Ryhmächat on tarkoitettu täysi-ikäisille, jotka ovat lapsena kokeneet seksuaaliväkivaltaa. Jotta ryhmäkerta toteutuu, tulee vähintään kolmen ryhmäläisen olla paikalla ensimmäisen 15 minuutin sisällä.

Roolit ja sosiaaliset suhteet

Ihmissuhteet muodostavat elämämme verkon – ne kannattelevat, mutta voivat myös kuormittaa. Jokainen meistä on kasvanut osaksi erilaisia rooleja: auttaja, selviytyjä, näkymätön, sovittelija, uhri, vahva, mukautuja. Lapsuudessa seksuaalista kaltoinkohtelua kokeneelle nämä roolit ovat syntyneet silloin, kun ympäristö on ollut turvaton ja lapsen on pitänyt löytää keinoja selvitä.

Lapsuudessa koettu seksuaalinen kaltoinkohtelu rikkoo perusturvallisuuden ja vääristää kokemusta omasta arvosta ja vaikutusmahdollisuuksista. Lapsi ei voi suojautua eikä asettaa rajoja, ja siksi hänen mielensä alkaa rakentaa erilaisia selviytymisrooleja. Nämä roolit voivat toimia lapsuudessa suojaavina, mutta aikuisuudessa ne voivat ylläpitää etäisyyttä, häpeää tai vaikeutta olla aidosti yhteydessä toisiin.

Roolit suojaavat – mutta voivat myös sitoa

Kaltoinkohdelluksi joutunut lapsi oppii usein lukemaan ympäristöään herkästi: kuka on vihainen, kuka tyytyväinen, mitä pitää tehdä pysyäkseen turvassa. Tämä herkkyys on selviytymiskeino, mutta aikuisuudessa se voi johtaa siihen, että ihminen asettaa automaattisesti toisten tarpeet edelle, peittää omat tunteensa tai yrittää kontrolloida kaikkea ympärillään.

Roolit kuten “vahva”, “hyvä kuuntelija” tai “väsymätön auttaja” voivat tuntua tutuille – ne ovat usein syntyneet tarpeesta tulla hyväksytyksi ja välttää hylätyksi tulemista. Toisilla taas voi olla taipumus vetäytyä, vältellä läheisyyttä tai kokea, ettei kuulu mihinkään. Kaikki nämä ovat ymmärrettäviä, inhimillisiä reaktioita menneisyyden turvattomuuteen.

Ihmissuhteet ja turvallisuuden rakentuminen

Seksuaalinen kaltoinkohtelu jättää jälkiä siihen, miten ihminen kokee yhteyden toisiin. Luottamus, rajat ja läheisyys voivat tuntua vaikeilta – joskus samaan aikaan kaivataan yhteyttä ja pelätään sitä. Tämä sisäinen ristiriita voi näkyä ihmissuhteissa joko liiallisena sopeutumisena tai etäisyytenä.

Turvalliset sosiaaliset suhteet voivat kuitenkin vähitellen korjata sitä, mikä on aikanaan rikkoutunut. Kun saa kokea tulevansa hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on – myös kaikkine haavoineen – alkaa sisäinen turvallisuus vahvistua. Tämä ei tapahdu hetkessä, mutta jokainen aito ja myötätuntoinen kohtaaminen on askel siihen suuntaan.

Kun roolit muuttuvat

Aikuisuudessa rooleja voi alkaa tunnistaa ja kyseenalaistaa: Kenen vuoksi toimin niin kuin toimin? Palveleeko tämä tapa minua enää? Seksuaalista kaltoinkohtelua kokeneelle nämä kysymykset voivat olla erityisen tärkeitä, sillä oma identiteetti on saattanut rakentua pitkälti toisten odotusten ja tarpeiden varaan. Kun lapsi joutuu ottamaan vastuun, jota ei olisi kuulunut kantaa, hän voi aikuisena kantaa edelleen liiallista vastuuta ihmissuhteissa. Tai jos lapsena ei saanut tulla nähdyksi omana itsenään, aikuisuudessa voi olla vaikeaa uskoa, että on rakastettava ilman suorituksia.

Turvallisessa ympäristössä, kuten vertaistukiryhmässä, voi alkaa harjoitella uudenlaista tapaa olla: riittävää, näkyvää, totta. Pieniä muutoksia tapahtuu, kun saa kokea, ettei tarvitse enää piiloutua selviytymisroolin taakse.

Yhteyden ja toipumisen mahdollisuus

Sosiaaliset suhteet voivat myös herättää kipua, sillä ne koskettavat suoraan sitä aluetta, johon kaltoinkohtelu on jättänyt jälkensä – läheisyys, luottamus ja rajojen kokeminen. Silti juuri ihmissuhteet tarjoavat mahdollisuuden korjaavaan kokemukseen.

Kun uskaltaa vähitellen päästää toisia lähemmäs, alkaa myös oma minäkuva muuttua. Häpeän tilalle voi kasvaa myötätuntoa, ja kontrollin tarve voi vähitellen hellittää. Kukaan ei voi muuttaa menneisyyttä, mutta on mahdollista rakentaa uusia suhteita, joissa valta ja vastuu jakautuvat tasaisesti, ja joissa oma ääni saa tulla kuulluksi.

Toipumisessa ei ole kyse siitä, että roolit katoaisivat kokonaan, vaan siitä, että ne pehmenevät. Voi olla vahva ja herkkä yhtä aikaa, voi auttaa muita ilman, että unohtaa itseään, voi rakastaa ilman, että menettää itseään. Tämä on yhteyden ja toipumisen ydintä.

Pieniä pohdintakysymyksiä keskusteluun

Millainen rooli auttoi sinua selviytymään lapsuudessa?

Miten tuo rooli näkyy ihmissuhteissasi tänä päivänä?

Onko jokin rooli, josta haluaisit nyt vapautua tai jota haluaisit pehmentää?

Millaista olisi olla suhteessa, jossa voisit olla vain oma itsesi – ilman suorittamista tai piiloutumista?

Mitä pieniä askeleita kohti luottamusta tai yhteyttä voisit ottaa juuri nyt?