aika hyvin sitä saa hallittua lääkkeillä ja masennustakin tunnen ajoittain sekä mieliala heittelee välilllä sinne tänne ja epävakaapersoona minä olenkin. Kyllä elämä joskus ottaa koville nyt on onnneks pahemmat aamuahdistukset pois🙂👍 Se on hyvä asia, ku ne oli todella semmosia, että tuntu ettei jaksa aloittaa päivää, ja muutenkin olin kai ahdistuneempi. Välillä oli täs puhetta, että jos oloni on liian tasainen, että pitäskö truxalia vähentää. No, joskus tammikuulla mulle tulee lääkärille aika sielä voi sitten puhua jos mikä mieltä askarruttaa ja muutenkin olotilastaan. Mut olen kyllä ny ihan tyytyväinen tuohon lääkitykseen. Vaikka on neljää eri lääkettä niin toi suun kuivuminen on ainut sivuoire. Tai en nyt ainakaan tunnista muuta, ja mulla on jo useampi vuosi ollut sämä lääkitys paitsi mitä temestaa vähennettiin 3-6tab.pv. ni kolmeen tablettiin, ja heti parempi olo aamusin. Ettei niitä rauhoittaviakaan liikaa ole hyvä syödä jos pahempi vaihe on menny ohi. Tapasin tänään uutta tuttavuutta kahvitellen ja jutellen. Ihan mukavalta tuntu jos siitä sais sit uuden ystävän vaikka miespuolinen olikin. Voihan mies ja nainen olla myös ystäviä. Ei sen tartte heti seurustelua olla, mä kun nyt olen mieluimmin yksin. En tiedä mikä olllut jo muutaman vuoden, että on mieluimmin yksin. On niitä ehdotuksia saanu, mut on sit pahoitellen kieltäytynyt. Nyt pyykit laittaan kuivaan. Rauhaisaa loppu vuotta kaikille ja iloista mieltä ja kaikkea hyvää ja lohtua sureville tai mitä sitten itse kullakin on☺️❤️

Käyttäjä pippa2 kirjoittanut 28.12.2013 klo 22:17

Tänään olen siivonnut ja käynyt apteekissa, kaupassa ja ystävällä nyt iltasella kylässä. En tiedä mikä on kun on aika masentunu olo.😑❓ Ei ole pitkään aikaan ollut tällästä, jotenkin välillä väsähtää tähän elämään. Mikä olis semmosta oikeesti piristävää😐 Tuli pitkästä aikaa tunne, että ottas huomisenkin lääkket, mutta ei se asiaa auta,pitää vaan räpiköidä eteenpäin. Kai tämä olotila tästä muuttuu huomiseen mennessä. Kellokin on jo aika paljon, mutta noitten lääkkeitten avulla nukahdan sit ku nukahdan. Olis täytyny ottaa ne aikasemmin niin ne vaikuttaskin aikasemmin, mutta kun olin niin myöhään kylässä. Kai tämä tästä☹️

Käyttäjä pippa2 kirjoittanut 29.12.2013 klo 20:45

Tänään heräsin jo neljältä aamuyöstä, nukuin kyllä sit pari tuntia aamupäivästä....oli taas vähän sellanen tunne, että otanko loputkin päivän lääkkeet, mutta onneksi päätin viisaasti enkä ottanut.🙂👍 Siitä olisi tullut vähän kyselyjä kotipalvelun hoitajalta, että miksi niin tein. Kävin tänään poikani luona, oli tosi mukavaa. Siivoilin vähän sielä hänen kirjoituspöytäänsä ja lupasin ostaa hälle lamppuja kattovalaisimeen. Sovimme alustavasti, että torstaina menisimme kaupungille. Kattellaan hälle jotain vaatteita ja vois sitä itsellensäkin jotain ostaa. Ei sitä niin ostele vaatteita, ku aiemmin, ehkä tämä ikäkin, päälle neljänkympin, vaikuttaa. En tiedä, tykkään kyllä tyylikkäistä ja kauniista vaatteista, sitä haluaa nyt ostaa jotain vähän erikoisempaa tai sitten sellasta mitä tarttee. Rakastan omaa lastani valtavasti ja hän tuo tarkoitusta elämään☺️❤️ Annan hänelle kuitenkin tilaa elää omaa elämäänsä etten mitenkään ripustaudu häneen ja hän saa tuntea, että olen sellanen tukipylväs aina tarpeen tullen.Huomenna menenkin aamulla taas hakeen lääkkeitä, se on semmonen mukava aamukävelymatka. Siinä voi samalla jutella hoitajan kanssa ja kertoa omia ajatuksia ja tuntemuksia. Se on suurena tukena mulle🙂👍 Uutena vuonna vois keksiä jotain mukavaa tekemistä ja syömistä! Heips 🙂🌻

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 30.12.2013 klo 08:06

Pippa🙂🌻 Hyvää Uudenvuoden aattoa!

