Avioero vai onko vielä rakkautta?
Kaksi viikkoa sitten mieheni ilmoitti minulle, että haluaa erota ja, että hänellä on toinen nainen. Kaikki tieto tuli minulle täysin yllätyksenä. Olin kyllä huomannut mieheni etääntymisen, mutta luulin ja minun annettiin ymmärtää, että häntä vaivasi työasiat, koska nekin ovat olleet tapetilla.
Meillä on kolme lasta joista nuorin vasta 4v. Olemme olleet onnellinen ja aktiivinen perhe, jossa myös parisuhteelle on järjestetty yhteistä aikaa. Nyt kahden viikon aikana tilanne on elänyt alku järkytyksestä älyttömään suruun, raivoon ja pettymykseen… Lasten suru on musertavaa, koska isä muutti viikko sitten pois. He tapaavat häntä lähes päivittäin, onneksi!
Mieheni oli ollut liittoomme pettynyt jo vuoden, mutta kuten omin sanoin sanoi:”En vaan saanut suuta auki”. joten itse elin normaalia ja vauhdikasta lapsiperhe elämää tietämättä hänen ajatuksistaan mitään…
Asiat ovat nyt sillä mallilla, että hän ei ainakaan omien sanojensa mukaan tapaile enää tätä toista ja hän vaikuttaa äärimmäisen surulliselta ja ahdistuneelta tapahtuneesta. Olemme menossa huomenna keskustelemaan ulkopuolisen henkilön kanssa tilanteesta, mutta itse jotenkin haluaisin vain kuulla hänen sanovan, että rakkautta löytyy vielä ja asiat saadaan kuntoon…Olen tällä hetkellä itse valmis antamaan anteeksi hänen virheensä ja tekemään liittomme ja perheemme eteen töitä. Minua tietenkin pelottaa ja ahdistaa ajatus liiton loppumisesta, koska itselläni rakkautta ja asiat vielä selviää tunteita löytyy. Pelkään sitä hetkeä,mikäli hän toteaa, että kaikki oli tässä.
Miten tällaisesta ihminen selviää ja lapset…