Taas…
Ei kovin montaa päivää kestänyt mielirauha.
Asioita on saatu eteenpäin, mutta miksi pitää olla niin monta mutkaa.
Talusahdingon vuoksi jouduin hakemaan toimeentulotukea ja kauhealla tuskalla sain jotenkin kerrottua tilanteesta puolisolleni. Eikö ole mitään mistä voisi saada apua ilman, että puolison asioita pitää ilmoitella ja sotkea. Itsehän olen tilanteessa, eikä pitäisi muiden joutua kärsimään siitä.
Hakemukseen kuitenkin vaadittiin puolison allekirjoitus. Tänään sitten toimistosta soitettiin ja pyydettiin pulisoni yhteystietoja, jotta voivat soittaa ja keskustella myös hänen kanssaan. Miksi?
– Tuki myönnetään molemmille..
Mietin ja pyörittelen asioita ja aiheita mistä virkailija haluaisi keskustella puolisoni kanssa.
Olen koittanut tavoittaa häntä koko päivän, mutta ei ole vastannut. Nyt vaan odottelen häntä kotiin ja ahdistava olo.
Onko virkailija soittanut? Mitä ovat mahdollisesti jutelleet?
Ihan kauheaa!!
Koita rauhoitella mieltäsi jollain miellyttävällä tekemisellä. Kuuntele vaikka musiikkia tai katsele lempielokuviasi, kunnes puolisosi tulee kotiin. Asioista stressaaminen vaan pahentaa oloa ja saa ajatukset harhailemaan aivan väärään paikkaan. Olen itselläni monesti huomannut, kuinka mieli osaa tehdä kepposet ja sitten olen siinä pisteessä, että mielikuvitukseni laukkaa aivan liikaa ja kehittelee todella omituisia teorioita, jotka ovat kaukana todellisuudesta.
Kyllä asiat vielä järjestyvät, kun jaksat uskoa niin. Toivottavasti sinulle myönnetään toimeentulotuki! Minä vasta koitin hakea sitä, vaan ei myönnetty.
Kiitos vastauksestasi!
Tilanne meni ohi kuin itsestään. Ikävä vaan, että aina joutuu tilanteeseen jossa ahdistus vie voiton, eikä näe asioissa mitään ulospääsyä.
Tuli päätös, enkä saa tukea. Mistä apua nyt???? Kaiken olen kerännyt mistä voisi rahaa saada, mutta laskut vain lisääntyvät ja kertyvät.
Oletteko jo käyttäneet/ onko teidän paikkakunnallanne tälläiseen mahdollisuutta: mieleeni tulee sellainen vaihtoehto, että joillain paikkakunnilla seurakuntien diakonit voivat auttaa. Muistan itse saaneeni joskus jonkun maksusitoumuksen tms mielestäni se oli apteekkiin ja sitten kauppaan. Ihan oman luterilaisen seurakunnan diakonilta. Sitten varmasti muillakin esim seurakunnilla on aputahoja, ainakin ruokajakeluita.
Uskon, että on diakoniasäätiö mistä voisi kysellä, mutta olen hieman skeptinen tämän suhteen. Johtuen siitä, etten tiedä asiasta paljoakaan. Pitäisi soittaa ja ottaa selvää.
Olisiko kenelläkään kokemusta tästä kyseisestä asiasta? Miten säätiöön otetaan yhteyttä ja mikä on prosessi ja minkälaista apua sieltä voisi saada?
Järkevintä on ottaa yhteyttä oman seurakunnan diakonissaan. Sopia vaikka tapaamis aika niin voi rauhassa kysellä miten voivat auttaa. Läheltä seuranneena tiedän kyllä et eri seurakunnissa käytännöt vaihtelee hyvinkin paljon. Kannattaa kysyä. Diakonnissa on myös vaitiolo velvollinen. Tavallisia ihmisiä ne on silläkin... Ainaski melkein ( hups, en tarkoita pahalla)