Pakkoajatukset ja niiden tuoma epäpyhä kolminaisuus – syyllisyys, häpeä ja itseinho. Kohtalotovereita? Oletko löytänyt ainoan rauhallisen hetken nousuhumalan tuomasta euforiasta? Onko viina sinulle vapautus siitä mikä vainoaa sinua päivin ja öin?
Tiedän että alkoholi pahentaa masennusta ja ahdistusta. Silti se on ainoa ulospääsy ajatusten kidutuksesta. En juo humalahakuisesti, itse asiassa yritän parhaani olla tulematta kuin kevyeen humalaan. Tarpeeksi pehmeään, jotta se pyöristää pakkoajatusten terävät riipivät kulmat.
Entä jos ilman alkoholia elämästä katoaa kaikki mielekkyys, kyky tuntea iloa? Entä jos alkoholittomuus on yhtä kuin toimintakyvyttömyys? Mitä tehdään kun mikään määrä ahdistuslääkkeitä ei riitä, ja helpotus on niin lähellä?
Tartutaan siihen.
En ole kirjoittamassa ylistyslaulua alkoholille. Kerron vain ainoasta rauhasta jonka minä olen koskaan löytänyt. Tiedän että sen kääntöpuolella on kirous – mutta eikö olekin ennemmin sen arvoista kestää se kuin elää taukoamatonta helvettiä? Ylös-alas on siedettävää, tasainen ankeus tuskaista. Tämä on sentään jonkin luokan ratkaisu, kun mitään muuta ratkaisua ei ole tarjolla. Ihmisluonto tarrautuu mihin tahansa helpottavaan, kun kaikki muu on helvettiä.
Ja vuosikausien jälkeen on niin lohdullista palata siihen ainoaan joka on koskaan auttanut.
Alkoholi tuhoaa elimistöä, mutta minä en pelkää sitä. Olen jo joka tapauksessa päättänyt kuolla, ja kun rohkeus pettää niin aina on edessä hidas kuolema tähän myrkkyyn. Tieto siitä, etten elä vanhaksi, on suloinen ja hellivä. On ulospääsytie, jopa minunlaisellani pelkurilla.
Vasta kun on menettänyt kaiken, on vapaa tekemään mitä tahansa. Minä en ole vielä siinä pisteessä. Ja siksi, siksi minä kirjoitan tätä, siinä toivossa että joku osoittaisi minulle toisen suunnan, toisen pelastuksen, jottei minun tarvitsisi menettää sitä mitä eniten rakastan.
Kaikenlaisia kommentteja otetaan vastaan, laidasta laitaan. Kiitos.
HEI! ORYX !
-RAUHOITU JA UUDELLEEN RAUHOITU. Samassa mennään mihin jäätiin.
-Vaikea mun on keksiä millä selviytyy,mutta musiikki on hyvä.Mä en ole itse sietänyt musiikkia pitkään aikaan.En tiedä miksi? Hiljaisuus täydellinen hiljaisuus vähäksi aikaa. Sängyssä maaten tai hyvässä tuolissa istuen.Ajatukset,johonkin mukavaan kokemukseen ja lihakset rennoksi.Ajatukset voi yrittää "lopettaa" ja rentoitua.Olla vaan kaikessa rauhassa.
-Koita kestää mä olen linjoilla,jos minusta on jotain hyötyä.
Hei!
Minun mieheni on alkoholisti ja rakastan häntä aivan sellaisenaan. Alkoholi sopii hänelle, rakastan hänen hienoa huumoriaan ja herkkää huomaavaisuuttaan kun hän on vähän ottanut. Koskaan hän ei ole agressiivinen humalassa. Meillä on mukavia iltoja ja viikonloppuja yhdessä, hänellä oluensa, minulla kirjat.
Ainoa miinus on että miten hänen fysiikkansa kestää juomisen. Vielä kait on kaikki hyvin, tosin labroja ei nyt ole otettu vähään aikaan. Haluan pitää hänet pitkään, vanheta yhdessä, hän oluen kanssa,minä kirjojen.
Kirjoitin en tiedä mitä tapahtui,mutta kaikki hävisi taivaan tuuliin.
NEMK, olen pahoillani puolestasi.
Täällä myös yksi alkoholistin tytär, vasta aikuisena olen oppinut ymmärtämään miten isättömyys (käytännössä) on vaikuttanut omaan kehitykseen. Voimattomuus, katkeruus ja vihakin kuuluvat asiaan,mutta itseäni on helpottanut alkoholismin ja sen kehittymisen ymmärtäminen. Ihmisestä tulee alkoholin orja ja hänen aivotoimintansa on ratkaisevasti muuttunut ja rappeutunut, kun alkoholismi on edennyt riittävän pitkälle, silloin vain viinanhimolla on merkitystä. Voisi ajatella, että alkoholisti on kuin esim. joku vakavaa dementiaa sairastava ihminen, ei enää oma itsensä.
