Häpeä ja syyllisyys - mitä muuta tunteet kertovat meille?

Ryhmächat alkaa 28.10.2025 klo 13:00 ja loppuu 28.10.2025 klo 14:30

Ryhmächat on tarkoitettu täysi-ikäisille, jotka ovat lapsena kokeneet seksuaaliväkivaltaa.

Häpeä ja syyllisyys – mitä muuta tunteet kertovat meille?

Häpeä ja syyllisyys ovat tunteita, jotka monelle seksuaalista väkivaltaa kokeneelle ovat hyvin tuttuja ja kipeitä. Ne voivat tuntua raskailta taakalta, mutta samalla ne kertovat jotakin tärkeää: ne viestivät kokemuksista, suhteesta itseen ja siihen, mitä on kohdannut.

Syyllisyys

Syyllisyys saa ajattelemaan, että on itse ollut vastuussa tapahtuneesta. Lapsena koettu seksuaaliväkivalta herättää usein kysymyksiä: ”Olisinko voinut toimia toisin? Olisinko voinut estää tämän?” Todellisuudessa lapsella ei ollut valtaa, voimaa eikä kykyä asettaa rajoja tekijälle. Syyllisyyden tunne ei siis kerro syyllisyydestä, vaan yrityksestä löytää selitys mahdottomalle tilanteelle. Toisinaan syyllisyys on myös keino käsitellä häpeää – jos kuvittelee olevansa syyllinen, voi tuntua, että tulevaisuudessa voisi toimia paremmin ja välttää saman uudelleen.

Häpeä

Häpeä puolestaan liittyy syvään kokemukseen omasta huonoudesta tai riittämättömyydestä. Toisen tekemä väkivalta, erityisesti seksuaaliväkivalta, voi saada aikaan tunteen, ettei ole arvokas tai rakastettava. Häpeä voi piiloutua monien eri ilmenemismuotojen taakse: vetäytymiseen, liialliseen suorittamiseen, itsensä vähättelyyn tai vaativuuteen. Häpeä voi tuntua koko olemusta koskettavalta, lamaannuttavalta tunteelta.

Etäisyys

On tärkeää muistaa, että sekä häpeällä että syyllisyydellä voi olla myös viesti, joka auttaa ymmärtämään itseään. Ne kertovat, mitä on joutunut kohtaamaan ja että kaipaa turvaa, hyväksyntää ja yhteyttä. Kun tunteita uskaltaa tunnistaa ja sanoittaa, niiden valta vähenee. Ne eivät katoa kokonaan, mutta niitä voi oppia sietämään ja kantamaan lempeämmin.

Vastavoima

Häpeän ja syyllisyyden vastavoimia ovat myötätunto, itsekunnioitus ja hyväksyntä. Kun saa kokemuksen siitä, että voi tulla nähdyksi ja kuulluksi omana itsenään, alkaa tilalle rakentua uudenlaista ymmärrystä: minä en ole syyllinen, enkä ole viallinen. Olen arvokas ja rakastettava juuri tällaisena.

Pohdintakysymyksiä keskusteluun:

  • Millaisia viestejä omat tunteeni voivat kertoa minulle – häpeästä, syyllisyydestä tai jostain muusta?
  • Mitä vastavoimaa voisin itse kutsua tuekseni, kun kohtaan häpeän tai syyllisyyden tunteen?

Kotona tehtäviä harjoitteita häpeän ja syyllisyyden helpottamiseen

Itsemyötätunnon harjoittaminen häpeässä
Harjoituksessa opetellaan suhtautumaan häpeään lempeämmin ja myötätuntoisemmin. Se sisältää rauhoittumista hengityksen avulla, tunteen tunnistamista sekä myötätuntoisten lauseiden toistamista itselle.

Ohjeet:

  1. Istu tai asetu mukavaan asentoon. Hengitä pari kertaa syvään ja rauhoita oloasi.
  2. Ajattele hetki, että koet häpeää jonkin asian vuoksi (esim. jokin tapahtuma tai ajatus).
  3. Sano itsellesi hiljaa mielessä tai ääneen (tai kirjoita):
    • “Minä kärsin nyt.”
    • “Minuun sattuu.”
    • “Häpeän.”
    • “Kärsimys on osa elämää.”
    • “Myös muita ihmisiä sattuu. En ole yksin.”
  4. Aseta kädet sydämesi päälle ja tunne käsien lämpö. Voit kysyä mielessäsi:
    • “Voisinko olla lempeä itselleni tässä hetkessä?”
    • “Mitä tarvitsisin kuulla juuri nyt?”
    • “Voinko hyväksyä itseni sellaisena kuin olen?”
  5. Anna ajatusten ja tunteiden tulla ja mennä. Älä yritä torjua niitä tai taistella niitä vastaan — vain tunnista ja salli niiden olla.
  6. Lopuksi voit pohtia tai kirjoittaa ylös: mikä ajatus tai tunne heräsi harjoituksesta, mitä lempeää itsellesi sanoisit.

Hengityksen ja tunteen havainnointi
Harjoituksessa opetellaan tarkastelemaan tunnetta (esim. häpeää tai syyllisyyttä) rauhallisesti hengityksen kautta, nimeämään tunne ja antamaan sille tilaa ilman torjuntaa. Tämä auttaa ottamaan etäisyyttä vaikeaan tunteeseen.

Ohjeet:

  1. Istu hetki hiljaisuudessa, sulje silmäsi, jos sopii. Keskity hengitykseesi: miltä se tuntuu keuhkoissa, rinnassa, vatsassa.
  2. Hengitä rauhallisesti ja luonnollisesti. Kun olet rauhoittunut, yritä kymmenen hengityskierroksen ajan seurata hengitystä: sisään ja ulos. Jos ajatukset harhailevat, palauta huomio hengitykseen.
  3. Kun olo on rauhoittunut, tarkkaile yhtä voimakasta tunnetta, joka saattaa liittyä häpeään tai syyllisyyteen (esim. “häpeä”, “pelko”, “huono olo”).
  4. Yritä nimetä tunne kokonaan — ei “minä olen häpeä” vaan “tunnen häpeää” tai “tässä tunnen häpeää”.
  5. Tarkastele tunnetta hetken ajan: missä kehossa se tuntuu? Onko se tiivistä vai epämääräistä? Onko kovaa vai pehmeää?
  6. Kun tunnet, että et jaksa enää tarkastella sitä tiiviisti, kuvittele, että laitat tunteen vaikkapa “pilvelle” tai “leijumaan ilmaan”, niin että se ei ole enää kiinni sinussa, vaan saa etäisyyttä.
  7. Hengitä vielä muutama kierros ja palauta huomiosi hengitykseen ennen kuin avaat silmäsi tai tuot huomiosi takaisin arkeen.