Mitenkäs yö meni? Tuosta temestasta tuli mieleen, että minullakin on sitä lääkityksessä aamuisin yksi pilleri. Olen kyllä ottanut sen, koska olen jo koukussa siihen ja päivä ei tunnu lähtevän käyntiin ennen sitä. Onko sinulla kauan temesta mennyt ja mitä mieltä olet siitä? Minulle se on ollut ihan toimiva. Olen sitä itsekseni vähennellyt pikkuhiljaa. Joskus maksimiannos oli 3 temestaa päivässä. Sen vähentäminen on aina melko rankkaa, tulee kaikenlaisia oireita ahdistusta jne.

Toivottavasti jalkasi paranisi. Kaikkea hyvää päivääsi!

Käyttäjä pippa2 kirjoittanut 31.12.2013 klo 19:35

Hyvää Uutta Vuotta sinulle Autiontalon Kuunvalo. Toissayö meni ihan hyvin ja eilinen päivä.Kävin eilen ystävälläni ja kaupassa ja mitä kaikkea nyt olikin..........Tänään lähdin jo puol seitsemän bussilla, kun menin lapsia hoitaa. 2,4 ja 8vuotiaita.,,,,,,,,,,Siinä on kylllä touhua ja toimintaa kerrakseen vaikka hyvin kaikki meni, lapset olivat kilttejä ts. ihan normaalisti, onhan niillä aina välillä vähän vauhti päällä, Tykkään kyllä olla lasten kanssa 😀 Olla heidän touhuissaan mukana ja leikkiä heidän kanssa. Pesin myös pyykkiä, laitoin ruokaa, tiskasin yms. että kyllä siinä päivässä on tekemistä, mutta ihan mukavaa seon🙂...........vaikka välillä täytyy vähän komentaa tai selvitellä riitoja. HYvin kaikki meni. olin vasta noin kuuden aikaan kotona...........Eipä täs sen kummemmin Uusia Vuosia juhlita, täytyy nyt vaan lepuuttaa tota kipeetä jalkaa tai aika hyvin noi kipugeeelit ja kylmägeelit sekä särkylääkkeet puree, että auttavat kylllä. Ja se viä helpottaa, ku jalka saa levätä...............En taida ulos viitsiä lähteä raketteja katsoon josko niitä näkyis vähä ikkunasta........Mulla on varmaan 6v. menny TEMESTAA ja rauhoittavia oon syöny parikymppisestä eli n.25v.... Mä oon kyllä koukussa bensoihin, mutta lääkärit ovat aina vaan niitä määränneet, koska olen ollut niin ahdistunut☹️ Aikasemmin mulla meni oxepamia. Ei se mua sillai haittaa vaikka niitä jatkuvasti olen käyttänyt. Toivottavasti niitä on aina saatavilla, kun joskus hassuissa ajatuksissa olen pelännyt, että jos ne loppuu maailmasta, kaikkea hulluja sitä väliin pohtii😟 No, nyt on muuten vapaa ja suht hyvä olo, väsyttää tietty jonkin verran, ku on ollu niin työntäyteinen päivä. Sain joululahjaksi kirjan KIVISYDÄN, alkuteksti tuntui lupaavalta ni sitä vois vähän täs lukea, kirjoittaa sähköpostiin, yks puhelinviesti lähettää, pestä viä toinen koneellinen pyykkiä ja edelliset pistää kuivaan. Huomenna pitäs yhen mieshenkilön tulla käymään, mut kattoo ny miten jaksan ottaa vastaan. On semmosta henkistä väsymystä aika ajoin ni sillloin on mieluiten yksin. Hyvää Uutta Vuotta jokaiselle lukijalle🙂🌻

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 07.01.2014 klo 08:09

Pippa🙂🌻

Kiva, kun vastailit. Tiedätkö? Minäkin olen joskus miettinyt, että jos tulisi vaikka joku sotatilanne ja bentsot ym. loppuisivat. Eiköhän aika monikin ole ajatellut tuota asiaa..Mutta silloinhan vois loppua myös vaikka mitkä muutkin lääkkeet, kuten verenpaine, sydän, kolesteroli, insuliini ym. Kieltämättä aika kamala uhkakuva. Pitäisi saada jostain rekkakuormallinen temestaa jonnekin varastoon, mistä vois itse käyttää ja jakaa tarvitseville (lähipiirille) jos tulisi hätätilanne. Mutta, tuskinpa sellaista tilannetta meidän elämän aikana tulee, toivotaan niin🙂

Sinulla kiva tuo lastenhoitohomma. Kuulostaa, että se on sinulle tärkeää ja hyödyllistä. Hieno homma. Jokaisella pitäisi olla jokin tuollainen tekeminen, josta saisi aktiviteettiä ja mielekkyyttä tähän elämään. Minulla ei ole mitään erityistä hommaa vaan yritän noin yleisesti elää suhteellisen normaalia elämää sen arkisten askareiden kanssa.

Oikein hyvää tätä vuotta sinulle ja kaikkea hyvää! Ehkä palaamme juttuun vielä..Tervetuloa minun ketjuun toistekin jos huvittaa. Siellähän minä aina luuraan🙂