En ole kuitenkaan varma, onko ajatus alkoholismista sairautena johon ei voi mitenkään vaikuttaa kovin hedelmällinen alkoholistin itsensäkään kannalta, kyllä alkoholiriippuvuudesta niin kuin muistakin päihderiippuvuuksista voi parantua kunhan sen tekee riittävän ajoissa ja ymmärtää, että alkoholismi on etenevä sairaus. Alkoholi ei valitse ketään, vaan alkoholiriippuvaiseksi tullaan juomalla säännöllisesti ja pitkään alkoholia, johon aivot ja elimistö joutuvat sopeutumaan. Alttius alkoholiriippuvuuden kehittymiselle on kyllä perinnöllistä, mutta kehitys vaatii tosiaan sen, että alkoholinkäyttö on säännöllistä. Alkoholimyönteinen, humalahakuinen kulttuurimme toki vielä myötävaikuttaa alkoholismin yleisyyteen.
Sitten ahdistuksesta ja alkoholista/päihteistä. Kyllä minä pystyn ymmärtämään sen, että ahdistus on niin sietämätöntä, että on vaikea kieltäytyä alkoholista joka tuo edes hetkeksi avun. Ongelma on vain siinä, että pidemmällä tähtäimellä aivotoiminta muuttuu niin, että alkoholista tulee riippuvaiseksi eli alkoholiriippuvuus onkin se ahdistuksen aiheuttaja eikä ihminen tätä ymmärrä, hän kokee vain sen, että alkoholi tuo helpotuksen ahdistukseen.
Arka; kunnioitan sinua todella tuon suhtautumisesi vuoksi ja koska uskalsit kertoa sen julkisesti. On hienoa kuulla sitäkin näkökulmaa, että alkoholistin kanssa voi elää ja ettei alkoholi vie toista ulottumattomiin, mikä on se yleinen luulo. Kuulostaa siltä että todella ymmärrät miestäsi, ja toivotakin suhteellenne pitkää ikää!
Tyvi; ei kannata koskaan kirjoittaa suoraan viestikenttään vaan esim. WordPadille, missä teksti säilyy sittenkin vaikka lähetys epäonnistuisi. Voimia ja jaksamista sinulle myös!
MarianneM, ei alkoholismi ole mikään dementiaa muistuttava taannuttava sairaus, eikä alkoholisti lakkaa olemasta oma itsensä. Toiseksi, aliarviot alkoholistien älyä kyllä todella rankasti. En ole tavannut oikeastaan ketään, joka ei olisi tajunnut millaiseen ahdistuksen noidankehään on joutunut. Itse kirjoitin tämän ketjun ekan viestin toisessa kappaleessa jo alkoholin yhteydestä ahdistukseen. Jos tuo näkökulma sinua lohduttaa niin pidä se, mutta todellisuus lähentelee käsitystäsi vasta rappioalkoholistitasolla, eikä sittenkään täysin yllä siihen. Miksei sinusta alkoholisti voi ymmärtää omaa sairauttaan siinä missä esim. vakavasti psyykkisesti sairastuneet voivat?
Oryx,
Samaa mieltä kanssasi alkoholin - sanotaan vaikka - olemuksesta. Itse aloin juoda ahdistukseen ja masennukseen, jatkuvaan väsymykseen. Kas kun en muutakaan apua saanut: lääkärit käskivät vain sinnittelemään. Nyt en juo aiempaan verrattuna ollenkaan, kun lääkitys alkaa olla joten kuten kohdallaan (masennukseen).
MUTTA todellakin: ilman alkoholia tuskin olisin tätä kirjoittamassa. Alkoholi oli tukeni ja turvani aika pitkään. Ja eniten ammattilaisavussakin ärsytti se, että väittivät minun masentuneen KOSKA juon, vaikka asia oli juuri päinvastoin.
Oli siinä vaikea puolensa pitää, ja ehkä tässä moni antaa periksi ja jatkaa juomista. En tiedä. Jokaisella on oma tarinansa.
Tajuan kyllä, että jos masennukseni hoito jää puolitiehen tai loppuu kokonaan, tulen hakemaan alkoholista taas ystävän. Ja se pelottaa 🤕
Oryx, dementiavertaus sattui nyt tulemaan mieleeni ja tarkoitin juurikin pitkälle edennyttä alkoholismia, jolloin ihmisen persoona ja aivotoiminta ovat muuttuneet vuosikymmeniä kestäneen alkoholiriippuvuuden myötä ratkaisevasti, silloin viinanhimo vie täysin. Alkoholisti voi kyllä ymmärtää sairauttaan ja isänikin pystyi olemaan hoidon jälkeen seitsemän kuukautta selvinpäin, mutta ei pystynyt lopullisesti raitistumaan ja tilanne on sittemmin vain pahentunut. Enää hän ei taida tosissaan haluta lopettaa vaan on lopullisesti antanut periksi. Alkoholismin eteneminen on nähtävissä isässänikin ja myös riutunut olemus, masennus ja aivotoiminnan tylsistyminen. Hänen elämänsä pyörii täysin alkoholin ympärillä ja valitettavasti siitä kärsivät myös läheiset.
