Jossain tutkimuksissa on osoitettu, että jo sikiöaikainen stressi muokkaa aivoja pitkäkestoisesti, mutta toisaalta aivot ovat aiempaa luultua plastisemmat. En siis heittäisi kirvestä kaivoon😉. Vakavan masennukseni aikani olin äärimmäisen stressaantunut, verenpaineet jatkuvasti yläkantissa ja syke niin korkea, että söin betasalpaajia. Pää oli aivan sekaisin, tuntui, että en näkökykykin oli muuttunut:esim. Valot häikäisivät epätavallisesti.
Harrastatko liikuntaa? Pitkäkestoisen stressin vaikutuksia voi poistaa juuri liikunnalla. Myös voimaharjoittelun on todettu rakentavan aivoyhteyksiä uusiksi. Liikunnan on todettu parantavan mm. Muistia, joka pitkäkestoisessa stressissä on heikentynyt. Liikunta on ehkä tehokkaimmin parantanut pääni. En vähättelisi myöskään terveellisen ruokavalion merkitystä. B-vitamiinista ja D:stä että kalaöljystäkin voi olla hyötyä. Terveet hermoyhteydet edellyttävät pehmeää rasvaa. Itse syön EPA a.
En tiedä, auttaako vastaukseni sinua, mutta omalla kohdallani edellämainituista keinoista on ollut apua!

Hei Rina,

Kiitos vinkeistäsi. Valitettavasti tässä vakavassa masennuksessa liikunta pahentaa oireita. Masennukseen liittyvä uupumukseni on niin voimakasta, että pienikin voimavarojen ylittäminen vie sairautta takapakkia. Liikun pieniä määriä kerrallaan, esim haen postin noin 50 metrin päästä postilaatikosta tai käytän koiran 10-15 minuutin kävelylenkillä tarpeillaan. Joskus sekin voi olla liikaa riippuen siitä, mitä muuta olen tehnyt päivän aikana. Huomaan kyllä liikkumisen positiiviset vaikutukset noilla pienilläkin lenkeillä mutta nyt on oltava päöosin levossa.

Ruokavalioni on terveellinen. Sen on koostanut ravitsemusterapeutti. Se on kasvisvoittoinen ja rasvoina käytetään vain kasviöljyjä. Noudatan sitä tarkalleen. Vitamiineja en syö mutta saan D-vitamiinia pistoksina.

Lähinnä mietityttää se, että kun useaan otteeseen masennus on uusinut ja strsssinsietokyky on tosiaankin laskenut, niin korjautuuko stressinsietokyky koskaan. Tai jääkö masennus pysyväksi olotilaksi.

Rina kirjoitti 17.12.2016 14:14

Jossain tutkimuksissa on osoitettu, että jo sikiöaikainen stressi muokkaa aivoja pitkäkestoisesti, mutta toisaalta aivot ovat aiempaa luultua plastisemmat. En siis heittäisi kirvestä kaivoon😉. Vakavan masennukseni aikani olin äärimmäisen stressaantunut, verenpaineet jatkuvasti yläkantissa ja syke niin korkea, että söin betasalpaajia. Pää oli aivan sekaisin, tuntui, että en näkökykykin oli muuttunut:esim. Valot häikäisivät epätavallisesti.
Harrastatko liikuntaa? Pitkäkestoisen stressin vaikutuksia voi poistaa juuri liikunnalla. Myös voimaharjoittelun on todettu rakentavan aivoyhteyksiä uusiksi. Liikunnan on todettu parantavan mm. Muistia, joka pitkäkestoisessa stressissä on heikentynyt. Liikunta on ehkä tehokkaimmin parantanut pääni. En vähättelisi myöskään terveellisen ruokavalion merkitystä. B-vitamiinista ja D:stä että kalaöljystäkin voi olla hyötyä. Terveet hermoyhteydet edellyttävät pehmeää rasvaa. Itse syön EPA a.
En tiedä, auttaako vastaukseni sinua, mutta omalla kohdallani edellämainituista keinoista on ollut apua!

