Hei…

Pahoittelen nyt jo sekavaa tekstiä…

Elikkäs, mulla on jaksamisen kanssa ollut ongelmaa. Mulla meni alkukesästä hyvin ja lopetin lääkityksenkin toukokuussa. Nyt kuitenkin asiat on alkaneet mennä alamäkeen. Siihen eniten vaikuttanut parhaan ystävän sairastuminen psyykkisesti. Haluan olla tukena, mutta omat voimavarat ei riitä yksinkertaisesti. Oma syömishäiriökäyttäytyminen pahentunut ja kuolemantoiveita alkanut taas tulla.

Parisuhde alkanut rakoilemaan oman voinnin takia, suutun kaikesta ja meillä on jatkuvaa riitelyä jokapäivä. 

Onko väärin toivoa terveitä ystäviä?… 😪Nykyiset eivät tue paranemista lainkaan, kun paras ystävänikin alkanut kehuskelemaan vakavan masennuksen diagnoosilla ja lääkkeillä. 

Yritän kovasti pitää kiinni omista syistä jatkaa elämää, mutta ne alkaa käydä vähiin.