Jonkun artikkelin luin alkoholismin vaiheista ja kehittymisestä, se auttoi ymmärtämään tätä etenevää sairautta ja helpotti isää kohtaan tuntemaani vihaa ja halveksuntaa, ne ovat kaikkein inhottavimpia tunteita.
Olen tehnyt oman työsarkani kunnialla loppuun.Usein olen joutunut maantiellä puhaltamaan ja aina 0. Olen osannut laittaa korkin kiinni,jos on pyydetty tekeen ylimääräisiä vuoroja.
-Vapaa ajat meni siihen tissutteluun ja joskus kunnolla överiksi.
-Mulla on aikuinen poika avioliitosta.Ollessani Kalliolassa se kävi mua katsomassa ei kukaan muu.Vaimo lähetteli terveisiä,mutta ei kehdannut tulla alkoholistien seuraan.
-kalliolassa ollessani minulle tuli paha omatunto olinko laiminlyönyt ainoaa jälkeläistäni,joten tiedustelin asiaa ja vastaus on tänäänkin sama.(sanasta sanaan.sisältää kirosanoja)
-Oletko kärsinyt mun ryyppäämisestä?
-Mistä mä sen voin tietää? Sä olit aina vapaalla kännissä,mutta helvetin hyviä ideoita sulla oli ja aina oli hauskaa.
-
ALKOHOLI JA RAUHA.
-Tämä oli keskustelun aihe,jonka oryx aloitti,mutta niin usein asia karkaa käsistä ja sivuista tulee hetkeksi sivustojen "hitti" mihin on pakko kirjoittaa minä,minä,minä.Minä myös lähdin mukaan.Jälkeen päin muistan minusta olleeni,kuin pingis pallo lotto arvonnassa.Pyörin muiden seassa ja toivon tulevani arvotuksi.
-Oli auttavaa kirjoittaa tänne aamuisin ja katsoa oliko joku kirjoittanut RAUHASSA,mutta kuitenkin samaa piinaa kärsien kanssani.Sain voimia kestää uusi päivä ja ainakin tunsin muidenkin kokeneen samoin.
-Olen varma,ettei tänne enään paljon kirjoiteta."Alennusmyynnistä on kaikki parhaat mennyt",mutta tänne kirjoittaneiden nimet säilyy,kun kerran halusitte tänne osallistua mä en jätä teitä murheisiinne.Törmäillään.
Pahoittelut siitä, että purin tänne kirjoittamalla omaa pahaa oloani. Katson seuraavan kerran TARKKAAN mihin kirjoitan ja mitä!
NEMK,
Musta jokaisen mielipide on tärkeä ja kuulemisen arvoinen. Se nyt niin oleellista voi olla, onko ihan justa tasan oikea ryhmä tai otsikko.
Ajatukset eivät etene - ainakaan mulla - mitenkään tieteellisloogisesti... höh, lauseissa ole välillä mitään mieltä.
Tosn, itse otan kovasti helposti ns. nokkaani, jos joku on negatiivinen kirjoitukseeni. Sitä tässä opetellaankin, ettei kaikkea saa ottaa niin henkilökohtaisesti. Sekin ajoi minut juomaan, ja ajaa edelleen.
Alkoholi rauhoittaa, kyllä. Ihan turha jonkun tohtorin tulla sanomaan, ettei se noin ole. Ovatko tunteenikin vääriä? Pitääkö niistäkin syyllistyä?
Vähään aikaan ei ole ollut tarvetta juoda (=olen saikulla), mutta juuri nyt uskon, että paluu työelämään palauttaa myös alkoholin iltoihini. Ja siitä tulee se rauhoittava asia, minkä varassa selviää huomiseen. Ehkä.
-Osaako kukaan neuvoa löytyykö netistä mistään "paikkaa" ,sivustoja missä saisi kaltaisensa kanssa keskustella tuntemattomana,ilman mitään taka ajatuksia ja salaisesti vain kahden kesken.
Jokainen mielipide on tärkeä ja jokaisella siihen on oikeus, mutta itse kun tänne aloin kirjoittelemaan, olin niin sekaisin vielä kaikesta, että olisin voinut katsoa tarkemmin mihin kirjoitan ja se poikkesi aiheesta loppujen lopuksi aika reippaasti vaikka tarkoituksena oli vain saada suruuni helpotusta/ymmärrystä alkoholistin näkökulmasta. Mutta jatkakaa rauhassa aiheesta, osaan kyllä poistua 🙂
NEMK,
ÄLÄ poistu! Luo vaikka uusi otsikko, mutta älä poistu... ethän?
En poistu kokonaan! Kirjoittelen tuonne nuorten foorumille, jossa on vähän paremmin kirjoituksilleni sopiva aihe 🙂