Viikari2, olet oikeassa: vakavassa masennuksessa ei todellakaan jaksa liikkua ja pienikin voimanponnistus voi olla tuskaa täynnä. Minäkään en jaksanut kuin postilaatikolle, enkä kyllä hirveästi huomannut silloin liikunnan vaikuttavan suuntaan tai toiseen. Uupumus oli niin voimakasta, että vähän väliä piti mennä sängylle lepäämään. Sun täytyy siis toipua ensin tuosta vakavasta masennuksesta. Vaikka se on ollut toistuvaa, niin sulla on ollut kuitenkin parempia jaksoja välillä (näin käsitän tekstistäsi). En siis usko, että masennus jää tälläkään kertaa pysyväksi. Onko sulla jokin lääkitys, onko siitä apua?
Oma kokemukseni on, että liikkuminen pitää aloittaa toipumisvaiheessa, kun masennus alkaa olla takanapäin. Silloinkin liikunta voi tuntua raskaalta, mutta sen jälkeen on yleensä parempi olo. Olen itse kärsinyt toistuvasta masennuksesta nuoresta pitäen, mutta nyt tuntuu, että olen saanut ehkäistyä uuden mahdollisen masennusjakson tai ainakin lievennettyä sitä. Vakavasta masennuksesta mulla on nyt 7 vuotta ja vaikka viime talvi oli raskas niin ei kuitenkaan katastrofaalinen. Ainakin kuvittelen, että se olisi voinut puhjeta paljon pahempana ellei tuota säännöllistä itsensä rääkkäämistä (fyysistä) olisi ollut.
Tiedän ja tunnen, miten toivottomalta asiat voivat tuntua, kun vakava masennus on päällä, enkä tiedä, miten voisin vakuuttaa sinut uskomaan, että stressitilasta on mahdollista toipua pitkäjänteisellä ajanjaksolla. Toivottavasti tämä viesti saa sinut kuitenkin valoisammalle mielelle. Tai edes pienen valonpilkahduksen toivottomuuteen. Jokainen masennuspäivä tuntuu ylipääsemättömän raskaalle, joskus jopa minuutti voi tuntua sietämättömältä. Pitää vain jaksaa, pääsääntöisesti se parempi päivä tulee joskus.

Kiitos Rina rohkaisevista sanoistasi. Ne toivat pilkahduksen harmauden keskelle. Ei tässä itsekään voi muuta kuin luottaa siihen, että aika parantaa. Lääkityksiä ei voida antaa muun sairauden takia. On tässä pientä toivoakin, sillä reilu vuosi sitten löytyi tuo toinen sairaus, joka on pitänyt masennuksen kokemista pahempana ja kun se on jotenkin hallinnassa, niin masennus ei ole nyt niin hankala. Tosin silti masennukseni on muuttunut vakavammaksi mutta jotenkin sen kanssa pärjää nyt paremmin. Vielä kun pääsisi kunnolliselle sairaslomalle niin, että jatkuvat epäonnistuneet työkokeilut eivät pahentaisi masennusta. Pelkkä 300 päivän sairauspäiväraha ei riitä alkuunkaan toipumiseen. Tai no...kuusi vuotta olen ollut mielestäni työkyvytön ja saman ajan myös masentunut. Tuosta sängystä makaamisesta, niin mulla on mennyt viimeisen 3-4 vuoden aikana varmaan 80% ajasta makuuasennossa.

Rina kirjoitti 19.12.2016 20:10

Viikari2, olet oikeassa: vakavassa masennuksessa ei todellakaan jaksa liikkua ja pienikin voimanponnistus voi olla tuskaa täynnä. Minäkään en jaksanut kuin postilaatikolle, enkä kyllä hirveästi huomannut silloin liikunnan vaikuttavan suuntaan tai toiseen. Uupumus oli niin voimakasta, että vähän väliä piti mennä sängylle lepäämään. Sun täytyy siis toipua ensin tuosta vakavasta masennuksesta. Vaikka se on ollut toistuvaa, niin sulla on ollut kuitenkin parempia jaksoja välillä (näin käsitän tekstistäsi). En siis usko, että masennus jää tälläkään kertaa pysyväksi. Onko sulla jokin lääkitys, onko siitä apua?
Oma kokemukseni on, että liikkuminen pitää aloittaa toipumisvaiheessa, kun masennus alkaa olla takanapäin. Silloinkin liikunta voi tuntua raskaalta, mutta sen jälkeen on yleensä parempi olo. Olen itse kärsinyt toistuvasta masennuksesta nuoresta pitäen, mutta nyt tuntuu, että olen saanut ehkäistyä uuden mahdollisen masennusjakson tai ainakin lievennettyä sitä. Vakavasta masennuksesta mulla on nyt 7 vuotta ja vaikka viime talvi oli raskas niin ei kuitenkaan katastrofaalinen. Ainakin kuvittelen, että se olisi voinut puhjeta paljon pahempana ellei tuota säännöllistä itsensä rääkkäämistä (fyysistä) olisi ollut.
Tiedän ja tunnen, miten toivottomalta asiat voivat tuntua, kun vakava masennus on päällä, enkä tiedä, miten voisin vakuuttaa sinut uskomaan, että stressitilasta on mahdollista toipua pitkäjänteisellä ajanjaksolla. Toivottavasti tämä viesti saa sinut kuitenkin valoisammalle mielelle. Tai edes pienen valonpilkahduksen toivottomuuteen. Jokainen masennuspäivä tuntuu ylipääsemättömän raskaalle, joskus jopa minuutti voi tuntua sietämättömältä. Pitää vain jaksaa, pääsääntöisesti se parempi päivä tulee joskus.

Mäkin oon just lukemassa yhden aivotutkijan kirjoittamaa kirjaa, "Kytke aivosi päälle". Siinä sanotaan, että aivot on hyvin joustavat muuttumaan ja uudistumaan ("neuroplastisuus"). Ymmärtääkseni asiasta on kuitenki erilaisia näkemyksiä. Voimia sinulle. ☺️❤️

Oon katsonut netistä tuon kirjan kirjoittajan videoita samasta aiheesta. Nykytutkimuksen mukaan aivot on ihan ihmeellisiä korjaantumaan. Kaikki on mahdollista mutta valitettavasti tutkimukset ovat myös osoittaneet, että jotkut ei parane koskaan ja kaikilla ei aivot enää korjaannu. Siksi oliskin kiva tietää, että missä eri tapauksissa aivot ovat korjaantuneet, esim masennuksessa tai vaikkapa kroonisessa väsymyksessä.

Joie kirjoitti 21.12.2016 16:23

Mäkin oon just lukemassa yhden aivotutkijan kirjoittamaa kirjaa, "Kytke aivosi päälle". Siinä sanotaan, että aivot on hyvin joustavat muuttumaan ja uudistumaan ("neuroplastisuus"). Ymmärtääkseni asiasta on kuitenki erilaisia näkemyksiä. Voimia sinulle. ☺️❤️

Niinpä... en tiedä, miten asia on. Mut ainaki toivoa on, jos kerran aivojen palautuminen on mahdollista.

Mielenkiintoinen ketju, olen miettinyt monesti aivojen muutoksia toistuvassa masennuksessa. Välillä tuntuu kyllä, että aivoissani on tapahtunut jotain pysyvää ja peruuttamatonta näiden monien monien masennus- ja ahdistusjaksojen myötä (juuri esimerkiksi stressinsietokyvyssä, myös ajattelussa, muistissa).

Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla jonkun asian perehtyneen ajatuksia asiasta ja ehkäpä vinkkejä millaisilla asioilla voi koittaa vaikuttaa positiivisesti aivojen muutoksiin.